Resident Evil (2026) - elokuva nähty

- marraskuuta 04, 2026

Uusi Resident Evil (2026) tuli katsottua, ja onhan tässä tuttua fiilistä etenkin Resident Evil 4 -pelistä! Parasiittimaiset oliot ja jo ensimmäisten aseiden saaminen toivat pelin mieleen. Hetkittäin päähenkilön menoon pystyi samaistumaan ihan kuin olisi itse ohjaimen ääressä.

Mielestäni elokuva on silti ”hieman” yliarvostettu. Tykkäsin kyllä, mutta ihan kaikkea hehkutusta en allekirjoita. Naurettavinta oli parasiittiolioiden sotkeutuminen yhteen kasaan. Siinä kohtaa alkoi enemmän naurattaa kuin pelottaa!

Muuten tykkäsin John Carpenterin The Thing -tyylisistä olioista! Kunnon epämuodostunutta ja ällöttävää otusmeininkiä. Niissä oli sitä kauhua, jota tältä elokuvalta kaipasinkin.

Pelifiiliksestä ja olioista siis plussaa. Kaikki ei osunut kohdalleen, mutta kyllä tämän parissa viihtyi!

Elokuvan keskeiset tekijät:

Tehtävä	Tekijät
Ohjaus	Zach Cregger
Käsikirjoitus	Zach Cregger ja Shay Hatten
Näyttelijät	Austin Abrams (Bryan), Zach Cherry, Kali Reis, Johnno Wilson ja Paul Walter Hauser
Tuottajat	Robert Kulzer, Roy Lee, Miri Yoon, Carter Swan ja Asad Qizilbash
Vastaavat tuottajat	Oliver Berben, Victor Hadida, Richard S. Wright ja Robert Bernacchi

Teatterivastaanoton ja ylistyksen perusteella odotin tältä kyllä enemmän! Ymmärrän hyvin, että pelien tunnelma ja tuttu selviytymismeininki upposivat katsojiin. Ne toimivat itsellenikin. Silti tuntuu, että innostus nosti tämän vähän turhankin korkealle. Onko tämä nyt niin loistava elokuva vai tuntuuko se erityisen hyvältä aiempien Resident Evil -filmatisointien jälkeen? Itselleni tämä oli viihdyttävä ja olioiltaan paikoin mainio, mutta ei sentään kaiken hehkutuksen arvoinen!

Mielestäni Creggerin kädenjäljen alkaa jo tunnistaa — erityisesti tavasta rakentaa jännitystä ja rikkoa se jollakin täysin absurdilla. Hänen tyylinsä näkyy tässä vaiheessa selvemmin kerronnassa ja tunnelman vaihteluissa kuin esimerkiksi tiettynä värimaailmana tai kuvaustapana.

Kun vertaa hänen kolmea kauhuelokuvaansa, yhteisiä piirteitä löytyy:

Elokuva	Missä kädenjälki näkyy?
Barbarian (2022)	Arkinen epämukavuus kasvaa kauhuksi. Kerronta vaihtaa äkisti suuntaa ja pakottaa arvioimaan tilanteen uudelleen.
Weapons (2025)	Mysteeri rakentuu eri henkilöiden näkökulmista. Epäluulo, ihmisten heikkoudet ja musta huumori ruokkivat kauhua.
Resident Evil (2026)	Painotus siirtyy suoraviivaisempaan selviytymiseen, mutta tavallisen ihmisen paniikki ja kauhun keskelle tunkeva absurdius säilyvät.

Cregger on myös itse puhunut kiinnostuksestaan tarinoiden rakenteeseen. Weaponsin näkökulmarakenne oli tietoinen ratkaisu, kun taas Resident Evilissä hän tavoitteli välitöntä, stressaavaa pelikokemusta.

Vahvin tuntomerkki on mielestäni naurun ja pelon läheisyys. Katsoja saadaan ensin varuilleen, sitten nauramaan ja lopulta ihmettelemään, olisiko pitänyt sittenkin pelätä. Creggerin komediatausta kuuluu tässä rytmitajussa. Hän on itsekin kuvannut kauhua ja komediaa läheisiksi ilmaisumuodoiksi.

Tämä liittyy suoraan siihen, mitä mainitsin Resident Evilin oliokasasta: hänen tyylinsä vahvuus voi olla samalla sen heikkous. Groteski liioittelu voi tuntua yhdestä vapauttavan hullulta ja toisesta naurettavalta. Minun näkökannassani tämä oli pieni heikkous vaikka muuten The Thing -henkinen oliokauhu toimii myös minulle.

En siis vielä sanoisi, että jokaisen yksittäisen elementin tunnistaisi heti Creggerin elokuvaksi. Mutta kun arkinen tilanne alkaa muuttua painajaiseksi, tarina vetää maton alta ja kauhu karkaa lähes vitsin mittasuhteisiin, hänen nimensä alkaa jo tulla mieleen. Oma ääni on löytymässä; sen toimivuus ei silti ole sama asia.

Arvosana elokuvalle on 3-/5