The Long Walk (2025) - Uutta King filmatisointia
The Long Walk (2025) - Uutta King filmatisointia
Tässä erittely The Long Walk -teoksesta ja sen 2025-filmatisoinnista: millainen dystopia, keitä hahmot ovat, miten samaistuttavia he ovat, ja myös Stephen Kingin näkemykset yhdysvaltalaisten aselakien suhteen ja miten ne ehkä limittyvät teoksen antiin.
Mikä on The Long Walk ja sen dystopia
The Long Walk on vuonna 1979 ilmestynyt romaani, jonka King kirjoitti nimellä Richard Bachman. Teos sijoittuu vaihtoehtoiseen tulevaisuuteen / totalitaariseen yhteiskuntaan Yhdysvalloissa, jossa järjestetään vuosittain julkinen kilpailu (The Long Walk). Nuoria poikia/laajasti nuoria miehiä valitaan osallistumaan siihen. Kilpailussa osallistujien pitää kävellä tietyllä nopeudella (esim. ~3 mailia/h elokuvassa, kirjassa alkuperäinen nopeus oli 4 mph). Jos nopeus laskee tai pysähdytään, varoituksia on kolme; kolmannen jälkeen osallistuja ammutaan. Kilpailu on televisioitu, sota- tai puolustusvoimien sotilaat valvovat sitä, yleisö seuraa tien varrella; kilpailun tarkoitus on inspiroida, motivoida ihmisistä (esim. työeetoksella), mutta samalla se toimii vallan osoituksena ja vastikkeellisena julkisen viihteen tapaisena rituaalina.Elokuva The Long Walk (2025), ohjaaja Francis Lawrence, käsikirjoitus JT Mollner.
Pääosissa mm. Cooper Hoffman (Ray “Ray” Garraty), David Jonsson (Pete McVries), Garrett Wareing, Tut Nyuot, Mark Hamill (The Major) ja muita. Joitakin muutoksia on verrattuna kirjaan: nopeutta on muutettu alemmaksi (elokuvassa ~3 mph). Elokuvan on hyvin brutaali ja intensiivinen, ei ole pelkkää spektaakkelia vaan siitä löytyy myös psykologista ja emotionaalista painoa.
Keskeisiä hahmoja:
Raymond “Ray” Garraty – päähenkilö, jonka näkökulmasta tarina etenee voimakkaimmin. Hänellä on motivaatiot; perhettään koskevia siteitä, pelkoa että epäonnistuu, halu voittaa mutta myös sisäinen kamppailu.
Peter “Pete” McVries – Ray’n ystävä / kumppani matkan aikana. Usein hahmo joka tuo esiin moraalisia pohdintoja ja henkistä tukea Raylle.
Stebbins, Arthur “Art” Baker, Collie Parker, Gary Barkovitch, Hank Olson ja muut kilpailijat – kukin heistä tuo esiin eri persoonallisuudet, taustat, pelot ja toiveet. Tämä moninaisuus auttaa lukijaa/katsojaa samaistumaan hahmoihin.
Samaistuttavuuden piirteet:
Monilla hahmoilla on hyvin inhimillisiä heikkouksia: pelko, epävarmuus, fyysinen kipu, koti-ikävä, vaikeus hyväksyä kilpailun julmuus. Tämä tekee heistä “oikeita” eikä pelkkiä karikatyyrejä. Vaikka jokaisen mahdollisuudet kuolla ovat suuret, he silti jatkavat — tämä tuo esiin kysymyksen “mitä tekisin itse samanlaisessa tilanteessa?” Ystävyyssuhteet kilpailun sisällä tuovat inhimillistä lämpöä ja toivoa, mutta kaikki ovat silti haavoittuneita.Stephen King ja USA:n aselait / aselainsäädäntö: mitä King on sanonut
Vaikka The Long Walk ei spesifisti puhu Yhdysvaltain nykyisistä aselaeista, teoksessa esiintyy valtio, joka käyttää kuulia aseena: ampuu kilpailijoita, sotilaat valvovat ja tappavat rikkomuksista. Tässä mielessä aseiden käyttö on osa järjestelmän väkivaltaa ja kontrollia.
King itse on kirjoittanut selvästi aseista ja aselainsäädännöstä:
-
Kirjoitti esseen nimeltä Guns (2013), jossa hän vaatii tiukempaa asesäätelyä Yhdysvalloissa, mm. automaattisten ja puoli-automaattisten aseiden rajoittamista.
-
King on useasti kommentoinut, että aseet ovat helposti saatavilla, että aseväkivalta on iso yhteiskunnallinen ongelma.
Miten The Long Walk kritisoi (tai kuvaa) aseilla liittyviä teemoja
Vaikka kilpailuun osallistujat eivät varsinaisesti saa omistaa aseita tai ampua toisiaan itse (elokuvassa Collie onnistuu varastamaan aseen ja käyttää sitä), suurin osa tappamisesta tulee sotilaiden / järjestelmän toimesta. Tämä korostaa aseiden roolia vallan välineinä, ei asetta yksilön suojana. Teos näyttää, miten yhteiskunta, valtio ja media hyväksyvät ja jopa kannustavat aseelliseen väkivaltaan, kun se on osa “spektaakkelia”. Tämä voi peilautua nykyisiin keskusteluihin aseväkivallasta, aseiden helposta saatavuudesta, massamurhista, aseilla tapahtuvasta väkivallasta sekä siitä, miten media käsittelee niitä. Kilpailun sääntö (kolme varoitusta, ampujat / sotilaat) antaa virallisen luvan tappamiseen virheistä / laiminlyönneistä — tämä on vahva metafora valtion voimasta, jossa aseet ovat lopullinen valta: kuka hallitsee, kuka määrää, kuka kuolee.Havaintoja: mitä The Long Walk EI tee tarkasti
-
Romaani ei ehkä suoraan anna juridista kritiikkiä tietyn aselain muuttamisen puolesta (kuten nykyiset keskustelut automaattisten aseiden, taustatarkistusten jne. suhteen). Se ei tarjoa poliittista “ohjelmaa”, vaan dystopisen varoituksen moraalisista ja inhimillisistä seurauksista, kun valtaoikeus käyttää aseita ja väkivaltaa ilman vastuuta tai ihmisoikeuksia.
-
Teoksessa lapsia / nuoria osallistuu vapaaehtoisesti; se ei (ainakaan pääasiassa) ole pakollista aseistettuun väkivaltaan osallistumista, vaan enemmän suoritus/selviytymis-ympäristö. Vaikka valtio laajasti kontrolloi, se ei ole ihan suoraan aseiden yksilöllisen omistamisen vapautta vs. rajoituksia -asetelma.
Yhteenveto
The Long Walk dystopiana on vahva esimerkki siitä, miltä näyttää yhteiskunta, jossa valtion väkivalta ja kontrolli ovat normalisoituneet, aseet ovat osa tätä järjestelmää, ja ihmisten elämä on toissijaista. Roolihenkilöt ovat sen verran samastuttavia, että heidän pelkonsa, motivaationsa ja inhimillinen kamppailunsa vetoavat katsojiin; heidän kauttaan teos kysyy “mitä itse tekisin samassa tilanteessa ”, “mihin asti ihminen voi mennä, ennen kuin oma raja tulee vastaan”. Stephen Kingin oma ajattelu aseista – että ne ovat ongelma, että niiden sääntely pitäisi olla tiukempaa – resonoi The Long Walkin kuvassa siitä, miten väkivalta, aseet, valta ja epäoikeudenmukaisuus kietoutuvat toisiinsa.
Elokuvalle 4+/5. Vahva suositus!!
Kommentit
Lähetä kommentti