Scorsesen Shutter Island - Suljettu saari (2010)
Suljettu saari (2010) pieni analyysi katsaus
Suljettu saari (Shutter Island) on vuonna 2010 ensi-iltansa saanut Martin Scorsesen ohjaama trillerielokuva. Elokuva perustuu Dennis Lehanen samannimiseen romaaniin.
Vuonna 1954 kaksi Yhdysvaltain liittovaltion tutkijaa selvittää Rachel Solando -nimisen potilaan katoamista Massachusettsissa sijaitsevasta, saarella eristyksissä olevasta vankimielisairaalasta. Tutkijat joutuvat pian vaikeuksiin, kun vankilakahakka ja hurrikaani sulkevat heidät saarelle. Toinen sheriffeistä, Teddy Daniels, alkaa nähdä harhanäkyjä toisen maailmansodan aikaisesta keskitysleiristä ja tuhopolton seurauksena kuolleesta vaimostaan. Kadonnut potilas löytyy yllättäen, mutta Daniels epäilee, ettei löytynyt potilas todellisuudessa ole Rachel Solando. Daniels löytääkin oikean Solandon saarella olevasta luolasta, jossa tämä aikoo pysyä piilossa. Solando paljastaa Danielsille, mitä saarella tosiasiassa tapahtuu: potilailla tehdään ihmiskokeita ja heille suoritetaan lobotomioita. Danielsille selviää myös, etteivät hänen uusi työparinsa Chuck ja saaren muu henkilökunta ole niin rehellisiä, kuin antavat ymmärtää. Daniels nimittäin kuulee Solandolta, että saarelle on aikaisemminkin tuotu tutkijoita, jotka on saatu luulemaan itseään hulluiksi ja melisairaiksi muun muassa lääkkeillä, jotka saavat ihmisen näkemään harhanäkyjä.
Tämän jälkeen tapahtuu suuri käänne, kun Danielsin väitetään tappaneen vaimonsa tämän hukutettua heidän yhteiset lapsensa pari vuotta sitten. Danielsin harhanäyt kuolleesta vaimostaan ja luolassa piileskelevästä Solandosta olisivatkin vieroitusoireita hänen jo ennen saarelle tuloaan syömistä psyykenlääkkeistä. Chuckin, jonka Daniels saarelle tullessaan kuvitteli olevan hänen uusi työparinsa, siis seriffi (marshall) hänkin, kerrottiin itse asiassa olevan psykiatri, joka on hoitanut Danielsia tämän tapettua vaimonsa. Daniels on huiputettu saarelle, jotta siellä voitaisiin saada hänet myöntämään, mitä on tapahtunut hänen vaimolleen ja lapsilleen, jotta hän voisi toipua mielenterveyshäiriöistään. Suuren henkisen kamppailun jälkeen Daniels suostuukin uskomaan, että se mitä hänelle on saarella kerrottu on totta, eli että hän on todellakin ampunut vaimonsa tämän hukutettua heidän kolme lastaan, ja seonnut henkisesti tekonsa jälkeen. Daniels ei kuitenkaan pääse hoidon avulla harhoistaan, ja lopussa annetaan katsojan ymmärtää, että Daniels mahdollisesti viedään symbolisesti majakkaan, johon "rakennetussa leikkaussalissa" Rebekan kertoman mukaan parantumattomasti mielisairaille potilaille tehdään lobotomialeikkauksia. Vastaavasti myös Danielsin mielenterveyden tosiasiallinen tila hänen joutuessaan lobotoitavaksi jää pitkälti avoimeksi.
Ensimmäisellä katsomiskerralla Shutter Island on todella piinaava kokemus ja musiikki nostaa jännitystä. Todellakin tämä elokuva niin sanotusti "vittuilee" elokuvan katsojalle. Tästä tulee mieleen CIA:n mielenhallinta kokeet ja myös muidenkin maiden tiedustelu-menetelmät. Ja kuten elokuvan psykiatrit sanovat, että mielisairaalan ja psyykkisten vaivojen hoitomenetelmissä on meneillään "sota" ja tämä on 50-luvulla ollut todellista. On ollut "vanhakoulukunta" joka hoitaa vaivoja kirurgisilla menetelmillä esim. otsalohkoon ja sähköshokit oli myös käytössä laajalti ja se elementti on jäänyt vanhasta koulukunnasta ja myös keskushermosto piikkihoito on vieläkin melko yleistä. "Uusikoulukunta" hoitaa skitsofreniaa muunmuassa thorazine lääkkeillä ja muilla pillereillä nykyään on jo 70-luvulla keksitty parhaat lääkkeet mielenterveyteen. Lobotomioita ei suoriteta nykyään pakolla, tosin voihan joku vaatia sitä itselleen jos haluaa!
Elokuvaa katsellessa Ashecliff - sairaalasta tulee myös mieleen neuvostoliiton gulag leiri - ilmiö. Ja minä ihmettelen suuresti miksi psykiatriassa sairaalat aidataan ja potilaat eristetään ulkoisen maailman paineelta. Cawley toteaa monesti Teddystä ettei aio hänen tapauksessaan luovuttaa ilman kunnon taistelua!
Neuvostoliiton termi "hiipivä skitsofrenia" tarkoitti aikoinaan, että itsemurhien tutkiminen on turhaa toimintaa. Tämä on psykiatrinen sairausluokitus, jonka avulla Neuvostoliitto ja eräät sosialistiset maat sulkivat toisinajattelijoita ja muita yhteiskuntaan kriittisesti suhtautuvia mielisairaalahoitoon. Lännessä tämä nähtiin totalitaariseen yhteiskuntaan liittyvänä karkeana ihmisoikeuksien polkemisena ja lääketieteen hyväksikäyttönä sorron välineenä Neuvostoliitto oli hetkeksi erotettu maailman psykiatrian lääkäreiden liitosta.
Luolasta löytyy "oikea" Rachel Solando!! Elokuvassa väitetään myöhemmin, että tämä kyseinen henkilö on harhaa...
Olen Teddy Daniels. Olen poliisi.
Olette se seriffi.
Juuri niin.
Voisitteko ottaa kätenne selkänne takaa?
Miksi?
Haluan varmistaa, ettei teillä ole mitään vaarallista hallussanne.
Pidän tämän, -
jos se sopii teille.
Sopii.
Olette Rachel Solando.
Se oikea.
Tapoitteko lapsenne?
Ei minulla ollut lapsia.
En ollut koskaan naimisissa.
Työskentelin Ashecliffessä ennen kuin olin potilaana.
Olitteko hoitaja?
Olin lääkäri, seriffi.
- Pidättekö minua hulluna? - En.
- En minä... - Jos sanon, etten ole...
Se ei taida auttaa. Vai mitä?
Siinä piilee kafkamainen nerous.
Jos sinun sanotaan olevan hullu, -
vastaväitteesi vain vahvistavat sen.
- En ymmärrä, mitä tarkoitatte. - Kun ihminen on julistettu mielisairaaksi, -
kaikkea siitä lähtien kutsutaan osaksi sairautta.
Järkevät vastaväitteet ovat kieltämistä.
- Oikeutetut pelot ovat vainoharhaisuutta. - Selviytymisvaistot ovat -
- puolustusmekanismeja. - Olette viisas. Se ei ole hyvä asia.
- Kertokaahan yksi asia. - Niin.
Mitä teille tapahtui?
Aloin kysellä, miksi amobarbitaalia tilattiin niin paljon.
- Samoin kuin hallusinogeenejäkin. - Psykoaktiivisia lääkkeitä.
Kyselin leikkauksistakin.
Oletteko kuullut transorbitaalisesta lobotomiasta?
Potilaalle annettiin sähkösokki, -
jonka jälkeen piikki lyötiin silmän läpi -
ja poistettiin hermosyitä.
Se tekee potilaista kuuliaisempia ja säyseämpiä.
Se on raakaa -
ja häikäilemätöntä.
Tiedättekö, kuinka kipu pääsee kehoon?
- Riippuu siitä, mihin sattuu. - Ei.
Sillä ei ole mitään tekemistä lihan kanssa. Aivot kontrolloivat kipua.
Aivot kontrolloivat pelkoa, empatiaa, unta, nälkää, vihaa... Kaikkea.
Ajatelkaa, jos niitä voisi hallita.
- Aivojako? - Luodaan ihminen uudelleen niin, -
ettei hän tunne kipua, rakkautta tai sympatiaa.
Ihminen, jota ei voida kuulustella, koska hänellä ei ole muistoja tunnustettavaksi.
Ihmisen kaikkia muistoja ei voi viedä. Ei mitenkään.
Pohjoiskorealaiset käyttivät amerikkalaisia sotavankeja aivopesukokeissaan.
He tekivät sotilaista pettureita. Sama tapahtuu täällä.
He luovat haamuja tekemään asioita, joita terve ihminen ei muuten koskaan...
Mahdotonta. Tuollainen tietämys ja osaaminen vaatisi vuosien...
Vuosien tutkimustyötä ja satoja potilaita, joilla tehdä kokeita.
50 vuoden kuluttua tämä muistetaan paikkana, -
jossa kaikki alkoi.
Natsit käyttivät juutalaisia, venäläiset Gulagin vankeja ja me...
Me teimme kokeita potilailla -
Shutter Islandilla.
Ei muisteta. Ei.
Ymmärrättehän, -
etteivät he anna teidän lähteä?
Olen liittovaltion seriffi. He eivät voi estää minua.
Olin kunnioitettu psykiatri, -
arvostetusta perheestä.
Sillä ei ollut merkitystä.
Onko teillä ollut traumaattisia kokemuksia?
Kyllä. Mitä väliä sillä on?
Jos jokin asia saisi teidät menettämään järkenne -
ja teidät määrättäisiin hoitoon tänne, -
ystävänne ja kolleganne sanoisivat teidän murtuneen.
- "Kukapa ei olisi, sen jälkeen." - Tuo pätee kaikkiin.
Mutta he sanoisivat sitä teistä.
Miten päänne voi?
- Päänikö? - Oletteko nähnyt outoja unia?
Univaikeuksia?
Päänsärkyä?
- Minulla on migreeniä. - Jessus!
Ettehän ole ottanut mitään pillereitä? Edes aspiriinia?
- Edes aspiriiniako? - Jessus.
Söitte kahvilassa ja joitte heidän antamaansa kahvia.
Olettehan polttanut vain omia savukkeitanne?
En.
En ole.Kestää 36-48 tuntia, ennen kuin lääkkeitä on tarpeeksi veressänne.
Halvaantuminen tulee ensimmäisenä.
Aluksi sormenpäät, vähitellen koko käsi.
Oletteko nähnyt painajaisia viime aikoina, seriffi?
Mitä majakassa tapahtuu?
Kerro minulle.
Aivokirurgiaa.
"Avataan kallo, vedetään tästä ja katsotaan, mitä tapahtuu" -tyyliin.
He oppivat sen natseilta.
Siellä haamut luodaan.
Ketkä tietävät tästä? Saarella, tarkoitan.
- Jokainen. - Hoitajat ja apulaisetkin?
- He eivät mitenkään voisi... - Jokainen.
Ette voi jäädä tänne. Minun uskotaan hukkuneen.
Jos teitä etsitään, minut voidaan löytää.
Teidän on lähdettävä.
- Palaan hakemaan teidät.- En ole täällä. Vaihdan paikkaa joka päivä.
Voin viedä teidät pois saarelta.
Kuuntelitteko sanaakaan?
Saarelta pääsee vain lautalla, ja sitä valvotaan.
Ette koskaan pääse täältä.
Minulla oli eilen mukanani ystävä, mutta jouduimme eroon toisistamme.
Oletteko nähnyt häntä?
Seriffi.
Teillä ei ole ystäviä.
Rachel Solando – Potilas, jonka väitetään kadonneen Ashecliffen mielisairaalasta. Hän on osittain fiktiivinen hahmo: hänen tarinansa on osa laitoksen henkilökuntaan liittyvää lavastusta, mutta myös Andrewsin oman mielenrakennelman heijastuma.
Dolores Chanal – Andrew Laeddiksen (eli Teddy Danielsin todellisen minän) vaimo. Hän kärsi vakavista mielenterveysongelmista ja lopulta hukkutti heidän kolme lastaan. Tämä trauma on Andrewsin mielen romahtamisen perimmäinen syy.
Rebecca – Nimi mainitaan yhteydessä anagrammileikkiin: “Rachel Solando” on anagrammi “Dolores Chanalista”. Jotkut tulkinnat viittaavat myös siihen, että Andrew/Teddy sekoittaa asioita ja “Rebecca” saattaa olla muunnelma, vääristymä tai harha hänen muistoistaan, mutta virallisesti elokuvassa Rebecca ei ole oma erillinen hahmonsa, vaan liittyy samaan identiteetti-/anagrammikuviin.
Rule of 4
Teddy Daniels huomaa, että Rachel Solando on anagrammi nimestä Dolores Chanal.
Samalla Edward (Teddy) Daniels on anagrammi hänen todellisesta nimestään Andrew Laeddis.
Tämä on "neljän lain" idea:
2 nimeä → jaettu kahdeksi anagrammiksi
2 henkilöllisyyttä → mutta vain yksi todellinen minä
Kuka on 67?
Ashecliffe-laitoksessa on 66 potilasta, mutta muistiinpanoissa vilahtaa kysymys "Who is 67?"
Vastaus: Andrew Laeddis itse.
Hän on salainen 67. potilas, jota laitos yrittää parantaa.
Kaikki tapahtumat – tutkimus, kadonnut potilas, salaliittoteoriat – on järjestetty, jotta hän hyväksyisi totuuden.
Eli:
-
Rule of 4 = kahden anagrammin palapeli (Teddy ↔ Andrew, Rachel ↔ Dolores).
-
Potilas 67 = Teddy/Andrew itse.
Shutter Islandin sairaala eli Ashecliffe Hospital toimii entisessä linnoituksessa, joka rakennettiin Yhdysvaltain sisällissodan aikaan (1861–1865). Tämä antaa paikan arkkitehtuurille ja tunnelmalle synkän ja klaustrofobisen sävyn. "C-osasto" on sairaalan pahamaineinen osa, jossa säilytetään kaikkein vaarallisimpia potilaita. Sinne pääsy on rajoitettua ja se on hämärä, kolkko, ja lähes hylätty. Se symboloi syvimmälle haudattuja traumoja — mielen alitajuntaa ja torjuttuja muistoja.
Chuck Aule: Yeah, what’s that, boss?
Teddy Daniels: Which would be worse: to live as a monster or to die as a good man?
Suurimmat erot romaanin ja elokuvan välillä
Loppuratkaisun tulkinta
-
Romaani: Loppu jättää vähemmän tilaa tulkinnalle. Andrew Laeddis hyväksyy selvästi todellisuutensa – hän on vaimonsa murhaaja ja oikea 67. potilas. Hänen viimeinen kohtauksensa viittaa siihen, että hän todennäköisesti joutuu lobotomiaan, koska ei enää kestä syyllisyyttään.
-
Elokuva: Scorsese lisää kuuluisan repliikin: “Olisiko parempi elää hirviönä vai kuolla hyvänä miehenä?” Tämä lause ei ole kirjassa. Se tekee lopusta monitulkintaisen – onko Andrew todella taantunut takaisin "Teddyksi" vai teeskenteleekö hän sitä valiten lobotomian pakotienä?
Visuaaliset painajaiset ja symboliikka
-
Elokuva: Scorsese tuo vahvasti mukaan unijaksoja, painajaisia ja visuaalisia symboleja (tulipalot, vesi, kivet, hyönteiset). Nämä eivät ole yhtä runsaita kirjassa, jossa kuvaukset ovat hillitympiä.
-
Romaani: Painajaiset ovat mukana, mutta vähemmän korostetusti. Ne toimivat enemmän vihjeinä kuin elokuvallisen tyylittelyn kohteina.
Doloresin ja lasten kohtalo
-
Romaani: Kuvaus on karu, mutta suoraviivainen.
-
Elokuva: Scorsese dramatisoi Doloresin näkyjä (kellari, liekit, harhat), ja lasten kohtalo esitetään hyvin visuaalisesti ja musikaalisesti painokkaana kohtauksena.
Hahmojen sävyt
-
Romaani: Dr. Cawley ja muut lääkärit ovat analyyttisiä, kliinisiä ja hiukan kylmiä.
-
Elokuva: Ben Kingsleyn Cawley on karismaattisempi ja jopa lämmin, mikä tekee hänen motiiveistaan monitulkintaisempia.
Tempo ja tyyli
-
Romaani: Hitaasti rakentuva psykologinen mysteeri, jossa painopiste on Andrewsin sisäisessä kokemusmaailmassa.
-
Elokuva: Nopea, visuaalisesti intensiivinen trilleri, jossa Scorsese hyödyntää jännitysmusiikkia ja filmillisiä viittauksia (esim. film noir ja kauhuelokuvien estetiikka).
Kirja = selkeämpi, psykologinen romaani, jossa loppu ei ole yhtä monitulkintainen.
Elokuva = visuaalisesti rikkaampi, tuo lisää unijaksoja ja lisää uuden loppurepliikin, joka muuttaa koko tarinan tulkinnan avoimemmaksi.
Kommentit
Lähetä kommentti