John B Simonin - Mahdoton Sota - Strangers in a stranger land

John B Simonin - Mahdoton Sota - Strangers in a stranger land - kirja hommaa

- kesäkuuta 23, 2025

John B Simonin - Mahdoton Sota - Strangers in a stranger land - kirja hommaa

Tässä on tiivistetty katsaus John B. Simonin teokseen Mahdoton sota (engl. Strangers in a Stranger Land), sen teemaan ja sen taustoihin suhteessa juutalaisten elämään Suomessa, juutalaisten kansallisoikeuksiin sekä Karjalassa ja natsi-Saksan vaikutuksiin liittyen.

John B. Simon: Mahdoton sota – Kirjan ydin

Teos on yleiseurooppalaisessa kontekstissa ainutlaatuinen kuvaus “itsenäisistä juutalaisista, jotka taistelivat natsi-Saksan rinnalla – ja selvisivät”.
Simon esittelee 1800-luvun tsaarin ajan ”kantonistien” mukanaan tuomat juutalaiset sekä heidän siirtymisensä Suomeen.
Teos nivoo yhteen kahden sukupolven tarinan: Pakollinen sotilastaitoinen vanhempi sukupolvi, yrityselämässä menestyvät seuraajat, ja kolmannen sukupolven nuorisotarina, joka päätyy jatkosotaan.
Kirja sisältää lisäksi laajan historiallis-yhteiskunnallisen katsauksen sekä fiktiiviset hahmot, jotka tuovat esiin juutalaisen identiteetin, ulkopuolisuuden ja normalisoitumisen Suomen kontekstissa.
Simon kertoo mm. rintamalinjan kenttäsynagogasta, jossa juutalaiset ja saksalaiset rinnakkain palvoivat – sekä juutalaiselle sotilaalle tarjottiin rautaristi, jonka hän hylkäsi.

Juutalaisten elämä Tsaarin Venäjän ja autonomian aikana Suomessa

Ensimmäiset pysyvät juutalaiset saapuivat Suomeen tsaarin pakotettuna koulu- ja sotilasjärjestelmän kautta (“kantonistit”) 1800-luvulla.
Vuonna 1858 myönnettiin vapautus palveluksesta köynnöstekijöille ja heidän perheilleen, mikä mahdollisti pysyvän asumisen.
He joutuivat kohtaamaan rajoituksia: asumisrajoituksia, aselupia vain suurimmissa kaupungeissa, määräaikaisia oleskelulupia ja alan rajoituksia.
1890-luvulta alkaen yhä tiukemmat rajoitukset, esimerkiksi Viipurin ja Turun karkotukset.
1917–18 itsenäistymisen jälkeen juutalaiset saivat kansalaisoikeudet ja yhtäläisen asemansa Suomen kansalaisina.

Juutalaisten kansallisoikeudet Suomessa

SVuoden 1917 itsenäistymislainsäädäntö antoi juutalaisille oikeudet kansalaisuuteen, 12.1.1918 tuli voimaan laki, joka takasi heille kansallisen aseman.
Näiden muutosten jälkeen juutalaiset integroituvat yhteiskuntaan: opiskelivat korkeakouluissa, perustivat urheiluseuran Makkabi, näyttämötoimintaa ym.
Toisen maailmansodan aikana suomalaiset juutalaiset palvelivat tasa-arvoisesti asevoimissa, keneltäkään ei riistetty kansalaisoikeuksia.

Karjala, kenttäsynagogat ja Natsi-Saksa

Viipurin evakuointi talvisodan aikana, suuren osan Karjalaa asui juutalaisia, jotka joutuivat siirtymään muualle.
Jatkosodan aikana Suomessa taisteli 327 juutalaista sotilasta (242 tavallista, 52 aliupseeria, 18 upseeria ja 15 lääkintähenkilöä).
Itärintamalla oli toiminnassa kenttäsynagogayksikkö (kenttäsynagoga), jossa palvottiin avoimesti saksalaisten kansoittaessa aluetta.
Heinric Himmler vieraili kahdesti Suomessa vaatiakseen juutalaisten luovutuksia – Suomi ei luovuttanut kansalaisiaan.
Ulkomaalaisia juutalaispakolaisia (n. 11–19) luovutettiin yhdessä erässä Saksaan, ja useat heistä kuolivat; tästä seurannut skandaali johti luovutusten lopettamiseen.

Historiallinen ja nykytilanne

Juutalaistaustaisten määrä oli huipussaan n. 2 000 juuri ennen toista maailmansotaa, nykyään Suomessa asuu noin 1 500–1 600 juutalaista.
Suomalaiset juutalaiset ovat integroituneet hyvin: vaikuttavat yhteiskunnassa, korkean koulutuksen omaavia, juutalaisten yhdistysten kautta uskonnollista toimintaa.
Antisemitismi Suomessa on ollut vähäistä, vaikka natsi-ideologia levisi paikoin ja yksittäisiä ääriryhmiä oli (esim. Siniristi-lehti, Viitasaaren isänmaalliset).
Sotien jälkeen tapahtui jonkin verran diasporaa Israeliin; 29 suomalaista juutalaista osallistui Israelin itsenäisyyssotaan – suhteellisesti suurin diasporayhteisö.

Mahdoton sota käsittelee syvällisesti surrealistista ja eettisesti monitahosta tarinaa: pikkuruinen juutalaisyhteisö, joka läpäisi tsaarin-imperiumin, asettui Suomeen, taisteli Suomen armeijassa rinnakkain natsi-Saksan kanssa – ilman oman väestönsä vainoamista.

Kirja valottaa teemoja kuten:

Identiteetti: Mitä tarkoittaa olla juutalainen Suomessa?
Lojaliteetti: Ristiriita ideologioiden ja kansallisen selviytymisen välillä.
Historia ja muisti: Suomen heikkous suhteessa suuriin valtoihin, ja juutalaisyhteisön rooli.

Teos on merkittävä myös laajemman juutalaisyhteiskunnan historiaa pohtiessa: se haastaa yksioikoisia kuvia juutalaisista sotilaista Euroopassa sodassa.

Tiivistelmä

Teema	Lyhyt esitys
Tsaarin juutalaisten elämä Suomessa	Kantonistit 1800-luvulla, rajoitettu maahanmuutto, asumisluvat, kaupankäyntirajoitukset
Juutalaisten kansallisoikeudet	1917–18: täysi kansalaisuus, äänioikeus ja oikeus toimia yhteiskunnassa
Karjala & natsi-Saksa	Evakuoinnit Karjalasta, kenttäsynagogat, saksalaissuhde, ulkomaalaisten juutalaisten luovutukset

Emme ole ruotsalaisia, emme halua olla venäläisiä, olkaamme siis suomalaisia" — kiteyttää ytimekkäästi suomalaisen kansallisidentiteetin muodostumisen keskeisen ajatuskulun 1800-luvulta lähtien. Se on usein liitetty J. V. Snellmanin tai Paasikiven kaltaisiin kansallisvaltiota rakentaneisiin ajattelijoihin, vaikka täsmällinen alkuperä ei ole aivan yksiselitteinen.

Monet muotoilevat lauseen näin:

"Me emme ole ruotsalaisia, emme halua olla venäläisiä — olkaamme siis suomalaisia."

Tätä on käytetty:

Kansallisromantiikan aikana kielipolitiikan perusteluna
Jatkosodan aikaisessa retoriikassa
Identiteettipuheessa kylmän sodan aikana
Nykyisin myös ironisesti tai itsetutkiskeluna

Tämä yksinkertainen mutta voimakas lause tiivistää:

Suomalaisuuden syntyhistorian
Itse määritellyn kansallisidentiteetin
Rajamaakansan valinnan olla oma itsensä — ei toisten jatke

🇫🇮 Lauseen merkitys suomalaiselle identiteetille

1. Ruotsalainen tausta

Noin 600 vuoden ajan Suomi oli osa Ruotsin valtakuntaa (n. 1150–1809).
Hallinto, koulutus ja virallinen kieli olivat ruotsinkielisiä.
Ruotsalaisuus oli yläluokan ja sivistyksen kieli pitkälle 1800-luvulle.

Venäläinen hallinta

Vuodesta 1809 Suomi oli autonominen osa Venäjän keisarikuntaa.
Venäläistyspolitiikka (erityisesti 1899–1917) herätti vastarintaa ja kansallistunnetta.
Pelko identiteetin sulautumisesta suureen imperiumiin oli todellinen.

Suomalaisuus syntyy tietoisuudesta

"Kolmas tie": ei ruotsalaisuutta eikä venäläisyyttä, vaan omaa kansallista olemusta.
Kieli, kulttuuri ja historia alettiin nähdä perustana omalle kansakunnalle.
Suomalaisuus oli pitkään kielellinen, kulttuurinen ja poliittinen projekti.

🌲 Nykyajan tulkinta

Tänään tämä lause heijastaa suomalaisen identiteetin itsenäisyyttä, kaksikielisyyden monimutkaisuutta ja myös rajamaa-asemaa idän ja lännen välissä. Se on:

Historiallinen muistutus: Suomalaista kansaa ja kulttuuria on pitänyt jatkuvasti rakentaa, puolustaa ja määritellä itse.
Strateginen asema: Suomi on ollut geopoliittisesti puristuksessa ja samalla aktiivinen länsimaistumisen ja EU/NATO-jäsenyyden kautta.

Suomen koulutusjärjestelmä sai maailmanlaajuista huomiota 2000-luvun alussa, kun se sijoittui aivan kärkeen ensimmäisissä PISA-testeissä (Programme for International Student Assessment):

Vuosi 2000: Suomi 1. sija lukutaidossa.
Vuosi 2003: Suomi kärjessä matematiikassa ja luonnontieteissä.
Vuosi 2006: Huippusijoitus edelleen kaikilla osa-alueilla.

- Hyvin koulutetut opettajat (maisteritason koulutus, arvostettu ammatti). -

- Yhdenvertaisuus: ei koulumaksuja, samantasoinen opetus koko maassa. -

- Oppiminen tärkeämpää kuin kilpailu: ei standardoituja kokeita alaluokilla. -

- Pieni sosiaalinen eriarvoisuus: oppimistulokset eivät riipu perhetaustasta. -

- Luottamus: ei koulutarkastajia, ei opetuksen kaupallistamista. -

Suomi on ollut vuosina 2018–2024 YK:n World Happiness Reportin mukaan maailman onnellisin maa.

Miten onnellisuutta mitataan?

Raportin taustalla ovat Gallup World Poll -kyselyt, joissa ihmiset arvioivat elämäänsä asteikolla 0–10. Mittarit yhdistävät:

Bruttokansantuote asukasta kohden
Sosiaalinen tuki (ystävät, perhe, apu kriisissä)
Terveys ja elinajanodote
Vapaus tehdä elämänvalintoja
Anteliaisuus ja luottamus (korruptio vähäistä)

🇫🇮 Miksi juuri Suomi?

Tutkijoiden selityksiä:

Vahva hyvinvointivaltio: koulutus, terveydenhuolto ja turvaverkot.
Luottamus yhteiskuntaan ja viranomaisiin.
Ympäristö: puhdas luonto, hiljaisuus, tila.
Tasavertaisuus ja alhainen korruptio.
Kulttuurinen vaatimattomuus: onnellisuus ei tarkoita jatkuvaa iloa, vaan elämänhallintaa ja turvallisuutta.

Hyvä koulutusjärjestelmä edistää tasa-arvoa ja sosiaalista liikkuvuutta.
Koulutus lisää toimeentuloa, osallisuutta ja itseluottamusta – kaikki yhteydessä hyvinvointiin.
Suomessa koulutuksella on vahva rooli kansallisessa identiteetissä ja yhteisössä.

Holokausti Euroopassa (1939–1945)

6 miljoonaa juutalaista murhattiin systemaattisesti natsi-Saksan johtamalla kansanmurhalla.
Tuhot toteutettiin vaiheittain: ensin syrjäyttäminen, eristäminen (ghetot), sitten pakkotyö, ja lopulta massamurhat tuhoamisleireillä (Auschwitz, Treblinka, Sobibor jne.).
Holokausti kosketti kaikkia natsi-Saksan miehittämiä tai vaikutuspiirissä olevia alueita, mukaan lukien:
- Puola, Unkari, Saksa, Baltian maat, Ranska, Hollanti, Neuvostoliitto jne.
Harvoja poikkeuksia olivat maat, jotka joko vastustivat juutalaisten luovuttamista (esim. Tanska, Bulgaria) tai eivät olleet natsien miehittämiä.

🇫🇮 Suomen juutalaisten "ihmeellinen" selviytyminen

Poikkeus Euroopan mittakaavassa

Noin 2000 juutalaista asui Suomessa toisen maailmansodan aikana.
He selvisivät holokaustista – Suomi ei luovuttanut omia juutalaisiaan natsi-Saksalle.
Suomalaiset juutalaiset taistelivat rintamalla Saksan rinnalla Neuvostoliittoa vastaan, mutta eivät joutuneet vainon kohteeksi.

Keskeiset syyt poikkeuksellisuuteen

Täysi kansalaisuus: Juutalaisilla oli ollut kansalaisoikeudet vuodesta 1918.
Hyvä yhteiskunnallinen asema: He olivat integroituneet, monet olivat yrittäjiä, ammattilaisia ja varusmiespalveluksen käyneitä.
Sotilaallinen lojaalisuus: Juutalaiset palvelivat tasavertaisesti Suomen armeijassa. Heitä oli rintamalla n. 300.
Suomen itsenäinen linja: Vaikka liittoutunut Saksan kanssa jatkosodassa, Suomi säilytti oman päätösvallan sisäpolitiikassa.
Julkinen mielipide ja kirkollinen tuki: Sekä luterilainen kirkko että monet vaikuttajat vastustivat mahdollisia luovutuksia.
Skandaali 1942: 8–12 ulkomaalaista juutalaispakolaista luovutettiin Gestapolle. Paljastus aiheutti valtavan kohun, ja sisäministeri joutui eroamaan. Luovutukset lopetettiin täysin.

Suomessa ei ole esiintynyt pogromeja – ainakaan siinä merkityksessä kuin ne tunnetaan Itä-Euroopan historiassa, eli väkivaltaisina, usein valtiovallan sallimina joukkomurhina tai tuhoamiskampanjoina juutalaisia vastaan.

Mitä pogromi tarkoittaa?

"Pogromi" (ven. погром) viittaa järjestettyyn tai ainakin sallittuun väkivaltaiseen hyökkäykseen juutalaisia vastaan. Tunnetuimpia ovat esimerkiksi Kishinjovin pogromi (1903) ja Venäjän keisarikunnan pogromit 1800-luvun lopulta 1900-luvun alkuun, joissa tuhannet juutalaiset joutuivat vainojen, ryöstöjen ja murhien uhreiksi.

Suomessa oli pieniä äärioikeistolaisia ryhmiä 1930-luvulla, mutta ne eivät kyenneet järjestämään pogromien kaltaista väkivaltaa.

Juutalaisten karkotukset ja diasporavaiheet (erityisesti Rooman vallan jälkeen) johtivat siihen, että:

He menettivät maansa ja siirtyivät kaupunkeihin ja kauppareiteille.
Monet eurooppalaiset maat rajoittivat juutalaisten maanomistusoikeuksia keskiajalta 1800-luvulle:
- Esimerkiksi Venäjällä, Puolassa ja Itä-Euroopassa juutalaiset eivät saaneet omistaa maata.
- Heidät ohjattiin elinkeinoihin kuten kaupankäyntiin, pankkitoimintaan, käsityöhön.
- Näin ollen: maanviljely ei ollut kielletty juutalaisuudessa, vaan yhteiskunnat estivät sitä käytännössä.

Sionistinen liike 1800–1900-luvulla painotti paluuta maatalouteen: "Uusi juutalainen" oli fyysisesti vahva, maata viljelevä heprealainen. Tuloksena syntyivät kibbutzit ja moshavit Palestiinassa ja myöhemmin Israelissa. Nyky-Israelissa juutalaiset ovat edelleen mukana maataloudessa: Israel on esimerkiksi johtava maanviljelyteknologian kehittäjä. Joissain maissa, kuten Yhdysvalloissa ja Argentiinassa, oli myös juutalaisia siirtokuntia, jotka viljelivät maata (esim. Baron Hirsch -säätiön rahoittamat siirtokunnat Argentiinassa 1800-luvun lopulla).

Juutalaisuus ei kiellä maanviljelyä – päinvastoin, se arvostaa työtä ja yhteyttä maahan. On olemassa jopa erityisiä rukouksia maanviljelijöille ja sadonkorjuulle. Sapattivuoden (shmita) sääntö, jossa maata ei viljellä seitsemäntenä vuotena, on esimerkki siitä, kuinka maanviljely on keskeinen osa juutalaista laki- ja uskomusjärjestelmää.

✡️ Suomen juutalaisten uskonnollinen perintö: Ortodoksijuutalaisuus

Valtaosa Suomen juutalaisista oli Itä-Euroopasta tulleiden kantonistien jälkeläisiä, jotka säilyttivät ortodoksijuutalaisen tradition.
Tämä tarkoitti:
- Perinteinen kosher-ruokavalio
- Sapattikäytännöt
- Säännölliset synagogapalvelukset
- Oma hautauskulttuuri ja yhteisöorganisaatio
Suomessa oli mm. kenttäsynagoga rintamalla, joka oli täysin ainutlaatuista maailmassa: jopa saksalaiset sotilaat näkivät juutalaisten palvovan omassa rukoushetkessään.
Juutalaissotilas torjui saksalaisten tarjouksen myöntää hänelle rautaristi, sotasankarin tunnustus.

Historiantutkimuksen mukaan Mannerheim suhtautui juutalaisiin neutraalisti tai jopa suojelevasti:

Juutalaisten asepalvelus: Mannerheim ei koskaan estänyt juutalaisten osallistumista asepalvelukseen eikä asettanut heille rajoitteita armeijassa. He palvelivat tasavertaisesti muiden kanssa.
Juutalaisten vainot Saksassa: Vaikka Suomi oli Saksan liittolainen jatkosodan aikana, Suomen hallitus ja armeijan johto – mukaan lukien Mannerheim – torjuivat saksalaisten yrityksiä puuttua Suomen juutalaisten asemaan.
Juutalainen kenttarabbini rintamalla: Suomen armeijassa palveli sodan aikana kenttärabbini, Abraham Stiller. Tämä kertoo paljon armeijan suvaitsevaisuudesta ja Mannerheimin hyväksynnästä.
Kolmen juutalaisen Mannerheim-ristin ritarin tapaus: Vaikka Mannerheim-risti myönnettiin vain 191 miehelle ja sen saaminen oli harvinaista, kolme juutalaista sotilasta sai sen. Mannerheim allekirjoitti nämä kunniamerkit, eikä heidän uskontonsa ollut esteenä.

Tsaarin Venäjän armeijassa palvelleiden juutalaisten palvelusajat sekä heidän mahdollisuutensa viettää lomia Suomessa voidaan tiivistää näin:

Nikolai I:n aikana (1825–1855) juutalaisilta vaadittiin peräti 25 vuoden asepalvelus, usein alkaen 10–12-vuotiaana kantonistikouluista. Tämä oli osa voimakasta assimilaatiopolitiikkaa.

Vuonna 1856, kantonistijärjestelmä lakkautettiin, ja 1858–1860-luvuilla Aleksanteri II merkittävästi lyhensi palveluksen pituutta: oikeus sotilaspalveluksen jälkeen asettua Suomeen ja palvelusaika lyheni 25 vuodesta noin 6 vuoteen

Lomailu ja asumisoikeus Suomessa

Suora tieto juutalaisten lomista armeijan palvelusaikana puuttuu lähteistä, mutta kuten muilla tsaarin armeijan sotilailla, myös heillä oli vähintään muutaman viikon palvelusjaksojen välissä vapaata — yksityiskohdat vaihtelevat ajan ja yksikön mukaan.

Merkittävin etu oli kuitenkin vapautus: palveluksen suorittaneet juutalaiset saivat oikeuden asua, työskennellä ja kerätä toimeentuloa Suomessa – esimerkiksi myydä leipää, marjoja ja käsitöitä – palveluspaikkakunnillaan.

Aleksanteri II:n uudistukset mahdollistivat juutalaisille sotilaille itsemääräämisoikeuden ja pysyvän aseman Suomessa – he eivät olleet vain pakotettuja palvelukseen, vaan saivat myös vapauden kotoutua Suomeen vapautuksensa jälkeen.

Tsaarin politiikan tarkoitus: Assimilaatio ja venäläistäminen

🔹 Kantonistijärjestelmä (1827–1856)

Juutalaisperheiden poikien pakkorekrytointi alkaen jopa 8–12 vuoden iästä kantonistikouluihin, joissa heidät koulutettiin sotilaskuriin.
Poikien erottaminen perheistään ja yhteisöistään vuosikymmeniksi – tarkoituksena katkaista yhteys juutalaiseen elämäntapaan.
Vahva painostus ortodoksikristityksi kääntymiseen: kastaminen oli yleistä, usein pakotettua.
Opetus keskittyi venäjän kieleen, sotilaskuriin ja uskonnolliseen kasvatukseen ortodoksisessa hengessä.

"Kantonistien oli määrä kasvaa hyödyllisiksi alamaisiksi, ei juutalaisiksi."

Nikolai I halusi tehdä Venäjän juutalaisista "hyödyllisiä alamaisia", jotka luopuisivat omista uskonnollisista ja kulttuurisista erikoisuuksistaan. Tavoitteena oli uskonnollinen ja kulttuurinen yhdenmukaistaminen, erityisesti syrjäyttämällä juutalainen identiteetti.

Suomen juutalaissotilaiden ja Itä-Euroopan juutalaispartisaanien välillä oli merkittäviä eroja, jotka liittyivät asemaan, motiiveihin, olosuhteisiin ja kohteluun. Tässä keskeiset erot tiiviisti:

Tulkinta, että Hitler oli rangaistus juutalaisille Tooran hylkäämisestä – on erittäin kiistanalainen, ja sitä on esitetty vain tietyissä uskonnollisissa tai ääriryhmissä, ei valtavirran juutalaisessa ajattelussa. Kyseessä on tulkinta, ei historiallinen tai teologisesti yleisesti hyväksytty totuus.

🔹 Ortodoksijuutalaiset (esim. Rav Soloveitchik) ovat yleensä varovaisia: he pitävät holokaustia niin käsittämättömänä, että sen syitä ei voi inhimillisesti ymmärtää.

🔹 Reformi- ja konservatiivijuutalaisuus torjuvat jyrkästi ajatuksen, että Shoa (Shoa eli holokausti) olisi ollut jumalallinen rangaistus.

🔹 Joidenkin hasidiliikkeiden ääriopettajat (esim. Satmar Rebbe, Joel Teitelbaum) ovat tulkinneet, että sionismi ja Tooran hylkääminen toivat rangaistuksen, mutta tämä ei ole valtavirran näkemys.

Historiallisesti:

Adolf Hitlerin antisemitismi ei ollut seurausta juutalaisten uskonnollisista valinnoista.
Natsi-ideologia perustui rotuoppiin, pseudotieteeseen ja kansallissosialismiin, ei juutalaisten uskonnolliseen käytökseen.
Natsien uhreiksi joutuivat sekä uskonnolliset että sekulaarit juutalaiset, sekä monet ei-juutalaiset.

Joissain uskonnollisissa yhteisöissä on halu löytää moraalinen opetus tai käännekohta historiasta, joka voidaan liittää Tooran tottelemiseen tai tottelemattomuuteen. Tämä on muinaista teologista ajattelua, jossa tapahtumat nähdään Jumalan viesteinä.

Valtavirrassa:

- Shoa (holokausti) on äärimmäinen pahuuden ilmentymä, ei jumalallinen "kasvatuskeino".

- Juutalaiset muistavat uhrit, eivät selitä heidän kohtaloaan syyllistämällä heitä.

- Ajatus, että Hitler olisi ollut "jumalallinen rangaistus", saatetaan jopa nähdä antisemitistiseksi itsessään, koska se vähättelee kärsimystä ja oikeuttaa murhia.

🇫🇮 Suomi toisessa maailmansodassa – tiivistetty tausta

Suomen asema toisessa maailmansodassa oli poikkeuksellisen moniulotteinen ja käytännöllisyyteen perustuva – ei yksiselitteinen liittolaisuus mihinkään suuntaan. Tarkastellaan kronologisesti ja analysoidaan erityisesti vuoden 1944 tilannetta ja sen yhteyttä Normandian maihinnousuun ja Neuvostoliiton suurhyökkäykseen Suomeen.

Talvisota (1939–1940)
- Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen ilman sodanjulistusta.
- Suomi taisteli yksin, vaikka sai myötätuntoa lännestä.
- Rauha maaliskuussa 1940; Suomi menetti Karjalan.
Välirauha (1940–1941)
- Suomi eristettiin diplomatiallisesti.
- Lähentyi Saksaa, joka oli ainoa suuri valtio Neuvostoliittoa vastaan.
- Saksa sai kauttakulkusopimuksia, ja Suomi valmistautui uuteen sotaan.
Jatkosota (1941–1944)

Alkoi samanaikaisesti Saksan Barbarossa-hyökkäyksen kanssa.
Suomi ei muodollisesti liittynyt akselivaltoihin, mutta toimi "aseveljenä" Saksan kanssa.
Tavoitteena oli menetettyjen alueiden takaisinvaltaus, ei ideologinen natsiyhteistyö.

Suomella oli koko sodan ajan epävirallisia ja salaisia yhteyksiä länsiliittoutuneisiin, erityisesti Britanniaan, Ruotsin ja Sveitsin kautta.
Myös yhteys Yhdysvaltoihin säilyi diplomaattisesti vuoteen 1944 asti (Yhdysvallat ei koskaan ollut sodassa Suomen kanssa).
Suomessa oli mm. yhteyskanavia Ruotsin kautta brittien ja myöhemmin jopa Neuvostoliiton kanssa.
- Esimerkiksi entinen pääministeri J.K. Paasikivi toimi Moskovassa yhteyshenkilönä.

Suomi ei ollut täysin "Saksan vanki", vaan yritti tasapainoilla selviytymisen logiikalla.

Normandia – 6. kesäkuuta 1944

Länsiliittoutuneet avasivat toisen rintaman Ranskassa.
Saksalaiset joutuivat siirtämään joukkoja pois itärintamalta.

Neuvostoliiton suurhyökkäys Suomeen – 9. kesäkuuta 1944

Vain kolme päivää Normandian jälkeen.
Hyökkäys Kannaksella oli massiivinen: neuvostojoukkoja yli miljoona.
Tavoitteena: pakottaa Suomi antautumaan, mahdollisesti miehitys.

Yhteys:

Stalin oli tietoinen maihinnoususta ja halusi varmistaa Itä-Euroopan herruuden ennen kuin länsiliittoutuneet ehtivät väliin.
Suomelle tämä merkitsi, että sodan päättäminen nopeasti oli elintärkeää.

Elokuusta 1944 alkaen:

Saksa heikkenee, ja Suomen johto (pres. Ryti, myöhemmin Mannerheim) hakee erillisrauhaa Neuvostoliiton kanssa.
Presidentti Ryti eroaa, jotta Mannerheim voi neuvotella ilman sitoumuksia Saksalle (ns. "Ryti-Ribbentrop-sopimus" mitätöity).
Suomi allekirjoittaa aseleposopimuksen Moskovassa 19.9.1944.

Aseleposopimuksessa:

Suomi irtisanoutuu Saksasta.
Suomi hyökkää saksalaisia vastaan Lapissa (Lapin sota).
Suomi katkaisee kaiken yhteistyön natsi-Saksan kanssa ja alistuu valvontakomission valvontaan (jossa Neuvostoliiton rinnalla myös Britannia).

John B Simon kertoo kirjastaan "strangers in a stranger land" National Museum of American Jewish Military History

Annan täydet 5/5 tähteä tälle John B Simonin kirjalle! Minulla itselläni on englanninkielinen painos kirjasta! (huom. tämän kirjan alkuperäiskieli oli Suomi, englanninkielinen versio tuli myöhemmin)