Profondo Rosso - Deep Red, Dario Argenton mestariteos - käsittely

 Profondo Rosso - Deep Red Verenpunainen Kauhu, (1975) - analyysi ja pieni mielipide

Deep Red on Vuoden 1975 italialainen giallo-elokuva, jonka on ohjannut Dario Argento ja käsikirjoittanut Argento ja Bernardino Zapponi. Sen pääosassa on David Hemmings muusikkona, joka tutkii salaperäisen mustia nahkahanskoja käyttävän ihmisen suorittamia murhia. Pääosissa nähdään myös Daria Nicolodi, Gabriele Lavia, Macha Méril ja Clara Calamai. Elokuvan soundtrack scoren sävelsi ja esitti Goblin, tämä oli ensimmäinen elokuvamusiikkityö heidän pitkään jatkuneessa yhteistyössä Argenton kanssa. Goblinin kaltaisia soundtrackejä ei nykykauhuissa paljon ole nähty. Goblin soittaa hyvin progressiivista musiikkia.

Elokuva julkaistiin italialaisen suositun genren "giallon" trendaamisen huipulla, ja se oli kaupallinen menestys. 

Elokuvan alku on heti shokeeraava;

Joulun aikana yhden perheen kodissa salaperäinen hahmo puukottaa toisen kuoliaaksi. Verinen veitsi putoaa lattialle lapsen jalkojen juureen. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin Torinossa professori Giordani johtaa parapsykologian konferenssia, jossa esiintyy psyykikko Helga Ulmann. Helga ottaa yhteyden yhtäkkiä satunnaisesti jonkun yleisön katsojaan ja hän kokee "murhaavia" ajatuksia ja väittää kuulleensa lapsen laulun. Hän uskoo voivansa tunnistaa tämän henkilön; näkymätön hahmo yhtäkkiä poistuu teatterista....

Myöhemmin samana yönä mustahansikas hahmo tunkeutuu Helgan asuntoon ja tappaa hänet lihahakkurilla. Englantilainen jazzmuusikko ja bändin vetäjä Marcus Daly näkee murhan ikkunasta ohikulkiessaan ja ryntää asuntoon löytääkseen silvotun ruumiin. Poliisin saapuessa Marcus luulee, että yksi asunnon maalauksista on kadonnut, mutta hän ei pysty paikantamaan, mitä tarkalleen puuttuu...

Enempää en paljasta tämän elokuvan juonta. Annoin jo tässä juonikuvauksessa vinkkejä!

Elokuvaa katseltaessa yritin miettiä Argenton alkuvuosien parhaimpia töitä, tulin siihen johtopäätökseen, että ne ovat kaikki omalla tavallaan hyviä ja jotkut jopa ovat kulttisuosiossa ja ovat mestariteoksia. Useimmat Argenton teoksista saivat aikoinaan huonon vastaanoton, kun ne julkaistiin. Nykyään tilanne on päinvastainen, mutta Argenton uusimmat ohjaustyöt eivät ole olleet mitenkään erikoisia. Hitchcock:n, Mario Bavan, ja Roman Polanskimainen imitoitu jälki näkyy tässä elokuvassa minun mielestäni selvästi. Sergio Leone, erityisesti hänen italialaiset Westerninsä, on epäilemättä vaikuttanut Argenton lähestymistapaan elokuvan juonen rakentamiseen. Useat italialaiset elokuvantekijät, mukaan lukien Lucio Fulci on minusta syy mainita myös.

Elokuvan erikoistehosteet sisältävät useita mekaanisesti ohjattavia päitä ja ruumiinosia, ja ne toteutti Carlo Rambaldi. Kuten tuolloin italialaisessa elokuvateoksessa oli tavallista, Deep Red kuvattiin ilman synccausta äänipuolella, ja kaikki dialogit äänitettiin dubbauksella jälkituotannossa. Olin minäkin joskus ihmeissäni tämän elokuvan ääniraidoista kun niitä on tehty kaksi ja ne molemmat raidat löytyvät elokuvan bluraysta ja muistaakseni myös deep red dvd:stä.

Toisin kuin Suspiriassa, jonka tarina on jossain määrin täysin "päälle liimattu", "Deep Red:ssä" on kiehtova lähtöasetelma. Juoni, vaikka se etenee hitaasti, on kuitenkin johdonmukainen ja rakentaa uskomattoman finaalinäytöksen! Nykyään väitellään humorisesti, että ikonisimpia jouluelokuvia ovat Die Hard, Tappava Ase ja yksin kotona elokuvat, Tämä Argenton Deep Red pitäisi laittaa niiden seuraan kaveriksi!

4,5/5 Tähteä annan tälle elokuvalle, eli tämä on minun mielestäni melkein erinomainen