Avenging Force (1986) - Arvostelu Ja Muuta Juttua

Avenging Force (1986) - Arvostelu Ja Muuta Juttua

Sam Firstenbergin ohjaama Avenging Force on hikinen ja suoraviivainen Cannon-toimintaelokuva, jossa American Ninjasta tuttu parivaljakko Michael Dudikoff ja Steve James kohtaa tavallista synkemmän vastustajan.

Dudikoff esittää entistä salaisen palvelun agenttia Matt Hunteria. Hänen ystävänsä Larry Richards (Steve James) on senaattoriksi pyrkivä poliitikko, joka joutuu äärioikeistolaisen Pentangle-järjestön maalitauluksi. New Orleansin Mardi Gras -karnevaalissa tehty verinen isku vetää myös Hunterin ja tämän perheen konfliktiin. Pian tapahtumat siirtyvät Louisianan rämeille, missä vaikutusvaltaiset fanaatikot metsästävät ihmisiä urheilun ja vedonlyönnin vuoksi. Hunter joutuu taistelemaan ystäviensä ja perheensä puolesta – ja muuttumaan itse saaliista metsästäjäksi.

Elokuva suunniteltiin alun perin jatkoksi Chuck Norrisin Invasion U.S.A. -elokuvalle. Päähenkilön nimi Matt Hunter säilytettiin, mutta Norris korvattiin Dudikoffilla. Lopputulos ei käytännössä tunnu varsinaiselta jatko-osalta, vaan itsenäiseltä Dudikoff-elokuvalta. Dudikoff ja James esiintyivät yhdessä myös elokuvissa American Ninja ja American Ninja 2. 

Avenging Force (1986) – tuotanto

Avenging Force syntyi Cannon Filmsin tehokkaimmalla tuotantokaudella. Menahem Golanin ja Yoram Globusin johtama yhtiö pyrki hyödyntämään American Ninjan menestystä yhdistämällä uudelleen ohjaaja Sam Firstenbergin sekä näyttelijät Michael Dudikoffin ja Steve Jamesin.

Keskeiset tekijät

Tehtävä	Tekijä
Ohjaus	Sam Firstenberg
Käsikirjoitus	James Booth
Tuottajat	Menahem Golan ja Yoram Globus
Tuotantoyhtiöt	Cannon Films / Golan–Globus Productions
Kuvaus	Gideon Porath
Leikkaus	Michael J. Duthie
Musiikki	George S. Clinton
Roolitus	Perry Bullington ja Robert MacDonald
Apulaisohjaaja	Sharon Mann
Työnimi	Night Hunter
Valmistumismaa	Yhdysvallat
Kesto	noin 103 minuuttia
Yhdysvaltain ensi-ilta	12. syyskuuta 1986

Ohjaaja Sam Firstenberg

Israelilaissyntyinen Sam Firstenberg oli Cannonin luotto-ohjaajia. Hän oli erikoistunut energisiin ja suhteellisen pienellä budjetilla tehtyihin toiminta- ja kamppailuelokuviin. Ennen Avenging Forcea hän ohjasi muun muassa:

• Revenge of the Ninja (1983)
• Ninja III: The Domination (1984)
• Breakin’ 2: Electric Boogaloo (1984)
• American Ninja (1985)

Firstenberg olisi halunnut tehdä heti American Ninjan jatko-osan Dudikoffin ja Jamesin kanssa. Koska sopivaa jatko-osakäsikirjoitusta ei vielä ollut valmiina, hän kokosi kaksikon ympärille Avenging Force -paketin. Varsinainen American Ninja 2: The Confrontation valmistui vuotta myöhemmin.

Firstenbergin ohjauksessa elokuvan vahvuudeksi muodostuvat etenkin aidot ympäristöt. Mardi Gras -kohtauksessa liikutaan värikkäässä kaupunkimiljöössä, kun taas loppupuolen rämejaksot ovat märkiä, pimeitä ja likaisia. Ohjaaja on myöhemmin kuvaillut Avenging Forcea yhdeksi uransa vaikeimmista tuotannoista.

James Boothin käsikirjoitus

Käsikirjoituksen laati brittiläinen näyttelijä ja käsikirjoittaja James Booth, joka esiintyy elokuvassa myös amiraali Brownina. Cannon palkkasi Boothin nähtyään hänen kirjoittamansa Sho Kosugi -elokuvan Pray for Death. Tuotantomuistiinpanojen mukaan Booth toimitti Avenging Forcen käsikirjoituksen noin kuudessa viikossa.

Booth yhdisti tarinassa kolme lajityyppiä:

• poliittisen salaliittotrillerin
• henkilökohtaisen kostotarinan
• ihmismetsästystä käsittelevän selviytymisseikkailun

Käsikirjoitus käyttää klassista ”vaarallisin riista on ihminen” -asetelmaa. Pentanglen jäsenet eivät ole tavallisia katurosvoja, vaan yhteiskunnallisesti vaikutusvaltaisia äärioikeistolaisia, jotka metsästävät vastustajiaan Louisianan rämeillä.

Yhteys Invasion U.S.A. -elokuvaan

Avenging Force suunniteltiin alun perin jatkoksi Chuck Norrisin tähdittämälle Invasion U.S.A. -elokuvalle. Molempien päähenkilön nimi on Matt Hunter. Norris ei kuitenkaan palannut rooliin, joten Michael Dudikoff valittiin uudeksi Hunteriksi.

Elokuvien jatkuvuus jäi hyvin löyhäksi. Dudikoffin Matt Hunterilla on erilainen tausta ja olemus kuin Norrisin esittämällä hahmolla. Siksi Avenging Force toimii paremmin itsenäisenä elokuvana kuin varsinaisena jatko-osana.

Kuvaukset Louisianassa

Pääkuvaukset alkoivat New Orleansissa 22. huhtikuuta 1986 ja päättyivät 25. kesäkuuta. Elokuvaa kuvattiin kaupungissa ja eri puolilla Louisianaa.

Mardi Gras -hyökkäystä varten tuotanto vuokrasi kolme paraativaunua, palkkasi kaksi soittokuntaa ja kokosi suuren määrän avustajia. Kohtaus kuvattiin New Orleansin ranskalaiskorttelien tuntumassa. Vaikka kyseessä ei ollut oikea Mardi Gras -paraati, leikkaus, musiikki ja avustajajoukko luovat vaikutelman suuresta kaupunkijuhlasta.

Rämeosuudet kuvattiin Kraemerin ympäristössä noin puolentoista tunnin matkan päässä New Orleansista. Kuumuus, kosteus, muta, hyönteiset ja käärmeet tekivät työskentelystä hankalaa. Firstenberg halusi kohtauksiin jatkuvaa sadetta, joten näyttelijät ja kuvausryhmä joutuivat työskentelemään vedessä myös sadekoneiden alla.

Hunterin maatila kuvattiin New Orleansin pohjoispuolella. Tilan tuhoamista varten rakennettiin erillinen julkisivulavaste, joka voitiin polttaa turvallisesti. Monet sisätilat ja muut rakennukset olivat oikeita paikallisia kohteita; tuotanto rakensi tiettävästi varsinaiseksi studiokulissiksi vain tiedustelupalvelun päämajan.

Näyttelijät

• Michael Dudikoff – Matt Hunter
• Steve James – Larry Richards
• John P. Ryan – professori Elliott Glastenbury
• James Booth – amiraali Brown
• William ”Bill” Wallace – Wade Delaney
• Karl Johnson – Jeb Wallace
• Marc Alaimo – Charles Lavall
• Allison Gereighty – Sarah Hunter

Dudikoff ja Steve James olivat jo osoittautuneet toimivaksi pariksi American Ninjassa. Dudikoff edusti vähäeleistä ja hieman pidättyvää sankarityyppiä, kun taas James toi elokuvaan äänekkyyttä, fyysistä voimaa ja karismaa. Vastapuolella John P. Ryan tekee Pentanglen johtajasta tarkoituksellisen teatraalisen Cannon-konnan.

Tuotannollisesti Avenging Force on kunnianhimoisempi kuin sen maine tavallisena B-toimintaelokuvana antaa ymmärtää. Aidot New Orleansin kadut, suuri paraatikohtaus ja vaikeissa rämeolosuhteissa kuvatut toimintajaksot antavat sille selvästi enemmän mittakaavaa ja paikallisväriä kuin monessa saman ajan Cannon-tuotannossa.

Cannon-elokuvien tutut aihealueet

Avenging Force sisältää lähes koko Cannon Filmsin toimintareseptin:

• Yksinäinen mutta moraalisesti järkähtämätön sankari.
• Sankarin perheeseen tai ystäviin kohdistuva hyökkäys.
• Viranomaisten tehottomuus tai järjestelmän sisäinen korruptio.
• Salainen, lähes sarjakuvamaisen paha järjestö.
• Kosto oikeutuksen ja tarinan käyttövoimana.
• Kylmän sodan ajan vainoharha: vihollinen voi piileskellä myös amerikkalaisen yhteiskunnan sisällä.
• Sotilas-, ninja- ja kamppailulajikuvasto.
• Selkeä jako hyviin ja pahoihin ilman suurempia moraalisia harmaasävyjä.
• Runsaat räjähdykset, tulitaistelut ja käytännössä toteutetut stuntit.

Cannonin elokuvissa tavallinen mies on usein entinen sotilas, agentti tai poliisi, joka haluaisi elää rauhassa. Pahat ihmiset tekevät kuitenkin sen kohtalokkaan virheen, että hyökkäävät hänen läheistensä kimppuun. Sen jälkeen laki muuttuu henkilökohtaiseksi kostoksi. Death Wish-, Missing in Action-, Delta Force-, American Ninja- ja Invasion U.S.A. -elokuvat käyttävät kaikki tästä samasta perusajatuksesta omia muunnelmiaan.

Ruohonjuuritason mielipide

Avenging Force ei ole hienostunut elokuva, mutta siinä on yllättävän ilkeä tunnelma. Mardi Gras’n värikkyys, kaatosade, mutaiset rämeet ja naamioituneet ihmisjahtaajat tekevät siitä persoonallisemman kuin moni muu Dudikoffin toimintapätkä. Tarinan ”rikkaat metsästävät ihmisiä” -asetelma muistuttaa klassista The Most Dangerous Game -tarinaa ja antaa loppupuolelle melkein kauhuelokuvan sävyjä.

Dudikoff hoitaa vähäeleisen sankarin roolin asiallisesti, mutta Steve James varastaa jälleen kohtauksia karismallaan ja fyysisellä läsnäolollaan. Harmillisesti elokuva ei hyödynnä heidän keskinäistä kemiaansa yhtä pitkään tai kepeästi kuin American Ninja. Kun James on kuvassa, elokuva tuntuu heti elävämmältä.

Kaiken kaikkiaan tämä on rosoinen videovuokraamon hyllyklassikko: hieman kömpelö, täysin häpeilemätön ja paikoin aidosti tehokas. Ei ehkä Cannonin hauskin elokuva, mutta varmasti yksi sen tunnelmallisemmista ja synkemmistä toimintaseikkailuista. 

3+/5 Tälle Cannon teokselle!!