Pushkin Ja Dostojevski - Suomen kansalliskirjailija Aleksis Kivi

 Kolme Suurta kirjoittajaa! Aleksandr Sergejevitš Puškin, Fjodor Mihailovitš Dostojevski ja Suomen Kansalliskirjailija Aleksis "Kivi" Stenvall! 

Aleksandr Sergejevitš Puškin (1799–1837) tunnetaan Venäjän kansallisrunoilijana ja modernin venäläisen kirjallisuuden perustajana. Hän yhdisti puhekielen elävyyden, runouden, satiirin ja tarkan ihmiskuvauksen tavalla, joka vaikutti ratkaisevasti myöhempään venäläiseen kirjallisuuteen.

Ranskan kieli ja afrikkalaiset juuret

Puškin kasvoi aatelisperheessä, jossa puhuttiin paljon ranskaa. Hän osasi sitä lapsuudestaan lähtien ja kirjoitti myös ranskankielisiä runoja. Venäjän kieleen ja kansanperinteeseen häntä johdattivat muun muassa perheen palvelusväki ja hänen rakas hoitajansa Arina Rodionovna. Wikipedia

Hänen äitinsä isoisä Abram Petrovitš Gannibal eli Hannibal oli Afrikasta lapsena orjuuteen joutunut mies, josta tuli Pietari Suuren suojatti, sotilasinsinööri ja kenraali. Puškin oli tietoinen ja ylpeä tästä syntyperästä, puolusti esi-isänsä muistoa ja käsitteli sitä sekä runoudessaan että keskeneräisessä historiallisessa romaanissaan Pietari Suuren mauri. Hänen suhteeseensa juuriinsa sisältyi myös ulkopuolisuuden kokemuksia ja aikakauden ennakkoluulojen kohtaamista. 

Pietari – tärkeä kotikaupunki, mutta syntymäpaikka oli Moskova

Puškin syntyi Moskovassa 6. kesäkuuta 1799. Hän opiskeli Pietarin lähellä Tsarskoje Selon lyseossa vuosina 1811–1817 ja siirtyi sen jälkeen Pietariin. Kaupungista tuli hänen kirjailijanelämänsä keskeinen näyttämö, ja hän myös kuoli siellä. Pietari elää erityisen voimakkaasti hänen teoksessaan Vaskiratsastaja. Wikipedia

Matkat Krimille ja Kaukasukselle

Vuonna 1820 Puškin siirrettiin poliittisten runojensa vuoksi pois Pietarista Etelä-Venäjälle. Kyse oli käytännössä karkotuksesta. Samana vuonna hän matkusti kenraali Nikolai Rajevskin perheen mukana Kaukasukselle ja Krimille. Vuoristot, Mustanmeren rannikko ja Krimin tataarien kulttuuri antoivat aineksia hänen romanttiselle runoudelleen, erityisesti teoksiin Kaukasuksen vanki ja Bahtšisarain suihkulähde. Международный Фонд им. А. С. Пушкина

Hän palasi Kaukasukselle 1829 ja jatkoi Georgian kautta Erzurumiin, nykyisen Turkin alueelle, missä Venäjän armeija kävi sotaa Osmanien valtakuntaa vastaan. Tästä matkasta syntyi myöhemmin matkakuvaus Matka Arzrumiin. Nämä olivat siis kaksi eri matkaa. Wikipedia

Mitä kaikkea Puškin kirjoitti?

Puškin kirjoitti romaanien lisäksi satoja runoja, runoelmia, näytelmiä, satuja, historiantutkimusta, arvosteluja ja kirjeitä. Monet nykyiset kirjat ovat myöhemmin toimitettuja kokoelmia. Alla on laaja luettelo hänen erillisistä kaunokirjallisista teoksistaan ja keskeisestä historiallisesta proosastaan; yksittäiset lyyriset runot ja kaikki pienet katkelmat eivät sisälly siihen. Suomenkieliset nimet vaihtelevat käännöksittäin, ja osa alla olevista on kuvailevia käännöksiä. Koko tuotantoa voi selata venäjänkielisestä teoshakemistosta.

Laji	Teokset
Runoromaani	Jevgeni Onegin
Kertovat runoelmat	Ruslan ja Ljudmila, Kaukasuksen vanki, Gavriiliada, Vadim (keskeneräinen), Rosvoveljekset (vain osa säilynyt), Bahtšisarain suihkulähde, Mustalaiset, Kreivi Nulin, Poltava, Tazit (keskeneräinen), Pieni talo Kolomnassa, Jezerski (keskeneräinen), Angelo, Vaskiratsastaja
Näytelmät	Boris Godunov; Pienet tragediat: Saituri ritari, Mozart ja Salieri, Kivinen vieras ja Pidot ruton aikana; lisäksi Rusalka ja Kohtauksia ritariajasta (molemmat keskeneräisiä)
Runosadut ja sadunomaiset runot	Tsaari Nikita ja hänen neljäkymmentä tytärtään, Sulhanen, Satu papista ja hänen rengistään Baldasta, Satu naaraskarhusta (keskeneräinen), Tsaari Saltanin satu, Satu kalastajasta ja kalasta, Satu kuolleesta prinsessasta ja seitsemästä urhosta, Kultainen kukko

Laji	Teokset
Romaanit ja romaanikatkelmat	Kapteenin tytär, Dubrovski (keskeneräinen), Pietari Suuren mauri (keskeneräinen), Kirjeromaani (keskeneräinen), Roslavlev (keskeneräinen)
Belkinin kertomukset	Kokoelman viisi kertomusta: Laukaus, Lumimyrsky, Arkuntekijä, Postimestari ja Talonpoikaistyttö aatelisneitona
Muu kertomusproosa	Patakuningatar, Kirdžali, Gorjuhinon kylän historia (keskeneräinen), Egyptiläiset yöt (keskeneräinen)
Matkakirja	Matka Arzrumiin
Historialliset teokset	Pugatšovin historia ja keskeneräinen Pietari I:n historia

Kaksintaistelu ja kuolema

Puškinin viimeisen kaksintaistelun taustalla olivat hänen vaimoonsa Natalja Gontšarovaan kohdistunut seurapiirijuoruilu ja ranskalaisen, Venäjän palveluksessa olleen upseerin Georges d’Anthèsin lähentely. Väitettyä rakkaussuhdetta ei pidä esittää varmana tosiasiana. Tilanne johti loukkauksiin ja kaksintaisteluhaasteisiin; d’Anthèsin avioliitto Nataljan sisaren kanssa ei lopettanut riitaa. Russian and East European Studies

Miehet kohtasivat pistoolikaksintaistelussa Pietarissa 8. helmikuuta 1837. D’Anthès ampui ensin ja haavoitti Puškinia kuolettavasti. Puškin kuoli kaksi päivää myöhemmin, 10. helmikuuta, vain 37-vuotiaana. Venäjällä silloin käytetyn juliaanisen kalenterin mukaan päivät olivat 27. ja 29. tammikuuta, joten lähteissä esiintyy molempia päivämääriä.

Dostojevskin Rikosta ja rangaistusta ja Idioottia yhdistää kysymys: miten ihminen voi elää toisten kanssa, jos hän joko asettaa itsensä heidän yläpuolelleen tai yrittää rakastaa heitä ilman ehtoja? Raskolnikov kokeilee ensimmäistä, ruhtinas Myškin jälkimmäistä. Molempien kohdalla seuraukset ovat tuhoisat — mutta eri syistä.

Väitteeseen ”Hyvät ihmiset ovat kaikki idiootteja” tarvitaan heti täsmennys: se ei ole Idiootin yksiselitteinen loppupäätelmä. Sitä voi pitää romaanin herättämänä provosoivana tulkintana, mutta ilman tarkkaa tekstikohtaa sitä ei pidä esittää Dostojevskin omana sitaattina.

Rikos ja rangaistus: voiko ihminen oikeuttaa pahan hyvällä tarkoituksella?

Romaanin päähenkilö, köyhä pietarilainen entinen opiskelija Rodion Raskolnikov, murhaa koronkiskurieukon. Lisäksi hän tappaa tämän sisaren Lizavetan, joka saapuu paikalle odottamatta.

Raskolnikov yrittää perustella rikoksensa ajatuksella, että poikkeuksellisilla ihmisillä olisi oikeus rikkoa moraalisääntöjä suuren päämäärän vuoksi. Napoleonin kaltaiset historian henkilöt ovat hänen silmissään ylittäneet tavallisen moraalin rajat — ja silti heitä ihaillaan.

Murha on siksi myös koe: olenko minä sellainen ihminen, jolla on oikeus ottaa tämä valta?

Hänen motiivinsa eivät kuitenkaan palaudu yhteen teoriaan. Mukana ovat köyhyys, ylpeys, eristäytyminen, epätoivo ja halu osoittaa itselleen oma voimansa. Dostojevskin olennainen havainto on, ettei ihminen välttämättä itsekään tunne tekojensa todellisia syitä.

Raskolnikovin teoria pettää kolmella tavalla:

• Ihminen muuttuu laskutoimitukseksi. Uhrin elämä arvioidaan sen perusteella, kuinka hyödyllinen tai hyödytön hän muka on.
• Tekijä kuvittelee hallitsevansa seuraukset. Lizavetan murha paljastaa välittömästi tämän kuvitelman.
• Järjellinen oikeutus ei poista elettyä syyllisyyttä. Raskolnikov sairastuu, pelkää ja vieraantuu muista, vaikka yrittää edelleen puolustaa ajatustaan.

Rangaistus alkaa siis jo ennen tuomiota. Se on katkos hänen suhteessaan muihin ihmisiin.

Sonja tarjoaa vastakkaisen elämänasenteen. Hänkin on köyhyyden ja kärsimyksen keskellä, mutta ei ratkaise tilannetta julistamalla itseään muiden yläpuolelle. Hänen merkityksensä liittyy myötätuntoon, vastuuseen ja kristilliseen toivoon uudesta elämästä.

Romaanin opetuksen voi tiivistää näin: ihminen ei pelastu sillä, että hän voittaa väittelyn omassa päässään. Muutos edellyttää vastuun tunnustamista ja yhteyden palautumista toisiin. Kärsimys ei yksin jalosta; ratkaisevaa on, mitä ihminen sen keskellä tunnustaa ja miten hän alkaa elää.

Loppukaan ei kuvaa valmista moraalista parantumista. Se avaa mahdollisuuden uudistumiseen.

Idiootti: mitä tapahtuu, kun vilpittömän hyvä ihminen tulee epäluuloiseen maailmaan?

Ruhtinas Lev Myškin palaa Sveitsistä Venäjälle hoidettuaan sairauttaan. Hän on avoin, myötätuntoinen ja poikkeuksellisen vähän kiinnostunut vallasta tai oman arvonsa korostamisesta. Hän sairastaa epilepsiaa, mutta sairaus ja romaanin nimessä oleva ”idioottius” eivät ole sama asia kuin moraalinen hyvyys.

Muut pitävät häntä helposti yksinkertaisena, koska hän ei käyttäydy heidän odotustensa mukaisesti: hän ei osaa tai halua pelata samoja seurapiirien pelejä.

Kirjan punainen lanka on hyvyyden, rakkauden ja auttamisen rajojen tutkiminen. Riittääkö hyvä tahto, jos ihminen ei ymmärrä, mihin hänen tekonsa johtavat?

Tämä keskittyy erityisesti Myškinin suhteisiin Nastasja Filippovnaan, Aglajaan ja Rogožiniin.

Nastasja on hyväksikäytön ja nöyryytyksen vaurioittama nainen. Myškin näkee hänen ihmisarvonsa, mutta Nastasja ei kykene vakaasti uskomaan siihen itse. Myškinin myötätunto voi siksi tuntua hänestä myös sääliltä: hän haluaisi tulla rakastetuksi tasavertaisena, ei pelastettavana onnettomana.

Aglajan kanssa puolestaan tulee näkyviin kysymys siitä, voiko Myškin sitoutua yhteen ihmiseen, jos hän kokee olevansa vastuussa kaikkien kärsimyksestä.

Rogožin edustaa omistavaa intohimoa. Hänen rakkautensa ei siedä toisen vapautta. Romaani asettaa näin rinnakkain rakkauden, joka haluaa auttaa, ja rakkauden, joka haluaa pitää omanaan — mutta osoittaa myös, että auttamisen haluun voi sisältyä ongelmia.

Miksi kirja jaarittelee niin paljon?

Pitkät keskustelut ovat osa romaanin menetelmää. Dostojevski antaa ihmisten paljastaa itsensä puhumalla: he tunnustavat, rehentelevät, loukkaantuvat, puolustelevat itseään ja kumoavat omat sanansa. Filosofia tapahtuu näissä ristiriidoissa.

Keskeiset ajatuslinjat voi koota näin:

Kysymys	Mitä romaani tutkii?
Hyvyys	Voiko vilpittömyys toimia maailmassa, jossa sitä pidetään heikkoutena tai juonena?
Myötätunto	Auttaako sääli kärsivää ihmistä vai voiko se myös nöyryyttää häntä?
Rakkaus	Miten erottaa rakkaus omistamisesta, ihailusta ja pelastamisen tarpeesta?
Vapaus	Voiko toisen pelastaa, jos tämä ei kykene vastaanottamaan apua?
Kuolema	Miten varma tieto lähestyvästä kuolemasta muuttaa elämän arvon?
Usko ja kauneus	Kestääkö toivo kohdatessaan ruumiillisen kärsimyksen ja tuhon?

Kuolemanrangaistusta koskevat puheet, Ippolitin sairaus ja Holbeinin kuollutta Kristusta esittävä maalaus liittyvät samaan ongelmaan: miten uskoa elämän merkitykseen maailmassa, jossa kärsimys voi näyttää täysin vailla tarkoitusta olevalta?

Myös kuuluisa ajatus ”kauneus pelastaa maailman” kuuluu tähän jännitteeseen. Romaani ei anna sille helppoa vahvistusta. Kauneus herättää myös himoa, kilpailua ja tuhoavaa ihannointia.

Tarkoittaako loppu, että kaikki hyvät ihmiset ovat idiootteja?

Seuraavassa paljastuu loppuratkaisu.

Rogožin murhaa Nastasjan. Myškin jää hänen rinnalleen ja menettää lopulta toimintakykynsä. Hyvyys ei estä katastrofia.

Tästä voi tehdä synkän tulkinnan: hyvä ihminen on muiden armoilla ja hänen hyvyytensä on käytännössä voimaton. Mutta väite ”kaikki hyvät ihmiset ovat idiootteja” menee pidemmälle kuin romaani oikeuttaa. Yhden hyvän ihmisen traaginen epäonnistuminen ei todista kaiken hyvyyden typeryyttä.

Vahvempi tulkinta on, että Dostojevski koettelee hyvyyden mahdollisuuksia äärimmäisessä tilanteessa. Myškin tunnistaa toisten ihmisarvon, mutta hänen myötätuntonsa ei anna hänelle rajatonta kykyä auttaa, tehdä ratkaisuja tai sovittaa ristiriitaisia tarpeita.

Myškinin epäonnistumista ei myöskään tarvitse selittää vain hänen puutteillaan: ympäröivien ihmisten väkivalta, häpeä ja omistushalu ovat todellisia voimia, joista hän ei ole vastuussa.

Näiden kahden romaanin välinen yhteys on erityisen terävä: Rikos ja rangaistus näyttää ihmisen, joka kuvittelee saavansa uhrata toisen. Idiootti näyttää ihmisen, joka yrittää olla hylkäämättä ketään mutta ei kykene pelastamaan kaikkia. Dostojevskin kysymys jää niiden väliin: miten yhdistää rakkaus, vastuu ja oman vallan rajojen tunnustaminen?

Fjodor Mihailovitš Dostojevski (1821–1881) oli venäläinen kirjailija, jonka keskeisiä aiheita olivat syyllisyys, vapaus, usko, köyhyys ja ihmisen ristiriitaisuus. Hän syntyi Moskovassa, mutta Pietarista tuli hänen kirjailijanelämänsä ja monien romaaniensa tärkein kaupunki. Encyclopedia.com

Elämä: kuolemantuomiosta suureksi kirjailijaksi

Dostojevski syntyi 11. marraskuuta 1821 lääkärin perheeseen. Hänen isänsä työskenteli vähävaraisille tarkoitetussa sairaalassa. Hän tutustui siten jo lapsena maailmaan, jossa köyhyys ja yhteiskunnallinen eriarvoisuus olivat näkyvästi läsnä. Nuorena hän opiskeli Pietarissa sotilasinsinööriksi, mutta jätti sotilasuran vuonna 1844 omistautuakseen kirjallisuudelle. Esikoisromaani Köyhää väkeä teki hänestä tunnetun vuonna 1846. Encyclopedia.com

Vuonna 1849 hänet pidätettiin osallistumisesta Petraševskin keskustelupiiriin, jossa käsiteltiin muun muassa sosialistisia ajatuksia ja Venäjän yhteiskunnallisia ongelmia. Hänet tuomittiin kuolemaan ja vietiin teloituspaikalle. Vasta siellä ilmoitettiin rangaistuksen muuttamisesta pakkotyöksi: kyse oli järjestetystä valeteloituksesta. Hän vietti vuosina 1850–1854 neljä vuotta Omskin vankileirillä, minkä jälkeen seurasi sotilaspalvelus Siperiassa. Pietariin hän sai palata vuonna 1859. Wikipedia

Vankeus muutti hänen ajatteluaan. Hänen kristillinen uskonsa vahvistui, ja hän suhtautui yhä epäilevämmin teorioihin, jotka lupasivat rakentaa täydellisen yhteiskunnan järjen tai vallankumouksen avulla. Tämä ei kuitenkaan poistanut hänen myötätuntoaan köyhiä, nöyryytettyjä ja syrjäytyneitä kohtaan. Encyclopedia.com

Hänen henkilökohtaiseen elämäänsä kuuluivat epilepsia, velat ja peliriippuvuus. Ensimmäinen vaimo Maria Isajeva ja läheinen veli Mihail kuolivat molemmat vuonna 1864. Vuonna 1866 hän palkkasi pikakirjoittaja Anna Snitkinan avukseen Pelurin valmistamiseen. He avioituivat vuonna 1867. Anna hoiti myöhemmin kirjailijan taloutta ja teosten julkaisemista. Wikipedia

Pariskunnalle syntyi neljä lasta, joista kaksi kuoli pieninä. Erityisesti Aljoša-pojan kuolema vuonna 1878 järkytti Dostojevskia; suru heijastui hänen viimeiseen romaaniinsa Karamazovin veljekset. Hän kuoli Pietarissa 9. helmikuuta 1881, 59-vuotiaana. Päivämäärät ovat nykyisen kalenterin mukaisia. md.spb.ru

Romaanit ja pienoisromaanit

Alla ovat hänen keskeiset pitkät kertomusteoksensa. Vuosiluvut tarkoittavat alkuperäistä julkaisua tai jatkokertomuksen julkaisuaikaa. Suomenkieliset nimet vaihtelevat käännöksittäin.

Teos	Vuosi	Keskeinen aihe
Köyhää väkeä	1846	Köyhyys, ihmisarvo ja kahden yksinäisen kirjeenvaihto.
Kaksoisolento	1846	Virkamiehen identiteetti, epävarmuus ja todellisuuden horjuminen.
Emäntä	1847	Pakkomielteinen rakkaus ja henkinen alistaminen.
Netotška Nezvanova	1849	Vaikea lapsuus, taide ja riippuvaiset ihmissuhteet. Keskeneräinen.
Vanhan ruhtinaan rakkaus eli Setäni uni	1859	Avioliittojuonittelua ja pikkukaupungin seurapiirisatiiria.
Narri kartanon valtiaana	1859	Vallankäyttö, tekopyhyys ja muiden syyllistäminen.
Sorrettuja ja solvattuja / Alistetut ja loukatut	1861	Rakkaus, uhrautuminen ja yhteiskunnallinen julmuus.
Muistelmia kuolleesta talosta	1860–1862	Siperian pakkotyövankien elämä; perustuu omiin kokemuksiin.
Kellariloukko / Kirjoituksia kellarista	1864	Katkeruus, itsetietoisuus ja kapina järkiperäistä ihmiskuvaa vastaan.
Rikos ja rangaistus	1866	Murhan oikeuttaminen, omatunto ja vastuun tunnustaminen.
Peluri	1866	Uhkapeli, riippuvuus, raha ja nöyryyttävä rakkaus.
Idiootti	1868–1869	Hyvyys, myötätunto ja tuhoavat ihmissuhteet.
Ikuinen aviomies	1870	Uskottomuus, mustasukkaisuus ja nöyryytys.
Riivaajat	1871–1872	Poliittinen fanatismi, nihilismi ja väkivalta.
Keskenkasvuinen	1875	Nuoren miehen identiteetti, raha ja suhde isään.
Karamazovin veljekset	1879–1880	Isänmurha, perhe, vastuu, Jumala ja viattomien kärsimys.

Taulukon aihekuvaukset ovat tiivistäviä tulkintoja. Wikipedia

Novellit ja lyhyemmät kertomukset

Dostojevski kirjoitti myös lyhyttä, usein humoristista tai fantastista proosaa. Siihen kuuluvat esimerkiksi:

• Valkeat yöt (1848): yksinäisen uneksijan lyhyt rakkaudentarina.
• Rehellinen varas (1848) ja Heikko sydän (1848).
• Krokotiili (1865): absurdi satiiri.
• Bobok (1873): vainajien keskustelu paljastaa ihmisten moraalista tyhjyyttä.
• Talonpoika Marei (1876).
• Poika Kristuksen joulujuhlassa (1876).
• Lempeä neito (1876): avioliitto, omistushalu ja itsepetos.
• Naurettavan ihmisen uni (1877): epätoivon ja rakkauteen perustuvan elämän mahdollisuuden tutkielma.

Muihin kertomuksiin kuuluvat Herra Prohartsin, Romaani yhdeksässä kirjeessä, Polzunkov, Joulukuusi ja häät, Vieras vaimo ja aviomies vuoteen alla, Pieni sankari sekä Ilkeä juttu. Osa nimistä on suomennettu eri tavoin. Wikipedia

Muut kirjoitukset ja hänen ajattelunsa

Dostojevski oli myös toimittaja ja yhteiskunnallinen keskustelija. Talvisia merkintöjä kesän vaikutelmista (1863) käsittelee Länsi-Eurooppaa. Kirjailijan päiväkirja (1873–1881, katkoksin) yhdistää esseitä, politiikkaa, kirjallisuuskritiikkiä, ajankohtaisia tapahtumia ja kertomuksia. Hänen Puškin-puheensa vuodelta 1880 oli merkittävä julkinen esiintyminen. Wikipedia

Hänen teoksiaan voi lukea jatkuvana väittelynä siitä, miksi ihminen toimii vastoin omaa etuaan ja miten hän on vastuussa toisista. Henkilöt eivät vain edusta ajatuksia: he kokeilevat niitä elämässään ja joutuvat kohtaamaan seuraukset. Siksi yhden henkilön lausahdus — kuten aiemmin käsitelty ajatus hyvyyden ja ”idioottiuuden” suhteesta — ei sellaisenaan ole kirjailijan lopullinen mielipide. Dostojevskin voima on juuri siinä, että myös vastaväite saa puhua vakuuttavasti. Encyclopedia.com

Aleksis Kivi (1834–1872) oli tietoinen ja kunnianhimoinen kirjallinen uudistaja. Seitsemän veljestä yhdistää komediaa, runoutta, kansankerrontaa ja vakavaa ihmisymmärrystä. Ajatus moniulotteisuudesta osuu teoksen ytimeen. Kiven elämästä kerrottuun tarinaan liittyy kuitenkin myös myyttejä: käsikirjoitusten säilyminen, kirjoittamisen kesto ja sairauden syyt vaativat tarkennuksia.

Kiven teokset listattuna

Tässä ovat hänen tunnetut itsenäiset teoksensa, mukaan lukien katkelmat ja kadonneet teokset. Vuosiluku tarkoittaa ensijulkaisua, ellei toisin mainita. Yksittäiset runot eivät ole tässä erillisinä teoksina.

Laji	Teos	Julkaiseminen tai säilyminen
Romaani	Seitsemän veljestä	1870
Runokokoelma	Kanervala	1866
Näytelmä	Kullervo	1864; aikaisempi versio palkittiin 1860
Näytelmä	Nummisuutarit	1864
Näytelmä	Kihlaus	1866
Näytelmä	Karkurit	1867
Näytelmä	Yö ja päivä	1867
Näytelmä	Lea	1869
Näytelmä	Margareta	1871
Näytelmä	Leo ja Liina	1878, kuoleman jälkeen
Näytelmä	Olviretki Schleusingenissä	1916
Näytelmä	Canzio	Kokonaisuudessaan 1916
Näytelmäkatkelma	Alma	1916
Keskeneräinen näytelmä	Selman juonet	1916
Kertomus	Vuoripeikot	1864
Kertomus	Koto ja kahleet	Muokattuna nimellä Koti ja kahleet 1878; alkuperäisemmässä muodossa 1919
Kertomus	Eriika	Kirjoitettu 1859, julkaistu 1922
Kadonnut teos	Maisteri Virokannus	Mainitaan vuonna 1858
Kadonnut näytelmä	Aino	1861
Kadonnut näytelmä	Sankarteos / Sankarintyö	1867

Lisäksi Kiveltä on säilynyt kokoelman ulkopuolisia runoja, runojen toisintoja ja kirjeitä. Tunnettuja runoja ovat esimerkiksi Ikävyys, Keinu, Onnelliset, Lintukoto ja romaaniin sisältyvä Sydämeni laulu. Myöhemmät Runot- ja Kootut teokset -julkaisut ovat toimitettuja kokoelmia. Nurmijärvi

Miten Seitsemän veljestä syntyi?

Väite vuosikymmenten työstä on liian pitkä. Romaanin suunnittelusta on muistitietoa jo vuodelta 1859, ja varsinainen työ sijoittuu pääosin 1860-luvulle. Teos valmistui toukokuussa 1869 ja ilmestyi neljänä vihkona keväällä 1870. Taustalla oli siis noin vuosikymmenen mittainen kypsyttely ja työskentely. Nurmijärvi

Viimeinenkään käsikirjoitus ei ole säilynyt. Kiven kerrotaan kirjoittaneen romaanin ainakin kolmeen kertaan, mutta yhtään käsikirjoitusversiota ei tunneta säilyneenä. Tekstin tärkein lähtökohta on vuoden 1870 ensipainos. Tämä merkitsee myös sitä, ettei kaikkia käsikirjoituksen ja painetun tekstin välisiä toimituksellisia muutoksia voida selvittää. Nurmijärvi

Suuren osan tuotannostaan Kivi kirjoitti Siuntion Fanjunkarsissa, missä Charlotta Lönnqvist tarjosi hänelle kodin ja työrauhan. Siuntion kunta

Kaikki seitsemän veljestä ja heidän luonteensa

Veljekset ovat ikäjärjestyksessä seuraavat. Tuomas ja Aapo ovat kaksoset, samoin Timo ja Lauri.

Veli	Luonne ja sisäinen ristiriita
Juhani	Vanhin, kiivas, ylpeä ja puhelias johtaja. Suuri mielikuvitus, herkkyys ja eläinrakkaus rikkovat kuvaa pelkästä voimamiehestä. Loukkaantuu helposti, mutta kykenee katumukseen.
Tuomas	Vähäpuheinen, voimakas ja käytännöllinen. Voi olla ankara, mutta hänessä on myös oikeudentuntoa ja anteliaisuutta.
Aapo	Harkitseva sovittelija ja tarinankertoja. Pyrkii perustelemaan ratkaisut, mutta järkevyys ei vapauta häntä määräilystä tai itsetyytyväisyydestä.
Simeoni	Uskonnollinen, huolehtiva ja ahdistusherkkä. Kamppailee juomisen, syyllisyyden ja katumuksen kanssa.
Timo	Vilpitön, konkreettisesti ajatteleva ja hyväntahtoinen. Hidas oivaltaminen ei estä rohkeutta, uskollisuutta tai omaperäisiä havaintoja.
Lauri	Hiljainen luonnontarkkailija ja taitava käsityöläinen. Vetäytyy omiin oloihinsa; humalassa hänen tukahdutettu uhmakkuutensa purkautuu.
Eero	Nuorin, nopeaälyinen ja pilkallinen. Oppii helposti ja paljastaa muiden ristiriitoja, mutta joutuu itse kasvamaan ivailijasta vastuunkantajaksi.

Luonnekuvat ovat tulkinnallisia tiivistyksiä, eivät veljesten koko persoonallisuus. Tietävä

Ajatus siitä, että kaikissa veljeksissä olisi jotakin Kivestä, on hedelmällinen lukutapa. Laurissa voi nähdä luonnon tarkkailijan, Aapossa kertojan, Eerossa koomikon, Juhanissa loukkaantuvan ja kiihkeän mielikuvituksen sekä Simeonissa uskonnollisen ahdistuksen.

Tätä ei kuitenkaan voi todistaa suoraksi seitsemään osaan jaetuksi omakuvaksi. Henkilöt ovat myös kirjallisia luomuksia, joissa yhdistyvät havainnot, perinne ja mielikuvitus. Heidän syvyytensä näkyy siinä, että jokainen ylittää oman tyyppinsä: hiljainen voi riehua, järkevä määräillä ja kiivas osoittaa suurta hellyyttä.

Romaanin koko juonikaari

Seuraava kuvaus paljastaa loppuratkaisun.

Vanhempansa menettäneet Jukolan veljekset elävät eteläisessä Hämeessä. Tilanhoito on jäänyt retuperälle, eivätkä veljekset osaa lukea. Heidän suhteensa kyläyhteisöön on riitaisa. Yhteinen kosintaretki Männistön Venlan luo epäonnistuu, ja Toukolan poikien pilkka johtaa tappeluun.

Veljekset yrittävät opetella lukemaan lukkarin johdolla, mutta ankara opetus päättyy pakoon ikkunan kautta. He päättävät jättää Jukolan määräajaksi vuokralle ja muuttaa Impivaaran erämaahan. Tarkoituksena on päästä eroon muiden määräysvallasta. Tietävä

Impivaarassa he rakentavat pirtin, metsästävät, väittelevät ja kertovat tarinoita. Jouluinen saunominen päättyy tulipaloon, ja veljekset pakenevat pakkasessa vähissä vaatteissa takaisin Jukolaan. He palaavat kuitenkin erämaahan ja rakentavat uudelleen.

Metsästysretkellä veljekset joutuvat Viertolan härkien saartamiksi Hiidenkivelle. Lopulta he ampuvat härät ja joutuvat korvaamaan vahingon. Tämä sitoo heidät entistä tiukemmin työhön ja viljelyyn. Metsässäkään ei voi elää erillään teoista seuraavasta vastuusta. gutenberg.org

Viljely alkaa tuottaa, mutta menestystä seuraa myös viinanpoltto ja juopottelu. Simeonin katoaminen ja pelottavat kokemukset järkyttävät veljeksiä. Muutos tapahtuu vähitellen: he ryhtyvät vakavammin työhön ja lukemiseen. Nopeasti oppivasta Eerosta tulee muiden opettaja.

Lopulta kaikki oppivat lukemaan. Lähes kymmenen Impivaaran-vuoden jälkeen veljekset palaavat Jukolaan, sopivat riitansa ja järjestävät paluujuhlan. Viimeinen luku kertoo heidän erillisistä aikuiselämistään. Tietävä

Oma tulkintani romaanin punaisesta langasta on tämä: vapaus muuttuu kestäväksi vasta, kun siihen liittyy kyky huolehtia itsestä ja ottaa muut huomioon. Samalla teos antaa syitä arvostella yhteisöäkin: pilkkaaminen ja pelolla opettaminen eivät auta veljeksiä kasvamaan.

Mihin kukin lopulta päätyy?

Romaani ei anna kaikille erillisiä ”viimeisiä sanoja” tai kuvaa heidän kuolemaansa. Se näyttää, millaiseksi heidän elämänsä asettuu.

Veli	Elämä lopussa
Juhani	Saa alkuperäisen Jukolan ja avioituu Männistön Venlan kanssa. Kiivaus jatkuu, mutta uskonnollinen herääminen tyynnyttää häntä.
Tuomas	Saa puolet Impivaarasta. Perustaa perheen ja varttuu ankarasta miehestä myös vähäosaisia auttavaksi isännäksi.
Aapo	Saa Jukolan toisen puoliskon ja avioituu. Hänestä tulee lautamies, joka harjoittaa myös kansanparannusta.
Simeoni	Jää naimattomaksi Juhanin taloon. On luotettava ja ahkera, mutta hänen elämäänsä jäävät kitsaus ja ajoittainen juominen.
Timo	Saa Kekkurin torpan ja avioituu. On työteliäs, vaikka satunnaiset juomaretket aiheuttavat kotiriitoja.
Lauri	Saa toisen puolen Impivaarasta. Avioituu ja säilyttää läheisen suhteensa metsään ja käsitöihin.
Eero	Saa Vuohenkalman torpan ja avioituu Seunalan Annan kanssa. Hänestä tulee jahtivouti, sanomalehden lukija ja kansakoulun perustamisen edistäjä.

Loppu säilyttää koomisuuden: veljekset eivät muutu virheettömiksi. Erityisesti Eerossa henkilökohtainen kasvu avartuu yhteiskunnalliseksi tietoisuudeksi — kotimaa alkaa merkitä hänelle muutakin kuin omaa lähiympäristöä.

Aapo kertoo Seitsemässä veljeksessä seitsemän selvästi erottuvaa sisäkertomusta, kun mukaan lasketaan myös lyhyt eläinsatu ja lopun taloudenpitoa koskeva esimerkkitarina. Nimet ovat kertomuksista käytettyjä kuvailevia otsikoita, eivät kaikki Kiven antamia erillisiä teosnimiä.

Tarina	Romaanin luku
Kettu ja karhu – ”Kettu narrasi kuoppaan kontio-kurjan”	3
Kahden rakastajan sulavat silmät	3
Valkean käärmeen kruunu	5
Kalvea impi	5
Hiidenpeura	7
Hurskas mies luolassa	7
Vaimot ja tuhlaavaisuus – kaksi veljestä ja heidän taloutensa	14

Kertomukset löytyvät myös tästä romaanin oheistarinoiden lukupaketista. seitsemanveljesta.net

1. Kettu ja karhu — pilkka osuu omaan nilkkaan

Kettu houkuttelee karhun kuoppaan ja pilkkaa tätä. Sitten ilves kuljettaa ketun korkeaan kuuseen. Kettu kutsuu tuulet säestämään lauluaan, mutta voimakas pohjatuuli kaataa puun: kettu putoaa suoraan karhun syliin.

Juhani ymmärtää Aapon vihjauksen itsekin: joka toiselle kuoppaa kaivaa, putoaa siihen itse. Aapo käyttää satua veljensä ojentamiseen. Tietävä

2. Kahden rakastajan sulavat silmät — rakkaus ja julmuus

Julma linnanherra kieltää tytärpuolensa ja nuorukaisen rakkauden. Nuoret tapaavat silti salaa kiven luona. Linnanherran keihäs lävistää molemmat heidän syleillessään toisiaan.

Kuolevien rakastavaisten silmät säteilevät yhä lempeästi. Näky järkyttää surmaajaa, joka lopulta surmaa itsensä. Tarina selittää kiven kyljessä näkyvät hahmot ja neljä hohtavaa pistettä.

Tulkinta: väkivalta tuhoaa rakastavaiset, mutta ei kykene tekemään heidän rakkaudestaan mitätöntä. Tietävä

3. Valkean käärmeen kruunu — vaarallinen aarre

Ratsastaja ryöstää käärmeiden kuninkaan kallisarvoisen kruunun. Käärmeet lähtevät hurjaan takaa-ajoon eivätkä pysähdy metsään tai virtaankaan. Mies ratsastaa lopulta palavan kasken läpi. Käärmeet palavat, mutta myös hänen hevosensa kuolee. Mies pelastuu kruunu mukanaan.

Tulkinta: kertomus yhdistää sankarillisen rohkeuden ja saaliinhimon. Voitto on todellinen, mutta sen hinta on raskas. Tietävä

4. Kalvea impi — vankeus ja vapautuminen

Muotoaan muuttava peikko viettelee nuoren neidon ja vie tämän Impivaaran luolaan. Se imee neidon veren, mutta tämä jää eloon kalpeana vankina. Öisin neito pääsee vuoren laelle rukoilemaan.

Hänen rakastettunsa etsii häntä turhaan ja kuolee. Sadan vuoden kuluttua rakastettu palaa kirkastettuna, surmaa peikon ja vapauttaa neidon. He kohoavat yhdessä taivaallisiin korkeuksiin.

Tulkinta: tarina käsittelee viettelystä, syyllisyyttä, uskollisuutta ja armoa. Se antaa myös Impivaaran nimelle myyttisen selityksen. Tietävä

5. Hiidenpeura — Hiidenkiven synty

Hiidenruhtinaan kaunis peura vaeltaa Hämeeseen. Taitava metsästäjä ajaa sen kiinni ja ampuu sen, vaikka eläin kääntyy hänen puoleensa kuin armoa anoen.

Hiisi näkee tapahtuman ja heittää valtavan kiven metsästäjän päälle. Tästä syntyy Hiidenkivi, jonka päällä veljekset itse istuvat härkien saartamina.

Tulkinta: metsästäjän voitto vaihtuu rangaistukseksi. Veljesten tilanteessa on samalla koominen käänne: muinaisen miehen surmakivi suojelee nyt heitä. Tietävä

6. Hurskas mies luolassa — ravintoa mahdottomassa tilanteessa

Kristitty mies suljetaan vainojen aikana Impivaaran luolaan kuolemaan nälkään. Luolaan ilmestyvät kuitenkin ihmeellinen valo, ehtymätön lähde ja hedelmiä kantava puu.

Vuoden kuluttua luola avataan uusien vankien sulkemiseksi sinne. Mies astuu ulos elävänä, ja ihme saa vainoajat kääntymään kristinuskoon.

Kertomistilanne on olennainen: nälkäiset veljekset kuuntelevat tarinaa ihmeellisesti ruokitusta vangista, vaikka heidän oma ahdinkonsa jatkuu. Tietävä

7. Vaimot ja tuhlaavaisuus — pienistä menoista kasvaa suuri ero

Aapo kertoo isoisältään kuulemansa jutun kahdesta yhtä ahkerasta veljeksestä. Toisen talo pysyy varakkaana, toinen köyhtyy. Isoisä huomaa eron emäntien taloudenpidossa: köyhtyvän talon emäntä levittää lasten leiville kaksinkertaisesti voita.

Kertomuksen oma opetus on, että pienet, toistuvat menot ratkaisevat talouden suunnan. Se kuuluu myös Aapon tapaan neuvoa ja hallita ympäristöään; sen sukupuolittunutta syyllistämistä ei tarvitse ottaa lukijan omaksi johtopäätökseksi. seitsemanveljesta.net

Aapon tarinoissa näkyy hänen kaksijakoisuutensa: hän on järkevä sovittelija, mutta samalla voimakkaan mielikuvituksen käyttäjä. Kertomalla hän sekä selittää maailmaa että yrittää vaikuttaa kuulijoihinsa. Tarinat voivat rauhoittaa ja opettaa — tai saada veljekset pelkäämään ympäristöään entistä enemmän.

Oliko Kivellä hauskaa — ja kirjoittiko hän saadakseen rahaa?

Romaanin kielellinen ilo antaa vahvan vaikutelman kirjoittamisen nautinnosta: Juhanin mahtipontisuus, Eeron pistot ja veljesten loputtomat väittelyt ovat huolellisesti rakennettua komediaa. Tekstin ilosta ei silti voi päätellä varmasti kirjoittajan mielialaa työpäivinä. Taiteellinen riemu ja raskas elämäntilanne ovat voineet olla samanaikaisia.

Taloudellinen tavoite on dokumentoitu. Kivi odotti romaanin myynnistä helpotusta rahahuoliinsa. Hän sai teoksesta 700 markan palkkion, mutta ei ehtinyt saada odottamaansa lisätuloa. Raha oli siis tärkeä motiivi, mutta kirjeissä näkyvä vahva usko romaaniin osoittaa myös itsenäistä taiteellista päämäärää. Tietävä

Ahlqvist, sairaala ja kuolema

August Ahlqvistin vuoden 1870 murska-arvostelu vahingoitti romaanin vastaanottoa. Vihkojen myynti keskeytyi, ja yksiosainen laitos tuli myyntiin vasta 1873, Kiven kuoleman jälkeen. Nurmijärvi

Kivi joutui sairaalahoitoon vuonna 1871, ensin Uuteen klinikkaan ja sitten Lapinlahteen. Vuonna 1872 hän siirtyi Albert-veljensä luo Tuusulaan ja kuoli siellä 31. joulukuuta 1872, 38-vuotiaana. Nurmijärvi

Tapahtumaketjusta ei kuitenkaan seuraa, että yksi arvostelu olisi yksin aiheuttanut sairauden ja kuoleman. Taustalla olivat taloudelliset huolet, heikentynyt terveys ja muut kuormittavat olosuhteet. Myös kokemus puolustajien puuttumisesta saattoi olla raskas. Potilaan Lääkärilehti

Kivi ei päässyt kokemaan Seitsemän veljeksen myöhempää kansallista menestystä. Hän sai kuitenkin tunnustusta jo eläessään: esimerkiksi Nummisuutarit voitti valtion kirjallisuuspalkinnon vuonna 1865. Kuva täysin alusta asti torjutusta kirjailijasta jää siksi vajaaksi. Nurmijärvi

Oliko Kivellä skitsofrenia?

Sitä ei voida todeta varmasti. Hänen aikanaan kirjattu ”melankolia” ei vastaa sellaisenaan nykyistä diagnoosia. Psykiatri Kalle Achté tulkitsi myöhemmin sairauden skitsofreniaksi, mutta muut tutkijat ja lääkärit ovat kyseenalaistaneet päätelmän. Säilyneet tiedot eivät ratkaise diagnoosia. Nurmijärvi

Väärinymmärretyksi tuleminen ja sairastuminen voivat molemmat olla totta. Kirjallinen älykkyys ei sulje pois vakavaa sairautta, eikä sairaus selitä pois kirjallista saavutusta. Teosten rakenne ja pitkä muokkaustyö puoltavat näkemystä taitavasta, tietoisesta tekijästä. Väite, että hän tiesi ”koko ajan” kaiken mitä teki myös viimeisen sairautensa aikana, ylittää kuitenkin sen, mitä lähteistä voidaan päätellä.

Don Quijote, Puškin ja vaikutus Suomeen

Cervantesin Don Quijote oli Kivelle tärkeä teos, jonka hän luki ruotsiksi. Yhteyttä voi nähdä mielikuvituksen ja arkisen todellisuuden törmäyksissä, koomisissa keskusteluissa sekä siinä, että naurettavallakin ihmisellä säilyy arvokkuus. Myös Shakespeare oli merkittävä esikuva. teatterimuseo.fi

Puškinin suorasta vaikutuksesta en löytänyt vastaavaa luotettavaa näyttöä. Kirjailijoita voi vertailla kansalliskirjallisuuden uudistajina, mutta vertailu ei vielä osoita Kiven lukeneen tiettyä Puškinin teosta tai ottaneen siitä vaikutteita.

Seitsemän veljeksen vaikutus Suomen kulttuuriin on valtava. Se laajensi käsitystä siitä, mitä suomeksi voi kertoa ja millaisina suomalaiset voidaan kuvata. Myöhempi koulutus, teatteri ja kirjallisuudentutkimus nostivat sen kansalliseen erityisasemaan; sen ilmaukset elävät jopa eduskuntapuheissa. osuva.uwasa.fi

Kiven tärkeimmistä kirjallisista esikuvista selvimmin erottuvat William Shakespeare ja Miguel de Cervantes. Yksittäisistä kirjoista Don Quijote voidaan erityisen perustellusti nimetä hänen rakkaaksi lukemistokseen. Täydellistä, Kiven itsensä laatimaa suosikkikirjojen luetteloa ei tunneta. 

Miguel de Cervantes: Don Quijote Kiven rakkaimpia kirjoja, jota hän luki ruotsiksi. Sen huumori, mielikuvituksen vapaus sekä ihanteiden ja todellisuuden törmäykset tarjosivat esikuvan romaanikirjailijalle. William Shakespeare: näytelmät Kivi ihaili Shakespearea voimakkaasti. Elämäkertaperinteen mukaan hän osasi kohtia ulkoa, esimerkiksi Cordelian osuuksia Kuningas Learista. Raamattu Keskeinen kertomusten, kielikuvien ja uskonnollisten kysymysten lähde. Sen vaikutus ulottuu sekä vakaviin että koomisiin teoksiin. Kalevala Tärkeä kotimainen kirjallinen perusta. Kullervo-näytelmän aihe tulee suoraan Kalevalasta.

Shakespeare oli hänelle myös ääneen luettavaa kirjallisuutta. Kiven kerrotaan lukeneen tämän näytelmiä ruotsiksi Charlotta Lönnqvistille ja tämän talousoppilaille Siuntiossa. Shakespeare tarjosi mahdollisuuksia yhdistää samaan teokseen ylevyyttä, arkista puhetta, komediaa ja tragediaa. Kiven näytelmistä esimerkiksi Canziossa on tunnistettu vahvoja Shakespeare-vaikutteita. Books from Finland

Don Quijoten merkitys näkyy erityisesti tavassa suhtautua naurettavaan ihmiseen. Henkilön suuret kuvitelmat voivat törmätä arkiseen maailmaan, mutta hän säilyttää silti arvokkuutensa. Tämä on hyödyllinen vertailukohta myös Jukolan veljeksiin: heidän puheensa ja suunnitelmansa ovat usein koomisia, vaikka heidän tunteensa ovat vakavia. Tämä on teosten välistä tulkintaa, ei Kiven oma selitys vaikutussuhteesta.

Kiven lukeneisuuteen ja kirjalliseen taustaan liitetään lisäksi Homeros, Vergilius, Dante, Ludvig Holberg ja Ossianin runot. Näytelmäkirjailijana hän sai virikkeitä myös Schilleriltä, Molièrelta ja Lessingiltä. Näitä on täsmällisempää kutsua hänen tuntemikseen kirjailijoiksi tai vaikutteiksi kuin varmasti hänen suosikeikseen. kansanvalistusseura.fi

Runeberg oli Kivelle kirjailijan ammatin esikuva: hän halusi ryhtyä kirjailijaksi Runebergin tavoin. Se ei tarkoittanut samanlaisten aiheiden tai tyylin omaksumista. Kiven kunnioitus kirjallista saavutusta kohtaan saattoi hyvin yhdistyä haluun kulkea omaa tietään. 

”Koko kansan kohtalon muuttaminen” on tulkinnallinen ilmaus, jota ei voi osoittaa yksittäiseksi syy-seuraussuhteeksi. Teoksen suuri kulttuurinen teko oli kuitenkin antaa tilaa suomalaisille, jotka ovat yhtä aikaa sivistymättömiä ja älykkäitä, naurettavia ja arvokkaita, riitaisia ja syvästi toisiinsa kiintyneitä. 

Kivi nosti suomen kielen kirjallista arvovaltaa ennen kaikkea kirjoittamalla sillä suurta kirjallisuutta. Hänen suhteensa ruotsiin ja Runebergiin oli kuitenkin monisyisempi kuin yksinkertainen kieliriita.

Kivi, ruotsi ja Runeberg

Kiven aikana ruotsi hallitsi Suomen koulutusta, hallintoa ja korkeakulttuuria. Kivikin kävi koulunsa ruotsiksi ja luki maailmankirjallisuutta ruotsinkielisinä käännöksinä. Ruotsi oli hänelle myös väylä kirjalliseen sivistykseen. Hänen komedioissaan suomen ja ruotsin kohtaaminen näkyy erityisesti kansanihmisten ja herrasväen välisissä jännitteissä. Nurmijärvi

Runeberg oli Kivelle kirjailijan ammatin esikuva, vaikka Kivi kehitti omanlaisensa ilmaisun. Runeberg kirjoitti ruotsiksi suomalaisista; Kivi antoi suomenkielisten ihmisten puhua kirjallisuudessa omalla, vaihtelevalla ja usein hillittömällä kielellään. aleksiskivenseura.fi

Heidän eronsa voi hahmottaa näin, kunhan muistaa vertailun yksinkertaistavan molempien tuotantoa:

Runebergin tunnettu kansankuva	Kiven kansankuva Seitsemässä veljeksessä
Korostaa usein kestävyyttä, velvollisuutta ja uhrautumista.	Näyttää myös uhman, pelon, laiskuuden, naurun ja keskinäisen riitelyn.
Kansanihminen voi toimia moraalisena esikuvana.	Ihmisarvo säilyy, vaikka henkilö käyttäytyy naurettavasti tai väärin.
Suomalaisuutta kuvataan ruotsiksi.	Suomalaisuutta rakennetaan suomenkielisen puheen sisältä.

Kyse on kirjallisesta vertailusta. Kiven ja Runebergin henkilökohtaista, avointa kielikiistaa ei pidä olettaa tämän perusteella. Kiven tunnetuin vastaanottokiista käytiin Ahlqvistin kanssa, ja Ahlqvist itse oli suomen kielen edistäjä. Kiista koski siis myös sitä, millaista suomenkielisen kirjallisuuden ja kansankuvan pitäisi olla.

Snellman puolestaan kannusti Kiveä nimenomaan suomenkieliseen kirjoittamiseen. Kansalliskielen asemaa koskeva ohjelmallinen ajattelu liittyy selvemmin Snellmaniin kuin Kiven omiin julkisiin kannanottoihin. www.nurmijarvi.fi

Kalevala antoi perustan, Kivi laajensi mahdollisuuksia

Kalevala osoitti suomenkielisen kansanrunouden rikkauden. Kivi käytti tätä perintöä: selvin esimerkki on Kullervo, jonka aihe tulee Kalevalasta. Myös hänen kielessään kuuluu kalevalainen vaikutus. Hän käytti esimerkiksi itäistä elä-kieltomuotoa merkityksessä älä, vaikka se ei kuulunut hänen omaan uusmaalaiseen kotimurteeseensa. www.nurmijarvi.fi

Kiven kirjallisen työn merkityksen voi tulkita suomen käyttöalan laajentamiseksi: samalla kielellä saattoi esittää ylevää runoutta, arkista riitelyä, monimutkaista ajattelua ja komediaa. Hän yhdisti kotimurretta, kirjallista kieltä ja muualta kuulemiaan ilmauksia harkituksi taiteelliseksi kokonaisuudeksi. Nurmijärvi

”Mörkö” ja ”mörökölli” — keksikö Kivi ne?

Nämä ovat ensisijaisesti sanoja ja nimityksiä. Kielikuviksi ne muuttuvat esimerkiksi silloin, kun ihmistä kutsutaan möröksi.

Sana	Merkitys ja yhteys Kiveen
Mörkö	Pelottava kuviteltu olento tai lasten pelotteluhahmo. Sana on varmasti Kiveä vanhempi: se esiintyy jo Jusleniuksen sanakirjassa 1745. Kivi ei siis keksinyt sitä.
Mörökölli	Mörön kaltainen hahmo; ihmisestä käytettynä esimerkiksi juro tai ärtyisä henkilö. Seitsemässä veljeksessä Mörökölli on Rajamäen perheen Matti-pojan pilkkanimi.

Rajamäen rykmentin laulussa nimi liittyy pojan kuvaukseen ja ääneen: ”mörää Mörökölli”. Sanojen samanlainen alku saa ilmauksen kuulostamaan murisevalta ja tekee hahmosta koomisen. Laulu on samalla pilkkalaulu, joten nimitys kertoo myös laulajien tavasta katsoa kuvattuja ihmisiä. Runosto

Mörököllin ensimmäinen painettu esiintymä liitetään toisinaan Kiveen. Ensimmäinen tunnettu kirjallinen esiintymä ei kuitenkaan vielä todista sanan keksijää: kirjailija on voinut kuulla sen puheesta. Löytämäni aineisto ei ratkaise tätä varmasti.

Muutama erityisen hieno Kiven kielikuva

Ilmaus	Mitä siinä tapahtuu?
”Sydämeni ei istu”	Sydän kuvataan levottomaksi olennoksi, joka ei pysy paikallaan. Tunne saa ruumiillisen muodon.
”Loiskii ja riehuu”	Loiskia merkitsee Kiven kotimurteessa myös hyppimistä. Sydän siis hypähtelee levottomana.
”Suvenihanainen”	Lapseen kohdistuva hellittely. Sana on vanha paikallinen sinivuokon nimitys, jonka Kivi siirtää ihmistä kuvaamaan.
”Rauhan ikisatama”	Kuolema ja tuonpuoleinen kuvataan satamaksi: elämän matkan jälkeen saavutaan lepoon.

Nämä esimerkit osoittavat, miten tarkasti Kivi muuttaa konkreettisen kokemuksen — liikkeen, kukan ja matkanteon — tunteen kuvaksi. Kaikkein omaperäisimmältä kuulostava sana ei aina ole hänen keksimänsä. Hänen erityinen taitonsa on usein tutun sanan sijoittaminen uuteen, yllättävään yhteyteen. Nurmijärvi