Jacob’s Ladder (1990) – elokuvan arvostelu ja pientä analyysia

Jacob’s Ladder on Adrian Lynen ohjaama psykologinen kauhuelokuva, jossa Tim Robbins esittää Vietnamin sodasta palannutta Jacob Singeriä. Se alkaa kuin tarina sotatraumasta ja muuttuu vähitellen painajaiseksi, jossa edes katsoja ei voi olla varma, mihin todellisuuteen on juuri astunut.

Alla on ensin juonipaljastukseton synopsis. Lopun analyysi käsittelee myös elokuvan ratkaisun.

Synopsis

Jacob työskentelee postissa New Yorkissa ja yrittää elää tavallista elämää Jezzie-kumppaninsa kanssa. Sota, hajonnut perhe ja kuolleen pojan muisto eivät kuitenkaan jätä häntä rauhaan. Metroasemalla, kaduilla ja sairaalassa hän alkaa nähdä hahmoja ja tapahtumia, joille ei löydy järkevää selitystä. Kun myös vanhat aseveljet kertovat oudoista kokemuksista, Jacob ryhtyy selvittämään, mitä hänen joukolleen Vietnamissa tapahtui. Mitä lähemmäs vastausta hän pääsee, sitä vähemmän hän voi luottaa omiin muistoihinsa.

Tekijät, tuotanto ja näyttelijät

Osa	Tekijä tai tausta
Ohjaus	Adrian Lyne
Käsikirjoitus	Bruce Joel Rubin
Tuottaja	Alan Marshall
Tuotantoyhtiö ja levitys	Carolco Pictures; Tri-Star Pictures
Kuvaus, leikkaus ja musiikki	Jeffrey Kimball, Tom Rolf ja Maurice Jarre

Pääosassa on Tim Robbins. Elizabeth Peña esittää Jezzietä, Patricia Kalember Jacobin entistä vaimoa Sarahia ja Danny Aiello Louisia, Jacobille tärkeää ystävää ja kiropraktikkoa. Matt Craven nähdään Michaelina, Pruitt Taylor Vince aseveli Paulina ja Macaulay Culkin Jacobin poikana Gabena. Culkinin nimeä ei merkitty elokuvan lopputeksteihin.

Rubin sai käsikirjoitukseen alkusysäyksen painajaisesta, jossa hän oli jumissa New Yorkin metroasemalla. Teksti odotti toteutusta vuosia, kunnes Lyne kiinnostui siitä vuonna 1988. Roolitus ei ollut itsestään selvä: Tim Robbins ja Elizabeth Peña olivat mukana varhaisissa koe-esiintymisissä, mutta tuotannossa harkittiin myös tunnetumpia nimiä. Jezzien roolia tavoitteli AFI:n mukaan lähes 300 näyttelijää. Kuvaukset tehtiin pääosin New Yorkissa; Puerto Rico esitti Vietnamia. Koeyleisön jälkeen elokuvasta leikattiin lähes puoli tuntia.

Tuo leikkauspäätös näkyy valmiin elokuvan voimassa. Lyne ei selitä jokaista näkyä puhki. New Yorkin likaiset käytävät, metron tyhjyys ja sairaalan kylmä valo saavat tutut paikat tuntumaan vierailta. Kamera pysyy lähellä Jacobin kokemusta: jos hän ei ymmärrä näkemäänsä, emme mekään saa turvallista katselupaikkaa hänen ulkopuoleltaan. Tekijät hakivat näkyjen liikkeeseen poikkeavaa kuvausnopeutta ja ammensivat niiden ilmettä myös Francis Baconin maalauksista.

Perustuuko elokuva tositapahtumiin?

Jacobin tarina on fiktiota. Elokuvan lopputeksti viittaa väitteeseen, jonka mukaan hallusinogeenistä BZ-ainetta olisi kokeiltu sotilailla Vietnamin sodan aikana, ja kertoo Pentagonin kiistäneen sen. Tätä väitettä ei pidä lukea vahvistukseksi elokuvassa kuvatuille tapahtumille. BZ oli todellinen, sotilaskäyttöön tutkittu toimintakykyä lamaava aine; se ei tee Jacobin joukon kohtalosta dokumentoitua tapausta. Rubin kertoi saaneensa tarinan lähtökohdan omasta painajaisestaan.

Elokuvan totuus on ennen kaikkea kokemuksessa. Sodan jäljet, epäluottamus viranomaisiin, syyllisyys ja menetys tuntuvat uskottavilta, vaikka kertomus vie ne yliluonnollisen kauhun alueelle.

Vastaanotto

Jacob’s Ladder nousi ensi-iltaviikonloppunaan Yhdysvaltain katsotuimmaksi elokuvaksi, mutta lipputulot hiipuivat myöhemmin marraskuussa. Aikalaisvastaanotto oli ristiriitainen: elokuvan voima tunnistettiin, mutta sen raskas tunnelma ja vaikeasti koottava tarina jakoivat mielipiteitä. Nykyisessä Rotten Tomatoes -koosteessa 71 prosenttia 70 kriitikkoarviosta on myönteisiä ja yleisöarvioiden myönteinen osuus on 84 prosenttia. Nämä nykyiset koontiluvut eivät kuvaa yksin vuoden 1990 ensivastaanottoa.

Analyysi – tästä eteenpäin täydet spoilerit

Lopussa käy ilmi, että Jacob kuolee Vietnamissa saamaansa haavaan. New Yorkin tapahtumat voidaan nähdä hänen kuolemanhetkeen puristuneena kokemuksenaan: mieli kulkee läpi pelon, muistojen, menetyksen ja mahdollisen elämän, josta se ei halua luopua.

Pelkkä lause ”se oli unta” ei silti riitä kuvaamaan elokuvaa. Jacobin kokema kauhu merkitsee hänelle jotakin, vaikka tapahtumat eivät muodosta tavallista aikajanaa. Hänen kuollut poikansa Gabe on tarinan hiljainen keskus. Jacob etsii vastausta sotilaalliseen salaisuuteen, mutta joutuu samalla kohtaamaan surun, jota mikään paljastus ei voi korjata.

Louis tarjoaa elokuvan tärkeimmän tulkinta-avaimen: pelottavat hahmot voivat näyttäytyä toisin, kun Jacob lakkaa taistelemasta väistämätöntä vastaan. Minusta tämä ei vapauta armeijaa vastuusta eikä muuta sotaa pelkäksi vertauskuvaksi. Päinvastoin. Elokuva antaa Jacobille sisäisen rauhan, mutta jättää katsojalle kysymyksen siitä, mitä ihmiselle on tehty ja kuka siitä vastaa. Rauha ei ole sama asia kuin syyttömyys.

Nimi viittaa Raamatun Jaakobin tikapuihin, maan ja taivaan väliseen yhteyteen. Elokuvassa nousu ei ole voitonmarssi. Se on pieni, surullinen hetki: isä tarttuu poikansa käteen ja lähtee tämän mukaan. Kaiken metelin jälkeen juuri hiljaisuus osuu kovimmin.

Oma mielipide ja arvostelu

Pidän Jacob’s Ladderia poikkeuksellisen vahvana kauhuelokuvana. Sen pelottavimmat kuvat jäävät mieleen, mutta Tim Robbinsin haavoittuva suoritus antaa niille merkityksen. Jacob ei ole arvoitusta ratkaiseva sankari. Hän on väsynyt ihminen, joka haluaisi vielä kerran löytää paikan, jossa voisi olla turvassa.

Elokuvassa on myös heikkous: sotilaskokeeseen liittyvä selitys tuntuu ajoittain turhan siistiltä vastaukselta tarinaan, jonka kuvat ja tunteet ovat paljon monimutkaisempia. Lopun BZ-teksti voi lisäksi antaa historiallisesta väitteestä vahvemman vaikutelman kuin näyttö oikeuttaa. Nämä eivät kuitenkaan vie pohjaa elokuvan varsinaiselta ytimeltä.

Arvosana: 4/5. Jacob’s Ladder on surullinen ja aidosti ahdistava elokuva kuolemanpelosta. Hirviöt näkyvät metrossa ja kujilla, mutta raskain taakka kulkee Jacobin mukana kaikkialle: hän ei osaa päästää irti ihmisistä, joita rakastaa.