Return of the Living Dead (1985) - Night of the Living Dead parodia

 Return of the Living Dead (1985) - Night of the Living Dead parodia

Synopsis

Elokuva alkaa, kun varastotyöntekijä Frank päästää vahingossa ilmaan myrkyllistä sotilaskaasua (2-4-5 Trioxin), joka herättää kuolleet henkiin. Tilanne karkaa käsistä nopeasti, kun zombit eivät olekaan hitaita ja tyhmiä – vaan älykkäitä, puhuvia ja lähes tuhoutumattomia. Epidemia leviää hautausmaalta koko kaupunkiin.

Parodia Night of the Living Dead -elokuvasta

Elokuva toimii humoristisena ja meta-tason jatkumona Night of the Living Dead (1968):

• Alussa väitetään, että alkuperäinen elokuva perustui oikeisiin tapahtumiin, jotka armeija yritti peittää

• Tyyli kääntää klassisen zombikauhun päälaelleen → enemmän punk-asennetta ja mustaa huumoria

• Zombit eivät kuole päähän ampumalla, mikä pilkkaa perinteistä sääntöä

“BRAAAINS!” – zombien uusi idea

Yksi elokuvan kuuluisimmista innovaatioista:

• Zombit haluavat syödä aivoja, koska se lievittää kuoleman tuskaa

• Tämä loi kokonaan uuden zombikliseen, jota käytetään edelleen popkulttuurissa

Tekijät ja näyttelijät

• Ohjaaja & käsikirjoittaja: Dan O'Bannon

• Perustuu John A. Russon tarinaan

Keskeiset näyttelijät:

• Clu Gulager (Burt)

• James Karen (Frank)

• Thom Mathews (Freddy)

• Linnea Quigley (Trash)

Koomiset kohtaukset (legendaarisia hetkiä)

• Zombi ambulanssissa vastaa radioon: “Send more paramedics!”

• Puoliksi leikattu zombi, joka silti puhuu ja selittää tuskaansa

• Hautausmaalla riehuva punk-porukka keskellä zombie-kaaosta

• Tarman-zombi: ikoninen, älykäs ja lähes pysäyttämätön

Hautausmaa & musiikkikohtaus

Yksi elokuvan tunnetuimmista hetkistä:

• Punkkari Trash riisuutuu ja tanssii hautausmaalla 

• Taustalla soi energinen punk/rock-musiikki

• Tunnelma: yhtä aikaa absurdi, eroottinen ja koominen

• Kohtaus kiteyttää koko elokuvan tyylin: kauhua + huumoria + punk-kulttuuria

Miksi elokuva on kulttiklassikko?

• Yhdistää kauhun, komedian ja punk-estetiikan

• Muutti zombien “sääntöjä” pysyvästi

• Sisältää runsaasti mustaa huumoria ja ikonisia repliikkejä

Tämä ei ole vain zombielokuva – se on täysi genre-reaktio. Siinä missä monet 70–80-luvun zombielokuvat olivat synkkiä ja yhteiskuntakriittisiä, tämä elokuva ottaa kaiken ja kääntää sen päälaelleen.

Miksi se toimii niin hyvin:

• Täydellinen tasapaino kauhun ja komedian välillä
  Elokuva on oikeasti pelottava hetkittäin, mutta samalla täysin absurdi. Harva elokuva onnistuu tässä ilman, että tunnelma rikkoutuu.

• Zombien “päivitys”
  Älykkäät zombit + aivojen syönti = yksi koko genren suurimmista vaikutuksista.

• Anarkistinen energia
  Punk-estetiikka, kaoottinen juoni ja jatkuva eskaloituminen tekevät siitä arvaamattoman.

• Dialogi ja hahmot
  Hahmot tuntuvat oikeilta – paniikki, huumori ja typerät päätökset tekevät heistä uskottavia.

Oma arvio:
Tämä on yksi viihdyttävimmistä zombielokuvista koskaan, vaikka se ei olekaan “syvällisin”. Se voittaa monia klassikoita puhtaassa katsottavuudessa.

4+/5 Tähteä ansaitusti!

Franchisen jatko-osat

Return of the Living Dead Part II (1988)

• Kevyempi ja enemmän slapstick-huumoria

• Lähes “perheystävällinen” verrattuna alkuperäiseen

• Vähemmän punkkia, enemmän farssia

Arvio: viihdyttävä, mutta menettää alkuperäisen terävyyden.

Return of the Living Dead 3 (1993)

• Yllättävän synkkä ja romanttinen

• Body horror -elementtejä (Julie-hahmo ikoninen)

• Vähemmän komediaa, enemmän tragediaa

Arvio: paras jatko-osa, vaikka täysin eri sävyinen.

Return of the Living Dead: Necropolis (2005) & Return of the Living Dead: Rave to the Grave (2005)

• Halvemman näköisiä, TV-tyylisiä tuotantoja

• Yrittävät modernisoida konseptia

• Paljon kritisoituja

Arvio: selkeä lasku laadussa – lähinnä hardcore-faneille.

Vertailu muihin old school zombielokuviin

Night of the Living Dead (1968)

• Vakava, synkkä ja realistinen

• Poliittinen ja yhteiskunnallinen allegoria

• Zombit = hitaat, pelottavat massat

Verrattuna:
Return of the Living Dead on kuin kapinallinen serkku, joka pilkkaa tätä vakavuutta.

Dawn of the Dead (1978)

• Kulutuskritiikki (ostoskeskus)

• Gore + satiiri

• Hidas mutta tunnelmallinen

Verrattuna:
Romero rakentaa maailmaa – Return räjäyttää sen viihteeksi.

The Evil Dead (1981)

• Yliluonnollinen kauhu + splatter

• Myöhemmissä osissa enemmän komediaa

Verrattuna:
Evil Dead ja Return jakavat saman energian, mutta

• Evil Dead = demonit + slapstick

• Return = zombit + punk + musta huumori

Lopullinen vertailu & asema genressä

Return of the Living Dead:

• Viihdyttävin

• Hauskin

• Eniten “asennetta”

Romero-elokuvat:

• Älykkäimmät teemat

• Vaikuttavimmat allegoriat

Evil Dead:

• Luovin visuaalisesti

• Hulluin energia