Adam Sandlerin hupaisa komedia - You dont mess with the Zohan (2008)

 Adam Sandlerin  hupaisa komedia - You dont mess with the Zohan (2008)

You Don’t Mess with the Zohan (2008) on Adam Sandlerin komedia, jossa hän esittää israelilaista eliittisotilasta, Zohania. Elokuva tunnetaan liioitellusta slapstick-huumorista, seksuaalisista vitseistä ja Lähi-idän stereotypioiden parodiasta. Tässä muutama keskeinen huomio:

Sandler rakentaa Zohanin hahmon karikatyyrin ympärille: liioitellut aksentit, yliseksuaalinen itsevarmuus ja yli-inhimilliset taistelutaidot. Hän tasapainottelee ”kovan sotilaan” ja ”hellän kampaajan” identiteetin välillä – se on parodia toimintaelokuvien sankareista, mutta samalla kevyesti satiiria kulttuurisista identiteeteistä. Kritiikissä roolisuoritus jakoi mielipiteitä: osa katsojista piti sitä hulvattomana, osa loukkaavana ja liian överinä. Hän päätyy työskentelemään palestiinalaisnaisen Dalian omistamassa salongissa. Heidän suhteensa israelilaisten ja palestiinalaisten riitauttavien naapuruston keskellä on keskeinen osa elokuvaa. Lopulta elokuva tutkii kulttuurisen ymmärryksen ja sovinnon teemoja Zohanin ja Dalian suhteen kehittyessä, ja nämä kaksi yhteisöä löytävät yhteisen sävelen.

Pääroolit

• Adam Sandler – Zohan Dvir (israelilainen eliittisotilas, joka haluaa kampaajaksi New Yorkiin)

• John Turturro – The Phantom (palestiinalainen arkkivihollinen, terroristijohtaja)

• Emmanuelle Chriqui – Dalia (palestiinalainen kampaamon omistaja ja Zohanin rakkaus)

• Nick Swardson – Michael (nuori mies, joka ystävystyy Zohanin kanssa)

• Lainie Kazan – Gail (Michaelin äiti, yksi Zohanin ”erikoishoito” -asiakkaista)

Sivuroolit

• Rob Schneider – Salim (palestiinalainen taksikuski, joka yrittää kostaa Zohanille)

• Ido Mosseri – Oori (Zohanin ystävä Israelista)

• Dave Matthews – James (”redneck terrorist”, yllättävä cameo)

• Michael Buffer – Walbridge (kiinteistökehittäjä ja päävihollinen loppupuolella)

• Sayed Badreya – Hamdi (kauppias, joka myös pyörittää hummus-bisnestä)

Cameot ja pienet roolit

• Kevin Nealon, Chris Rock, Mariah Carey (itseään esittäen), George Takei, John McEnroe, Henry Winkler, Charlotte Rae, Fred Armisen, Dave Attell ja monia muita tuttuja koomikoita vilahtaa cameoissa.

 

Parhaat puolet kohtauksissa!

Zohanin taistelukohtaukset, joissa hän tekee mahdottomia akrobatialiikkeitä täysin arkisissa tilanteissa. Kampaamokohtaukset, joissa hän viettelee iäkkäitä asiakkaita ”erikoishoidolla”. Uiminen vedessä delfiinin kaltaisesti. Liioiteltu sankarillisuus viedään absurdin tasolle.

 
Israel–Palestiina-huumoria elokuvassa. Elokuvassa molempia osapuolia kuvataan stereotyyppisesti, mutta tarkoitus on enemmän korostaa absurdiutta kuin ottaa kantaa. Zohan (israelilainen sankari) ja hänen ystäväpiirinsä kohtaavat palestiinalaisia hahmoja, ja elokuvan huumori rakentuu usein sen ympärille, että viholliset tekevätkin yhdessä bisnestä. Konfliktia käsitellään komedian keinoin: yhteistä asiaa löytyy arjen asioista, kuten hiustenleikkuusta, ruoasta ja asumisesta. Joillekin tämä oli liian kärjistävää, toisille vapauttavaa parodiaa, jossa stereotypioiden absurdius tuodaan näkyviin.

Hahmo Salim käyttää puhelinnumeroa "1-800-Hezbollah" yrittääkseen tavoittaa Hizbollahin, mutta se on komedia elementti eikä se ole oikea puhelinnumero elokuvan tekijöiden mukaan. Hän yrittää saada terroristit auttamaan heitä löytämään ja tappamaan Zohanin sen jälkeen, kun Zohan muuttaa Amerikkaan. 

 
Kampaamohuumori


Zohan haluaa jättää sotilasuran ja tulla ”hiusmalliksi” – ja lausuu sen ylpeästi, vaikka kaikki muut pitävät sitä häpeällisenä. Hänen ”erikoishoito” asiakkaille: vanhemmat naiset tulevat kampaajalle, ja hän tarjoaa paljon enemmän kuin hiustenleikkuun. ”Siirrytään föönistä sänkyyn” -tyyliset vitsit, jotka toistuvat useaan kertaan.

 
Israel–Palestiina -parodiat


Palestiinalaiset ja israelilaiset hahmot kiistelevät yhä, mutta tekevät samalla arkea yhdessä. Yksi ikonisimmista on jatkuva naljailu hummuksesta: sitä käytetään kirjaimellisesti kaikkeen, jopa aseiden öljynä. Klassinen Zohanin itsevarma tyyli: hän esittelee kehoaan ja kertoo olevansa vastustamaton – ja elokuva vahvistaa sen kerta toisensa jälkeen.

Pakko antaa Zohanille hyvä arvosana eli 3,5/5 Tähteä!!

"You't Mess With the Zohan"  triggeröi ihmisiä, koska se kuvasi Israelin ja Palestiinan konfliktia. Vaikka se oli tarkoitettu komediaksi, jotkut pitivät sen esittämistä israelilaisista ja palestiinalaisista ongelmallisena erityisesti jatkuvien poliittisten jännitteiden yhteydessä. Elokuvan kielto useissa arabimaissa korosti entisestään konfliktiin liittyvää herkkyyttä ja sen esitystä tiedotusvälineissä. 

Tässä on tarkempi erittely:

Elokuvan lähtökohta: Elokuva seuraa Zohania, israelilaista terrorismin vastaista agenttia, joka teeskentelee kuolemansa toteuttaakseen unelmaansa ryhtyä kampaajaksi New Yorkissa. Hän työskentelee palestiinalaisen naisen omistamassa salongissa, ja elokuva tutkii heidän epätodennäköistä kumppanuuttaan ja yrityksiään kuroa umpeen kulttuurieroja.

Kiistat:

Israelin ja palestiinalaisten välien vääristely:

Kriitikot väittivät, että elokuva yksinkertaisti Israelin ja Palestiinan konfliktin monimutkaisuutta ja mahdollisesti vääristelee sekä israelilaisten että palestiinalaisten elämän todellisuutta. 

Kulttuuriset stereotypiat:

Jotkut katsojat huomasivat, että elokuva perustui stereotypioihin israelilaisista ja palestiinalaisista, mikä voi olla haitallista erittäin herkässä poliittisessa tilanteessa. 

Kielto arabien elokuvateattereissa:

Elokuva kiellettiin useissa arabimaissa, mukaan lukien Egyptissä, Libanonissa ja Yhdistyneissä arabiemiirikunnissa, mikä osoittaa, kuinka herkkyys ja mahdollinen loukkaus aiheutti elokuvan esittämän konfliktin. 

Amerikan juutalainen näkökulma:

Jotkut huomauttivat, että vaikka elokuvassa pääosassa oli Adam Sandler, juutalainen amerikkalainen näyttelijä, se esitti näkemyksen israelilaisista ja israelilaisista, jotka eivät välttämättä edusta täysin sitä, miten israelilaiset näkevät itsensä.

Positiiviset tulkinnat:

Satiirinen lähestymistapa:

Elokuvaa pidettiin myös konfliktin satiirisena selostuksena, jossa huumorilla korostettiin tilanteen absurdiutta ja ehdotettiin tietä rauhanomaiseen rinnakkaiseloon. 

Yhtenäisyyden viesti:

Jotkut katsojat pitivät elokuvaa yhtenäisyyden ja ymmärryksen viestinä israelilaisten ja palestiinalaisten välillä, mikä viittaa siihen, että he voisivat löytää yhteisen sävelen ja työskennellä yhdessä eroistaan huolimatta. 

Amerikan juutalaisten näkemys:

Jotkut israelilaiset pitivät elokuvaa humoristisena ja nauttivat siitä, mikä osoitti, että se resonoi heidän kanssaan.