The Ditch eli Oja - lyhytelokuva, pieni mielipide

 The Ditch, Oja, lyhärin mielipide

Oja - elokuva on ollut tuotannossa jo vuodesta 2008, tämä teos on saanut ylistystä ja palkintoja ympäri maailmaa ja tämä on ollut 50:ssä eri kansainvälisessä elokuvafestivaalissa. Elokuvan produktio alkoi workshop työnä, ja sen synopsiksesta innostuttiin melkein heti. Elokuvan varsinainen toteutus alkoi kunnolla Kokkolan kaupungin seuduilla, tämä elokuva oli monella eri tuotantoyhtiöllä projektina en ala niitä kaikkia mainitsemaan tässä. Elokuva kuvattiin 2019 heinäkuussa sekä syksyllä. Suomen  Elokuvasäätiö ei osallistunut elokuvan produktioon milläänlailla vaikka tähän haettiin rahoitusta. Elokuvan foley äänet ja muut äänitehosteet tekivät suuren vaikutuksen, näihin on varmaan saatu ihan uusinta teknologiaa, ei tule mieleen muita yhtä vakuuttavia tuoreita äänitehostetöitä.

Elokuvan näyttelijät ovat kaikki harrastenäyttelijöitä. Nuorin näyttelijä Nuutti Nikula ei ollut ennen tätä näyttänyt taitojaan kuin vain koulunäytelmissä. Kaksi vanhempaa näyttelijää Jussi Otra-aho ja Janne Vitikkala olivat olleet aiemmin kesäteattereissa, eli olivat perillä näyttelijän töistä. Kaikki kolme näyttelijää esittävät samaa henkilöä.

Tämä oja jota tässä kaivetaan voisi olla vertauskuva elämälle, se tuli esille hyvin. Lopussa päähenkilö astelee puiseen oveen ja siitä minulla tuli assosiaatio Kubrickin 2001 avaruusseikkailuun, kun siinä on kuvassa pari kertaa selittämätön objekti jonka tarkoitusta ei juuri avata, mutta siinä minusta kuvastuu ihmisen elinkaari. Ojankaivaja löytää kaivannoissaan myös avaimen ja lukon  ja astelee lopussa oveen sisään. Tosin tämä minun viittaama avaruuseikkailu voi olla kaukaa haettua. Voisiko elokuvan lopun ovi edustaa vanhuksen elinkaaren loppua, ja hän astuu näin taivasvaloon tai kuolee? Voi myös olla, että tässä lyhärissä yritetään rakentaa ns "neljättä seinää", jossa katsojat tuntevat olevansa mukana elokuvassa ja se neljäs seinä murtuu kun mies lopussa astuu oveen. Elokuvan lopussa väärinpäin käännetty maisemakuva dronen avulla oli näyttävä, tästäkin voisi visuaalisella puolella verrata mestariohjaaja Kubrickin äärimmäisen tarkkoihin kuvaustöihin. itselleni tuli mieleen myös englantilainen sanonta "dig your own ditch". Eli jokaisen pitää löytää oma juttu elämässä, eikä tarvitse olla "siivelläeläjä". Elokuvaan tarvittiin joka kuvauspäivälle vain yksi henkilö per yksi kuvauspäivä eli  kuvaukset oli saatu purkkiin kolmessa päivässä, tosin ensimmäisen kuvauspäivän joka tapahtui heinäkuussa ja tämän aikaväli syys-lokakuun kahden päivän kuvauksiin oli pitkä. Tämän lyhärin kokonaiskesto on noin 13 minuuttia. Elokuvassa ei ole dialogia, mutta muutama kiroaminen suomenkielellä oli ainakin saatu mukaan.

Kaiken kaikkiaan tämä lyhäri on tekninen taidonnäyte. Näillä kuvaus ja produktiotaidoilla voisi valmistella myös kokopitkiä elokuvia. Ikävä juttu on, että elokuvasäätiö ja AVEK eivät olleet tässä projektissa mukana, tämä on aika noloa, kun ajattelee kaikkea menestystä mitä tämä lyhäri on saanut.

Tälle lyhärille annan tähtiä 4/5