Jason and the Argonauts - klassikko leffa

 Jason and the Argonauts - klassikko leffa

Elokuva on britti-amerikkalainen eeppinen fantasiaseikkailu, jonka on ohjannut Don Chaffey ja tuottanut Charles H. Schneer. Se pohjautuu kreikkalaisen runoilijan Apollonius Rhodiuksen teokseen Argonautica. Elokuvassa käytettiin intensiivisesti Ray Harryhausenin stop-motion-efektejä

Protagonisti on Jon Jason (Todd Armstrong), joka lähtee hakemaan kultaisen taljan, jonka avulla hän pyrkii palauttamaan kuninkuuden Thessalyssa. Mukana seilaa Argonautit, mukaan lukien kollega Acastus sekä myyttiset hahmot kuten Medea (Nancy Kovack)

Myyttisiä haasteita: Talos-patsas herää henkiin, Harpyijat ja monipäinen Hydra – mutta elokuvan tunnetuin ja eloon jäävä kohtaus on seitsemän luurankosotilaan taistelu, jotka syntyvät hydran hampaista. Loppukohtauksessa Jason, Phalerus ja Castor taistelevat epätoivoisesti luurankoja vastaan, kunnes loppujen lopuksi Jason hyppää mereen. He palaavat Thessalyyn kultaisen taljan kanssa, ja Olympus-kohtauksessa Zeus ilmoittaa, että Jasonin seikkailut eivät vielä ole ohi.

Stop-motion-luurangot: ikoninen kohtaus

• Sen luomiseen kului Harryhausenilta yli kolme kuukautta animaatiota, mutta ruudulla se kestää vain noin kolme minuuttia.

• Taistelu on välittömästi tunnistettava: seitsemän luurankoa taistelee miekoin Jasonia ja Argonautien jäseniä vastaan.

• Luolankoneiston kravattien animointi oli käsityötä: jokaisella luurangolla oli viisi liikkuvaa osaa per ruutu, ja ne oli synkronoitava näyttelijöiden liikkeiden kanssa — Harryhausen selitti animaation täsmällisyyttä.

Jason and the Argonauts – vastaanotto ilmestyessä (1963)

• Elokuva sai kertakaikkisen hyvän vastaanoton. Arvostelijat ja yleisö ylistivät erityisesti Ray Harryhausenin stop-motion-efektejä, joiden taso oli vaikuttava ja omalaatuinen. Variety kehui elokuvaa “resurssina ja energisesti” ohjatuksi ja muistutti, että kolmella miljoonalla dollarilla saatiin aikaan näyttävää spektaakkelia.

• Nykyään elokuva nauttii klassikon mainetta. Rotten Tomatoes antaa sille 89 % hyväksyntäprosentin, ja kriitikoiden keskiarvio on 7.5/10. Arvostelun ytimessä on: “Don Chaffeyn Jason and the Argonauts on omituinen, kuljetukseen vievä nostalgia-teos, jonka todellinen tähti on Ray Harryhausenin mestarillinen stop-motion-animaatio”.

• Arvostelija Dennis Schwartz luonnehti elokuvaa “hauskaksi klassikoksi, joka elää Harryhausenin luovien erikoistehosteiden kautta”. Hänen mukaansa elokuva elää juuri siksi, että sen visuaaliset erikoistehosteet ovat henkeäsalpaavia.

Harryhausenin jälkivaikutus elokuvamaailmaan

• Ray Harryhausenin vaikutus nykysukupolven elokuvaohjaajiin on valtava. Hänen työnsä on inspiroinut henkilöitä kuten Steven Spielberg, George Lucas, James Cameron, Peter Jackson, Guillermo del Toro, Tim Burton, Nick Park, Terry Gilliam ja Henry Selick ja monia muita.

• Peter Jackson on sanonut, että stop-motion edustaa jotain aitoa – “reaalissa tilassa ja reaaliajassa” eläviä tehosteita – ja että digitaalisuuden yleistyessä ihmiset kaipaavat jälleen fyysistä läsnäoloa.

• Guillermo del Toro on kutsunut Harryhausenia “stop-frame-animaation isoisäksi” ja korostanut hänen ainutlaatuista rooliaan genrensä pioneerina.

Nykytuotannot ja ohjaajien kommentit

• Tim Burton on jatkuvasti tuonut esiin rakkauttaan stop-motioniin – mukaan lukien vaikutteensa Jason and the Argonauts -elokuvasta. Esimerkkeinä ovat hänen stop-motion-työnsä kuten The Nightmare Before Christmas ja Corpse Bride, ja jopa Netflix-sarjan Wednesday katkelma, jossa hän komistelee efektiä epätäydellisyydellä ja käsityön tuntuus edustamaan oman tyylin ydintä.

• Henry Selick, tunnettu mm. Nightmare Before Christmasista, puoltaa stop-motionin yhdistämistä muihin tekniikoihin kuten CGI:hin ja animatroniikkaan. Hänen teoksensa, kuten Monkeybone, ovat osoitus tämän periaatteen potentiaalista.

• Robert Morgan (elokuvassa Stopmotion) näkee stop-motionin olevan luontaisesti kammottava ja "uncanny": hän käyttää sen kliimaksina kauhutarinankerronnassa, korostaen stop-motionin ainutlaatuista esteettistä ja tunnekuilua.

• Adam Elliot (Memoir of a Snail) ja muut indie-animaatio-ohjaajat korostavat stop-motionin intiimiä käsityömäistyyppisyyttä ja aitoutta. Elliott kutsui taidemuotoa “taikasarjaksi”, sillä katsojat näkevät sormenjäljen saveen painautuneena jokaiseen ruutuun.

Elokuvan erikoistehosteet ovat aikansa huippua – luurankotaistelu ja muut stop motion -kohtaukset ovat yhä ikonisia. Seikkailun tunnelma – mytologinen tarina kreikkalaisista sankareista on helposti seurattava ja viihdyttävä. Visuaalinen luovuus – vaikka budjetti oli rajallinen, mielikuvitusta käytettiin paljon.

Parannettavaa löytyy

Hidas rytmi nykypäivän katsojille – tarina etenee rauhallisesti, eikä toimintaa ole jatkuvasti. Näyttelytyyli voi tuntua teatraaliselta tai vanhanaikaiselta. Efektien ikä – osa kohtauksista näyttää nykykatsojasta kömpelöltä.

3/5 Tähteä!!