Dario Argenton Suspiria - Tappavat Huokaukset (1977) Elokuva Höpöttelyä!
Dario Argenton Suspiria - Tappavat Huokaukset (1977) Analyysi ja mielipide
Dario Argenton Suspiria (1977) on ensimmäisiä Argenton elokuvia joita näin!. Elokuva kertoo Suzy Banyonista joka saapuu Länsi-Saksaan, sillä hän pääsi arvostettuun sisäoppilaitokseen tanssimaan. Suzyn saapuessa koululle hänen ohitseen menee opiskelija nainen, joka itsekseen puhuen ryntää pois koulusta. Suzyn puhuessa ovipuhelimeen hänet käännytetään tylysti takaisin ja sanotaan "En tunne teitä. Menkää pois". Niinpä Suzy viettää ensimmäisen yön kaupungissa hotellissa. Aamulla Suzy palaa koululle ja pääsee sisään, mutta kukaan ei tiedä, kuka käännytti Suzyn takaisin. Pian Suzyn tulon jälkeen alkavat koulun opiskelijat kuolla salaperäisillä tavoilla ja Suzy aistii, että suuressa ja vanhassa talossa on jotain pahaa meneillään.
Tässä elokuvassa todetaan, että maailma on täynnä taikaa, mutta tässä on pieni varoituksen sana okkultismista ja mihin se pahimmillaan voi johtaa. Siitä ei aiheudu kuin tuhoa ja pahaa oloa! Noituus on elokuvan psykiatrin mielestä osa mielisairautta ja sen voi liittää osaksi psykiatrian laajaan kirjoon. Elokuvan pää noita Helena Markos on vieläkin elävänä eräänlaisena henkenä tässä elokuvan tanssiopistossa. Noitien kokouksissa (kiltassa) koulussa pyydetään- sekä vahvistetaan voimaa Helena Markosin hengen kautta ja tuhotaan muita ihmsiä
Minulle jäi hieman epäselväksi, että mikä henki tappaa nuoria opiskelijoita, oliko se pelkkää okkultismin tuotetta vai jokin demoni joka käy käsiksi ja tappaa.Vai oliko se kenties Helena Markos.
Elokuvassa on tiivis tunnelma musiikkipuolella, Claudio Simonettin Goblin soittaa todella hyvän kokonaisuuden tähän elokuvaan. Elokuva on ensimmäinen trilogiasta, jota Argento kutsuu Kolmeksi äidiksi ja johon kuuluvat myös Inferno (1980) ja Mother of Tears (2007).
Argento teki Suspirian osittain Thomas De Quinceyn esseen pohjalta Suspiria de Profundis (1845). Argento sanoi, että idea elokuvasta tuli. hänelle matkan jälkeen useiden Euroopan kaupunkien läpi, mukaan lukien Lyon, Praha ja Torino. Häntä kiehtoi "Maaginen kolmikko", kohtauspiste, jossa Ranskan, Saksan ja Sveitsin maat kohtaavat; täällä Rudolf Steiner, kiistanalainen sosiaalinen uudistaja ja okkultisti, perusti antroposofisen yhteisön. Argento puhui noituutta ja okkultismista näin: "Tästä voi vitsailla hyvin vähän. okkultismi on jotain, mikä on olemassa." "Kolmen äidin" aihe ja yleinen käsite, jota Argento laajentaisi teoksessa Inferno and Mother of Tears tulivat De Quinceyn esseestä, joka oli uskomaton inspiraatio elokuvalle. Teoksessa on osio "Levana and Our Ladies of Sorrow". Teos väittää, että aivan kuten on kolme kohtaloa ja kolme armoa, on kolme surua: "Mater Lacrymarum, Kyynelten äiti", "Mater Suspiriorum, Huokausten äiti" ja "Mater Tenebrarum, Pimeyden äiti".
Daria Nicolodi auttoi Argentoa kirjoittamaan elokuvan käsikirjoituksen, jossa Argentoa kiinnostaneet okkulttiset teemat yhdistettiin Nicolodia inspiroiviin satuihin, kuten Siniparta, Pinokkio ja Liisan seikkailut ihmemaassa. Nicolodi myös perusti osittain hänen käsikirjoitukseen isoäitinsä kertomaan henkilökohtaiseen tarinaan, jossa hänen isoäitinsä oli mennyt pitämään pianotuntia nimettömään akatemiaan, jossa hän uskoi kohtaavansa mustan magian. Tapaaminen kauhistutti hänen isoäitiään ja sai hänet pakenemaan.Tämän tarinan Argento kuitenkin sanoi myöhemmin, että se oli keksitty. Nicolodin ydinideoita käyttäen Argento auttoi kirjoittamaan käsikirjoituksen, jonka hän valitsi asettaa tanssiakatemiaan Freiburg im Breisgaussa, lähellä Saksan rajoja Sveitsin ja Ranskan kanssa. Suzy Bannionin päähenkilö perustui Lumikkiin. Aluksi elokuvan hahmot olivat hyvin nuoria tyttöjä – noin 8–10-vuotiaita – mutta tilanne muuttui, kun elokuvan tuottajat epäröivät tehdä elokuvaa, jossa olisivat kaikki nuoria näyttelijöitä Lisäksi elokuvan viimeinen jakso perustui uneen, jonka Nicolodi näki hänen ollessaan Los Angelesissa.
Amerikkalainen näyttelijä Jessica Harper valittiin amerikkalaisen balettitanssijan Suzy Bannionin päärooliin osallistuttuaan William Morris Agencyn kautta järjestettyyn koe-esiintymiseen. Argento valitsi Harperin hänen esityksensä perusteella Brian De Palman elokuvassa Phantom of the Paradise (1974).Saatuaan roolin elokuvassa Harper katsoi Argenton elokuvan Four Flies on Grey Velvet (1971) ymmärtääkseen paremmin ohjaajan tyylin. Harper kieltäytyi roolista Woody Allenin elokuvassa Annie Hall (1977) voidakseen esiintyä elokuvassa.
Argento pyysi italialaista näyttelijää Stefania Casinia Sarahin sivurooliin, minkä hän hyväksyi, koska oli ollut hänen elokuviensa ihailija. Daria Nicolodi oli alun perin suunnitellut näyttelevänsä Sarahin roolia, mutta ei pystynyt siihen loukkaantumisen vuoksi, ja Casini tuotiin paikalle viime hetkellä. Saksalainen näyttelijä Udo Kier valittiin Frank Mandelin sivurooliin.
Suspiria on kuuluisa vahvoista, epärealistisista väreistään – erityisesti punaisen ja sinisen rohkeasta käytöstä. Elokuvan lavastus ja valaistus luovat unenomaisen, painajaismaisen tunnelman, joka erottuu selvästi muista kauhuelokuvista. Juoni itsessään on melko yksinkertainen, mutta Argento keskittyy enemmän tunnelman rakentamiseen. Elokuvan epätodellinen logiikka ja oudot tapahtumat lisäävät siihen lähes surrealistisen fiiliksen. Elokuvan alku on legendaarinen: se iskee heti täysillä katsojan hermoihin. Argenton tapa kuvata väkivaltaa on barokkimaisen tyylitelty ja vaikuttava, vaikka se ei sovi herkimmille katsojille. Argento hyödyntää kekseliäitä kuvakulmia, pitkiä seurantaotoksia ja epätavallista koreografiaa korostaakseen epäluonnollista fiilistä. Jokainen kohtaus tuntuu tarkasti harkitulta visuaaliselta taideteokselta.
Tästä elokuvasta on italiaksi dubattu versio ja sitten on kokonaan englanniksi oleva versio. Elokuva on kuvattu melkein kokonaan Roomassa. Vaikka elokuva väittää, että tapahtumat sijoittuvat Länsi-Saksaan. Tämä elokuva löytyy myös Argenton BluRay Boksista. Olen blogissa käsitellyt jo Phenomenan ja Tenebren. Suosittelen nappaamaan tämän boksin, se on halpa ja laadukas tekele, tosin 4K Ultra HD levyinä taitaa löytyä nämä jo myös!
Dario Argenton Suspiria (1977)
Tyyli ja tunnelma:
- Vahvasti visuaalinen ja symbolistinen – värit, valaistus ja lavastus ovat elokuvan sydän. Juoni on hyvin yksinkertainen, lähes satu- tai painajaismainen.
- Ääniraita (Goblin) on kaoottinen, uhkaava ja voimakkaasti läsnä koko ajan.
- Fantastinen, lähes surrealistinen logiikka – ei realistisuuteen pyrkivä.
Teemat:
- Noituus, pahuuden tuntemattomuus ja pelon esteettisyys.
- Argenton tyyli painottaa visuaalista kokemusta enemmän kuin psykologista syvyyttä.
Tyyli ja tunnelma:
- Paljon maanläheisempi, synkempi ja harmaampi visuaalisesti – värit hillittyjä.
- Juoni on laajempi, monimutkaisempi ja poliittisesti sävyttyneempi (Berliinin jakautuminen, 70-luvun terrorismi).
- Thom Yorken säveltämä musiikki on melankolisempi ja hienovaraisempi.
- Elokuvan rakenne on jaettu selkeisiin osiin, ja kesto on huomattavasti pidempi (~152 minuuttia).
- Paljon psykologisempi ja filosofisempi lähestymistapa.
Teemat:
- Äitiys, vallankäyttö, syyllisyys, vapaus ja identiteetti.
- Noituus esitetään syvällisempänä, ei vain pelottavana voimana vaan myös osana yhteisöä ja rituaalia.
| Piirre | Suspiria (1977) | Suspiria (2018) |
|---|---|---|
| Tyyli | Psykedeelinen, värikäs, satu | Realistinen, tumma, psykologinen |
| Musiikki | Goblin – voimakas ja kaoottinen | Thom Yorke – haikea ja hillitty |
| Juoni | Yksinkertainen, mystinen | Monikerroksinen, poliittinen |
| Teemat | Kauhu & esteettisyys | Valta, äitiys, syyllisyys |
| Kesto | ~98 min | ~152 min |
.png)
.png)
Kommentit
Lähetä kommentti