Spike Leen Do the Right Thing höpöttelyä

Do the Right Thing (1989) arvostelu, synopsis ja täydet spoilerit

Mookie (Spike Lee) on nuori mies, joka asuu mustien ja puertoricolaisten naapurustossa Bedford-Stuyvesantissa Brooklynissa sisarensa Jaden (Joie Lee) kanssa ja työskentelee pizzan jakelumiehenä paikallisessa pizzeriassa. Pizzerian italialais-amerikkalainen omistaja Salvatore "Sal" Frangione (Danny Aiello) on omistanut sen 25 vuotta. Hänen vanhempi poikansa Giuseppe, joka tunnetaan paremmin nimellä Pino (John Turturro), on rasisti ja "vihaa paikkaa kuin sairautta" ja halveksii kaikkia naapuruston mustia. Salin nuorempi poika Vito (Richard Edson) on ystävä Mookien kanssa, joka on musta, mikä Pinon mielestä heikentää heidän veljessuhdettaan. Mookie itse suhtautuu työhönsä hyvin välinpitämättömästi: hän vie usein niin kauan kuin haluaa toimittaakseen ruokaa naapuruston asukkaille, mikä hämmästyttää sekä Salia että Pinoa. Mookiella on myös nuori poika toisen naapuruston asukkaan Tinan (Rosie Perez) kanssa. Tina arvostelee Mookieta usein kunnianhimoisuudesta ja kiinnostuksesta suunnittelemaan tulevaisuutta pojalleen.

Tarina sijoittuu kesän kuumimpiin päiviin ja joka katukulma on täynnä erilaisia persoonallisuuksia, joista useimmat vain yrittävät löytää tavan selviytyä kovasta helteestä ja tehdä säännöllisiä päivittäisiä toimintojaan. Vanha juoppo nimeltä Da Mayor (Ossie Davis) yrittää jatkuvasti voittaa sekä naapuruston emännän (Ruby Dee) hyväksynnän että kiintymyksen.

Nuori mies nimeltä Radio Raheem (Bill Nunn) ei halua muuta kuin kuunnella Public Enemyn "Fight the Power" -kappaleen boomboxillaan minne ikinä meneekin. Hänellä on molemmissa käsissä "rakkautta" ja "vihaa" nelisormisormusta, jonka hän selittää yhdessä kohtauksessa symboloivan taistelua kahden voiman välillä. Kehitysvammainen mies nimeltä Smiley (Roger Guenveur Smith) kiertelee jatkuvasti naapurustossa pitäen kädessään Malcolm X:n ja Martin Luther King Jr.:n kuvia, joita hän myös värittää itse ja joskus myy. Nopeasti puhuva nuori musta mies, Buggin' Out (Giancarlo Esposito), vaeltelee naapurustossa puhuen kenelle tahansa, joka mielellään kuuntelee mustien kansalaisoikeuksista. Paikallinen radiolevyttäjä, "Mister Señor Love Daddy" (Samuel L. Jackson) täydentää naapuruston monia tuttuja kasvoja.

Saapuessaan Salin kauppaan Buggin' Out kyselee Salia "Wall of Famesta" ja vaatii häntä laittamaan seinälle kuvia mustista julkkiksista (tai kuten hän sanoo, "veljistä"), koska hän selittää, että Salin pizzeria sijaitsee mustien naapurustossa ja myy suurimman osan tuotteestaan ​​mustille. Sal vastaa, että se on hänen kauppansa; hän on ylpeä italialaisesta perinnöstään, eikä hänen tarvitse esittää ketään muuta kuin italialaisia ​​seinällään. Mookie yrittää lieventää tilannetta viemällä Buggin' Outin ulos ja käskemällä häntä olemaan viikko pois ennen paluuta. Buggin' Out yrittää aloittaa Salin boikotin "Wall of Famen" yli, mutta kukaan ei tue hänen protestiaan: kaikki naapuruston ihmiset ovat syöneet Salissa koko ikänsä. Ainoa henkilö, joka liittyy Buggin'iin, on Radio Raheem, joka joutui aiemmin riitaan Salin kanssa boomboxin äänekkäästä soittamisesta kaupassa.

Sinä iltana, kun kauppa sulkeutuu, Radio Raheem ja Buggin' Out marssivat Saliin ja vaativat äänekkäästi Salia vaihtamaan seinällä olevat kuvat. Radio Raheemin boombox soittaa musiikkia suurimmalla äänenvoimakkuudella, jolloin Sal huutaa ja vaatii heitä sammuttamaan radion tai poistumaan kaupasta, mutta kaksi miestä kieltäytyy tekemästä niin. Lopulta Sal nappaa ja tuhoaa Radio Raheemin boomboxin pesäpallomailalla. Raheem on raivoissaan ja hyökkää Salin kimppuun. Siitä syntyy tappelu, joka leviää kadulle, jossa sen todistaa joukko katsojia. Poliisit saapuvat paikalle ja yrittävät saada Radio Raheemin ja Buggin' Outin kiinni. Buggin' Out pidätetään, kun taas yksi poliisi pitää kiinni Radio Raheemia kuristusotteella ja näin tappaa hänet.

Jälkeenpäin suuri joukko ihmisiä on raivoissaan Radio Raheemin kuolemasta. Syntyy vaarallinen hetki, kun ihmiset suunnittelee väkivaltaa Salia, Vitoa ja Pinoa vastaan. Yhtäkkiä Mookie nappaa roskakorin ja heittää sen Salin ravintolan ikkunan läpi, tämä inspiroi ihmiset rikkomaan yksityisomaisuutta. Vihaisesta väkijoukosta tulee mellakka väkijoukko, se ryntää ravintolaan ja tuhoaa kaiken sisältä, kun taas Smiley sytyttää ravintolan tuleen. Sieltä väkijoukko alkaa suunnata Korealaisten pitämään kauppaan. Sonny yksi omistajista, yrittää häätää mellakoitsijoita pois luudalla huutaen, että hän on yksi heistä: "En ole valkoinen! Minä musta! Sinä, minä, sama! Me sama!" Tämä sai väkijoukon säästämään hänen myymälänsä. Palomiehet saapuvat paikalle ja alkavat samuttaa Salin rakennusta, kun mellakkapoliisi pidättelee väkeä. Palomiehet, ovat antaneet useita varoituksia väkijoukolle, palomiehet lopulta kääntävät letkunsa väkijoukkoon, mikä raivostuttaa heitä entisestään. Samaan aikaan Smiley vaeltelee takaisin kytevään ravintolaan ja ripustaa kuvan Malcolm X:stä ja Martin Luther King Jr.:stä Salin "Wall of Famen" jäljelle.

Seuraavana päivänä Mookie palaa Salin luo, joka istuu hänen ravintolansa raunioissa. Mookie vaatii viikkopalkkaansa, jonka hän oli aiemmin vaatinut saavansa aikaisin. Sal antaa Mookielle rahansa heittämällä ne hänelle ja kertoo, että hänet on erotettu, koska hän syyttää Mookieta siitä, että hän aloitti mellakan toisena yönä heittämällä roskakorin ravintolansa ikkunan läpi. Muutaman minuutin väittelyn jälkeen, jossa Mookie heittää takaisin ylimääräiset rahat, joita Sal yritti antaa hänelle, kaksikko tekevät sovinnon. Herra Senor Love Daddy ilmoittaa, että New Yorkin pormestari on perustanut tutkintakomitean tutkimaan tapausta ja omisti seuraavan kappaleen Radio Raheemille.

Elokuva päättyy kahteen lainaukseen, jotka osoittavat elokuvan teeman kaksijakoisuuden: Ensimmäinen, tohtori Martin Luther King Jr.:ltä, joka väittää, ettei väkivalta ole koskaan oikeutettua missään olosuhteissa. Toinen, Malcolm X, väittää, että väkivalta ei ole väkivaltaa, vaan "älykkyyttä", kun sitä käytetään itsepuolustukseen.

Elokuva oli kriitikoiden mieleen ja kaupallinen menestys, ja se sai lukuisia tunnustuksia, mukaan lukien Oscar-ehdokkuudet parhaasta alkuperäisestä käsikirjoituksesta ja parhaasta miessivuosasta Aiellon esittämästä pizzeriaomistaja Salista. Se on usein listattu kaikkien aikojen parhaiden elokuvien joukkoon. Kongressin kirjasto piti elokuvaa "kulttuurillisesti, historiallisesti tai esteettisesti merkittävänä" vuonna 1999, ja se valittiin kansalliseen elokuvarekisteriin säilytettäväksi.

Lee kampanjoi sen puolesta, että Robert De Niro näyttelisi pizzeriaomistaja Salia, mutta De Niron oli kieltäydyttävä aiempien sitoumusten vuoksi. Aiello näytteli lopulta Salia ja hänen poikansa Rick näytteli Gary Longia, poliisia, joka tappaa Radio Raheemin. Roger Guenveur Smith, joka ehdotti Leelle roolia elokuvassa, hän loi Smileyn hahmon, joka ei ollut alkuperäisessä käsikirjoituksessa.

Näyttelijöistä neljä oli stand-up-koomikkoja: Martin Lawrence, Steve Park, Steve White ja Robin Harris. Lee halusi alun perin Nunnin näyttelevän Mister Señor Love Daddyn roolia, mutta muunsi hänet uudelleen Radio Raheemiksi. Näyttelijäpari Ossie Davis ja Ruby Dee, jotka olivat Leen isän Billin ystäviä, kästättiin Da Mayoriksi ja Mothersisteriksi. Perez valittiin Mookien rakastajaksi Tinaksi, kun Lee näki tämän tanssivan Los Angelesin tanssiklubilla. Perez päätti tarttua rooliin, koska hänen sisarensa asui neljän korttelin päässä kuvauksesta. Hän ei ollut koskaan ollut elokuvassa ennen ja järkyttyi Radio Raheemin kuolemankohtauksesta kuvauksissa

Elokuvan julkaisun jälkeen monet arvostelijat vastustivat sen sisältöä. Jotkut kolumnistit olivat sitä mieltä, että elokuva voisi yllyttää mustan yleisön mellakkaan. Lee kritisoi valkoisia arvostelijoita vuorostaan siitä, että he ehdottivat, että musta yleisö ei kyennyt hillitsemään itseään katsoessaan fiktiivistä elokuvaa. Vuonna 2014 annetussa haastattelussa Lee sanoi: "Se saa minut edelleen hämmentyneeksi" ja kutsui huomautuksia " törkeiksi ja hänen mielestään rasistiksi". Hän sanoi: "En muista ihmisten sanoneen, että ihmiset tulisivat teattereista tappamaan ihmisiä sen jälkeen, kun he katsoivat Arnold Schwarzeneggerin elokuvia.

Minun on vaikea löytää oikeita sanoja kirjoittaessani tästä elokuvasta. Spike Lee on hyvä tyyppi mielestäni myös elokuvien ulkopuolella. Elokuva esittää samaistuttavan miljöön, vaikka itse en New Yorkissa ole ikinä käynyt. Kaupunki voisi olla mikä tahansa, jossa vain olisi lämmin kesä. Myös Raheem boomboxillaan on asia äijä elokuvassa. Itsekin olen kuunnellut public enemyä ja siinä on sellaista "organisoitua melua", vaikka se onkin rap-musiikkia niin itselleni tulee mieleen siitä "melusta" helposti vaikka thrash metal. Spike Leen leffoissa valkoiset ihmiset on kuvattu useasti Italialaisina. 

Do the Right Thing on lumoava, jännittynyt elokuva, joka rikkoo monia tabuja. Elokuvan lopussa - toivottavasti - olet viisaampi kuin olit alussa, ja sitä Lee on aina yrittänyt saavuttaa kaikissa elokuvissaan. Elokuvasta saa todellisen näkemyksen rasismista, joka ei sivuuta vaikeita asioita eikä pelkää tarttua todelliseen ongelmaan. 

Spike Leen draama on itse asiassa enemmän elokuva rodullisten erojen heikkoudesta ja siitä, kuinka väkivalta vain synnyttää väkivaltaa, toisin kuin elokuva rasismista. Itse asiassa elokuvaa voidaan parhaiten kuvailla Martin Luther Kingin kuuluisan "silmä silmästä jättää kaikki sokeiksi" -puheen elokuvalliseksi toteutukseksi. En ole niin viisas, että suosittelisinko tätä elokuvaa 2000-luvun tällä puolella syntyneille. Rasismi ja kaikennäköinen ahdinko yhdistää joitakin ihmisiä vain enemmän, mutta asiat voivat mennä joillakin vain jatkuvasti huonompaan suuntaan. Tulee mieleen monesti, että muuttuuko asiat ikinä mihinkään parempaan suuntaan.

Annan tälle Spike Lee Jointille 4/5 Tähteä