American History X - Analyysi

 American History X - Analyysi

American History X Ohjannut Tony Kaye ja Käsikirjoittaja on nimeltään David McKenna. Elokuva on vuodelta 1998. Elokuva kertoo Derek Vinyardista, entisestä uusnatsista, joka vapautuu vankilasta ja yrittää estää nuorempaa veljeään Dannyä seuraamasta samaa väkivaltaista polkua. Tarina käsittelee rasismia, väkivaltaa, katumusta ja toivoa muutoksesta.

Tony Kaye, elokuvan ohjaaja, oli äänekkäästi tyytymätön lopulliseen versioon. Hän koki, että elokuvan tuottajat ja Edward Norton (joka vaikutti myös leikkausprosessiin) muuttivat tarinan painotuksia. Kaye yritti jopa ottaa nimensä pois krediiteistä ja käyttää ohjaajanimimerkkiä Humpty Dumpty, mutta sitä ei sallittu. Elokuva näyttää uusnatsit karismaattisina ja järjestäytyneinä, mikä joidenkin kriitikoiden mukaan voi luoda hetkittäin jopa ihailtavan vaikutelman, ennen kuin elokuvan traagiset seuraukset paljastuvat. Mustat hahmot taas jäävät usein yksipuolisiksi tai stereotyyppisiksi: heidät esitetään uhkaavina jengeinä tai passiivisina uhreina, mikä on ollut kritiikin kohteena.

Artikkelin lopussa lisää tästä näkökulmasta! 

En anna tässä tekstissä elokuvalle pisteytystä tai tähtiä!!

Venice Beachin koripallokohtaus:

Derek ja hänen valkoinen joukkueensa pelaavat mustaa joukkuetta vastaan. Panoksena on, että häviäjäjoukkue jättää pelikentän “rotunsa” haltuun. Derek dominoi peliä, ja voitto toimii symbolisena “valkoisen ylivallan” näytöksenä, mikä korostaa, kuinka elokuva toisinaan antaa uusnatsihahmoille näyttävän ja jopa coolilta näyttävän hetken – vaikka lopulta tarkoitus onkin osoittaa sen ideologian turmiollisuus.

Derekin isän kuolema palomiehenä

Derekin isä on palomies, joka kuolee sammutustehtävässä mustan huumekauppiaan ampumana. Tämä tapahtuma on käänteentekevä: se toimii Derekin radikalisoitumisen alkusysäyksenä. Isän kuolema antaa Derekin mielessä oikeutuksen vihalle ja ajaa hänet syvemmälle uusnatsien ideologiaan.

Keskustelu ruokapöydässä:

Yhdessä takaumakohtauksessa Derek keskustelee isänsä kanssa koulussa lukemastaan kirjasta. Hän on innoissaan professori Sweeneyn antamista tehtävistä. Isä vähättelee Sweeneyn opetuksia ja kyseenalaistaa sen, miksi “rotukysymyksiin keskittyvä” opettaja saa vaikuttaa Derekin ajatteluun. Hän käyttää esimerkiksi kirjallisuuden opetusta (Tom Clancy vs. mustien kirjailijoiden esille tuonti) kritisoidakseen “vähemmistöjen suosimista”. Tämä keskustelu kylvää siemenen Derekin epäluuloon ja vahvistaa hänen isänsä ajattelumallin vaikutusta.

Derek, Danny ja heidän äidin uusi miesystävä, opettaja Murray


Murray yrittää olla tukena, mutta hänen läsnäolonsa provosoi Dannyä ja erityisesti Derekin asenteet painavat tilanteessa vahvasti taustalla.

 

Ruokapöydässä keskustelu kärjistyy nopeasti rotukysymyksiin. Danny puolustaa Derekiä ja tämän näkemyksiä. Murray puolestaan yrittää tuoda esille maltillisempaa näkökulmaa ja kyseenalaistaa rasistiset ajatukset. Äiti joutuu keskelle riitaa, ja tilanne on hänelle uuvuttava – hän ei pysty hallitsemaan poikiensa suuntaa eikä Murrayta vastaan esitettyjä hyökkäyksiä.

 
Merkitys:

Kohtaus näyttää, miten perheessä vallitseva ilmapiiri ruokkii ääriajattelua: isän varhaisemmat kommentit ja kuolema, Derekin roolimalli ja Dannyn identiteetin etsintä. Murray edustaa järkeä ja sivistystä, mutta hänen roolinsa “ulkopuolisena” tekee hänestä helpomman kohteen vihalle. Doris (äiti) symboloi tavallista vanhempaa, joka on hukassa: hän rakastaa poikiaan, mutta ei osaa estää heidän ajautumistaan radikalisoitumiseen.

Dialogin pääpiirteet:

Murray yrittää puhua nuorten kasvatuksesta ja siitä, miten tärkeää on nähdä maailma monipuolisesti. Derek hyökkää häntä vastaan, syyttää juutalaisia yhteiskunnan ongelmista ja esittää rasistisia, populistisia väitteitä. Murray yrittää pysyä rauhallisena, mutta käy selväksi, ettei keskustelu ole enää rationaalista – Derek on täydessä propagandatilassa. Lopulta Derek karkottaa Murrayn talosta törkeillä kommenteilla.

Derekin lahjakkuus koulussa

Derek kuvataan älykkäänä, karismaattisena ja menestyvänä opiskelijana, jolla olisi ollut edessään hyvä tulevaisuus. Hänen potentiaalinsa tekee hänen kääntymisestään ääriajatteluun vielä traagisemman. Myöhemmin Sweeney sanoo suoraan, että Derekin olisi voinut päästä mihin tahansa yliopistoon – mutta hän valitsi toisen tien.

Skinhead-toiminta korealaisessa kaupassa

Yksi tunnetuimmista kohtauksista näyttää Derekin johtamassa skinheadien hyökkäystä korealaisten pitämään ruokakauppaan. He tuhoavat kaupan, pahoinpitelevät omistajia ja huutavat rasistisia solvauksia. Kohtaus symboloi, miten natsijengi kanavoi taloudellista turhautumista (“ulkomaalaiset vievät työt”) väkivaltaiseksi vihaksi vähemmistöjä kohtaan.

Potku päähän katukivetykseen (“curb stomp”)

Elokuvan järkyttävin ja tunnetuin kohtaus. Derek pakottaa mustan miehen puremaan jalkakäytävän reunaa (“bite the curb”), ja sen jälkeen hän potkaisee tämän pään murskaksi. Teko kuvataan äärimmäisen raakana ja brutaalina – eikä kamera näytä kaikkea suoraan, mutta ääni ja muiden reaktiot tekevät siitä musertavan. Tämä teko johtaa Derekin pidätykseen ja vankilatuomioon, mikä on elokuvan juonen kannalta ratkaisevaa.

Derek vankilassa:

Vankilassa Derek tajuaa, ettei rasistinen ideologia ole johdonmukaista: valkoiset natsit tekevät huumekauppaa latinojen kanssa, vaikka julistavat vastustavansa heitä. Käännekohta on Derekin oma raiskaus suihkussa, jonka suorittavat hänen “omat” natsiliittolaisensa. Tämä nöyryytys murskaa hänen uskonsa liikkeeseen ja pakottaa hänet arvioimaan arvonsa uudelleen. Kokemuksen jälkeen hän löytää aitoa tukea hänen vanhalta opettajalta Sweeneyltä ja mustalta työtoverilta pyykkihuoneessa, mikä toimii hänen henkilökohtaisena käännekohtanaan.

Tilanne pyykkipesulassa


Derek joutuu tekemään vankilassa pakkotyötä pyykkihuoneessa. Siellä hän tutustuu Lamontiin, mustaan vankiin, joka aluksi vaikuttaa vain vitsailevalta ja huolettomalta. Lamont kertoo olevansa vangittuna siitä, että hän varasti TV:n ja hän jäi heti kiinni pudottaessaan TV:n poliisin jalkoihin tämä luo koomisen kontrastin Derekin synkkään, väkivaltaiseen rikokseen.

 
Ystävyyden synty:

Aluksi Derek suhtautuu varautuneesti Lamontiin, mutta pikkuhiljaa hän alkaa nauraa tämän vitseille. Lamont kohtelee Derekiä ihmisenä, ei rotunsa edustajana – tämä on valtava ero siihen, miten skinhead-ideologia näkee ihmiset vain ryhminä. Kohtaukset heidän juttelustaan ovat elokuvan kepeimpiä ja inhimillisintä antia: pieni hetki naurua keskellä väkivaltaa ja vihaa.

 
Merkitys Derekin muutokselle:

Lamont toimii Derekin “ensimmäisenä todisteena” siitä, että musta mies voi olla ystävä, luotettava ja hauska – täysin vastoin hänen aiempaa ajatusmaailmaansa. Kun Derek joutuu hylätyksi skinheadien toimesta ja raiskatuksi suihkussa, Lamont pysyy hänen rinnallaan. Tämä vahvistaa ajatusta, että yhteys ja solidaarisuus voivat löytyä siellä, mistä hän olisi vähiten odottanut.

 

Dannyn Mein Kampf kirjoitus koulussa

Elokuvassa Danny Vinyard (Edward Furlong) kirjoittaa koulutehtävän Mein Kampfista, mikä tietenkin herättää valtavan kohun koulussa. Hänen opettajansa Murray vie asian rehtori Dr. Bob Sweeneylle (Avery Brooks). 

Sweeney reagoi näin:

Hän ottaa Dannyn erityisvalvontaansa ja määrää hänelle uuden kurssin, jonka nimi on American History X. Tämä on henkilökohtainen kurssi, jossa Sweeney toimii sekä opettajana että mentorina. Ensimmäisenä tehtävänä Danny saa kirjoittaa esseen veljestään Derekistä, joka on juuri vapautunut vankilasta. Sweeneyn ohje: kirjoittaa totuudenmukaisesti Derekin elämästä, hänen tekemistään virheistä ja niiden seurauksista – “mitä hän näkee veljessään ja mitä hän on oppinut hänen tarinastaan”.

 

Danny kommentoi kirjoituksessaan:

- Venice Beachin ilmapiiriä: hän kuvailee, miten rantojen ja skeittiparkkien ympärillä kasvoi turhautumista, köyhyyttä, rikollisuutta ja etnisiä jännitteitä, jotka toimivat kasvualustana uusnatsijengien nousulle.

- Jengiytymisen taustaa: hän kertoo, että monille nuorille valkoisille Venice Beachissä uusnatsiporukat tarjosivat identiteettiä, voimaa ja jonkinlaista perheen korviketta.

- Veljensä Derekin roolia: Danny esittelee Derekistä lähes legendamaisen kuvan, miten tämä nousi johtohahmoksi ja miksi muut nuoret seurasivat häntä.

Danny siis avaa yleisölle sitä, miten yhteisön sosiaaliset ongelmat, rasismi ja pettymys amerikkalaiseen unelmaan johtivat jengiytymiseen. Hän tekee tämän kouluesseen kautta, joka nivoo Derekin tarinan laajempiin yhteiskunnallisiin rakenteisiin.

Sweeneyn ja Derekin kohtaamiset vankilassa


Kun Derek joutuu vankilaan “curb stomp” -tapauksen jälkeen, Sweeney käy tapaamassa häntä. Derek on aluksi ylimielinen, mutta ajan myötä tapaamiset muuttuvat rehellisemmiksi.
Sweeneyn tärkeimmät neuvot ja viestit

Katso itseäsi rehellisesti:

Sweeney sanoo Derekin tuhlanneen lahjakkuutensa vihaan ja väkivaltaan. Hän muistuttaa, että Derek olisi voinut olla menestyvä akateemisesti ja elämässä muutenkin. Hän kehottaa Derekiä kysymään itseltään: “Onko tämä oikeasti sitä elämää, mitä haluat?”

Vastuu ja valinnat:

Sweeney painottaa, että viha on valinta, ei väistämättömyys. Hän muistuttaa Derekiä siitä, että vaikka menneisyys on tapahtunut, tulevaisuuden voi vielä muuttaa.

Älä syytä muita, ota vastuu itsestäsi:

Sweeney ei anna Derekin piiloutua tekosyiden tai ideologian taakse. Hän painottaa henkilökohtaista vastuuta teoista. Hän kääntää Derekin katseen pois “ulkopuolisista vihollisista” ja kohti hänen omaa rooliaan tapahtumissa.

Mahdollisuus muutokseen:

Sweeney korostaa, että Derek ei ole peruuttamattomasti menetetty. Hän tarjoaa tukea ja antaa Derekin ymmärtää, että yhteiskunta voi hyväksyä hänet takaisin – jos hän itse todella haluaa muuttua.

Cameron Alexander (Stacy Keach)

Cameron on keski-ikäinen uusnatsijohtaja, joka ei itse likaa käsiään väkivallalla, vaan käyttää nuoria rekrytoituja “jalkaväkenään”. Hän manipuloi nuoria vetoamalla heidän turhautumiseensa: lupaa syyllisen “maahanmuuttajissa”, mustissa ja muissa vähemmistöissä. Cameronin puheissa yhdistyvät valheet ja propagandakliseet: hän syyttää ulkomaalaisia työpaikkojen viemisestä ja väittää valkoisen rodun olevan uhattuna. Hän hyödyntää Derekiä keulakuvana: älykäs, karismaattinen ja väkivaltainen nuori mies, jonka kautta ideologia saa voimaa. Derek kuitenkin vankilakokemustensa jälkeen näkee Cameronin todellisen luonteen – hän on pelkkä manipuloija, joka käyttää hyväkseen nuorten vihaa oman asemansa pönkittämiseksi.

Seth Ryan (Ethan Suplee)

Seth on Derekin ystävä ja skinhead, jota kuvataan hyvin yksinkertaisena ja helposti johdateltavana. Hän on äänekäs, lapsellinen ja selvästi riippuvainen jengin yhteisöllisyydestä, koska hänellä ei ole omaa vahvaa identiteettiä. Hänen käytöksensä (ylilyönnit, jatkuva uhittelu, typerät vitsit) tekee hänestä surkuhupaisan hahmon – mutta samalla hän on vaarallinen, koska hän tottelee sokeasti. Ikoninen kohtaus: Seth ajaa autollaan ja laulaa äänekkäästi rasistista laulua (“The White Man Marches On”), täysin fiiliksissä, ikään kuin se olisi vain hauska renkutus. Tämä alleviivaa hänen lapsellisuuttaan ja sitä, miten hän ei hahmota ideologian vakavuutta – hänelle se on enemmänkin identiteettipeliä ja viihdettä.

Dannyn kuolema

Dannyn kuolema American History X:n lopussa on traaginen huipentuma elokuvan keskeisille teemoille: vihan syklisyys, menneiden syntien väistämättömyys ja rasismin iso hinta.

Väkivallan kierteen ironinen huipentuma:

Derek (Edward Norton) viettää koko elokuvan yrittäessään pelastaa nuoremman veljensä Dannyn (Edward Furlong) valkoisten ylivaltaa ajavalta ideologialta, jota hän itse kerran saarnasi. Vankilassa julman heräämisen jälkeen Derek palauttaa muuttuneen miehen ja työskentelee väsymättä Dannyn ohjelmoinnin poistamiseksi. Elokuvan huipentuma viittaa siihen, että hän on onnistunut; Viimeisessä keskustelussaan Danny näyttää hylkääneen vihamieliset uskomuksensa ja kirjoittaa paperia nimeltä "American History X", joka tiivistää Derekin matkalta saamansa opetukset.

Hänen kuolemansa hetkiä myöhemmin on äärimmäistä ironiaa. Nuori musta oppilas ampuu hänet koulun WC tiloissa – suora seuraus Dannyn aiemmin aloittamasta riidasta. Ampuja hakee kostoa nöyryytyksestä, jonka Danny aiheutti hänelle ja hänen ystävälleen aiemmin WC-tiloissa. Dannyä ei tapeta sen vuoksi, kuka hän sillä hetkellä on (näennäisesti uudistunut nuori mies), vaan sen henkilön vuoksi, joka hän oli muutama päivä ennen (virulentti rasisti). Väkivallan kierre, jonka hän auttoi jatkamaan, tarttuu häneen välittömästi ja osoittaa, että vihan seuraukset ovat väistämättömiä ja usein kohtalokkaita.

Kohtaus kuvataan heijastamaan elokuvan alkua, jossa Derek teloittaa kaksi mustaa miestä, jotka yrittävät varastaa hänen autonsa. Molemmat murhat ovat kostoväkivallan tekoja; ja molemmat laukaisee rodullinen vihamielisyys. Tämä rinnakkaisuus vahvistaa teemaa, että väkivalta synnyttää väkivaltaa tekijän rodusta riippumatta. Elokuva väittää, että ideologia itsessään on vihollinen, ei mikään ryhmä.

Viimeinen teksti ja puhe, joka ilmestyy ruudulle, on lainaus Abraham Lincolnin ensimmäisestä avajaispuheesta, jonka Danny valitsi Derekistä kertovaan esseeseen:

"Joten luulen, että tässä kerron sinulle, mitä olen oppinut - päätelmäni, eikö niin? No, päätelmäni on: Viha on taakkaa. Elämä on liian lyhyt olla suutuksissaan koko ajan. Se ei vain ole sen arvoista. Derek sanoo, että on aina hyvä lopettaa paperiessee lainauksella. Hän sanoo, että joku muu on jo sanonut sen parhaiten. Joten jos et voi ylittää sitä, varasta heiltä ja lopeta se vakuuttavasti. Joten valitsin miehen, josta luulisin sinun pitävän. "Emme ole vihollisia, vaan ystäviä. Meidän ei pidä olla vihollisia. Intohimo voi olla tiukalla, mutta kiintymys ei saa katketa. Muistot tulvahtavat mieleen, kun jokin muistuttaa niistä. Kuten vaikkapa luontainen hyvyys"

"So I guess this is where I tell you what I learned - my conclusion, right? Well, my conclusion is: Hate is baggage. Life's too short to be pissed off all the time. It's just not worth it. Derek says it's always good to end a paper with a quote. He says someone else has already said it best. So if you can't top it, steal from them and go out strong. So I picked a guy I thought you'd like. 'We are not enemies, but friends. We must not be enemies. Though passion may have strained, it must not break our bonds of affection. The mystic chords of memory will swell when again touched, as surely they will be, by the better angels of our nature."

Tällä lainauksella on useita tarkoituksia:

Muistopuhe Dannylle: Se on kunnianosoitus Dannyn menetetylle potentiaalille ja toivo hänen muistolleen.

Derekin viimeinen oppitunti: Se edustaa viimeistä, tuskallista opetusta, jonka Derek oppi ja yritti antaa Dannylle – että yhtenäisyys ja myötätunto ovat ainoita tapoja katkaista kierre.

Viesti yleisölle: Elokuva rikkoo neljännen seinän välittääkseen tämän viestin suoraan katsojille. 

Tony Kayen suhde American History X:ään on yksi Hollywoodin kuuluisimmista ohjaaja-studio -rikkoontumisista, ja hän on ollut erittäin kriittinen elokuvan lopputulosta kohtaan omissa, usein voimakkaissa, lausunnoissaan.

Tässä on yhteenveto Tony Kayen kriittisestä kommentoinnista American History X:stä omin sanoin (yhteen liitettynä ja tiivistettynä hänen haastatteluistaan ja julkisista lausunnoistaan):

"Se ei ole minun elokuvani."
Tämä on ydinviesti. Kaye on toistuvasti kieltänyt American History X:n olevan hänen ohjaamansa leikkaus. Hänen mukaansa New Line Cinema otti projektin häneltä pois ja leikkasi elokuvan uudelleen täysin hänen tahtonsa vastaisesti, erityisesti kolmannen näytöksen ja loppukohtauksen osalta. Hän pitää valmista teosta "studiojäniksen versiona".

"He pilasivat sen moraalisen monimutkaisuuden."
Kaven alkuperäinen visio oli paljon monitulkintaisempi ja häilyvämpi. Hän halusi, että Derek Vinyardin (Edward Nortonin hahmon) muutos vankilassa olisi epäselvempi ja kyseenalaisempi. Hän ei halunnut selkeää "parantumista" vaan halusi jättää katsojan miettimään, oliko Derek oikeasti muuttunut vai oliko hän vain oppinut manipuloimaan systeemiä paremmin. Valmiissa elokuvassa muutos on suoraviivaisempi ja selkeämpi, mikä Kayen mukaan teki siistä mustavalkoisen ja moralisoivan.

"Edward Norton ohjasi elokuvan uudelleen minun selkäni takana."
Kaye syyttää avoimesti pääosanäyttelijäänsä Edward Nortonia, että tämä käytti valtaansa ja vaikutusvaltaansa studion kanssa muuttaakseen käsikirjoitusta ja ohjatakseen kohtauksia uudelleen Kayen tahtoa vastaan. Hän on kuvannut tilannetta "sisäiseksi sodaksi", jossa Norton ja studio olivat yhdessä ja Kaye jäi ulospuoliseksi.

"Kieltäydyin laittamasta nimeäni siihen."
Koska Kaye ei pitänyt valmista elokuvaa enää omanaan, hän yritti saada Directors Guild of American (DGA) hyväksymään, että elokuva esitettäisiin ohjaajana "Alan Smithee" (salainen pseudonyymi, jota käytetään, kun ohjaaja haluaa irtisanoa itsensä projektista). DGA kieltäytyi, joten Kaye vaati, että hänen nimensä korvattaisiin työnimellä "Humpty Dumpty". Lopulta studio pakotti hänet käyttämään nimeään, mikä on aiheuttanut hänelle katkeruutta vuosikymmenien ajan.

Muutama poistettu kohtaus elokuvasta!

IMDB kuvia elokuvasta