Tuntematon Sotilas (1955) Elokuva

 Tuntematon Sotilas (1955) Elokuva ja hieman Väinö Linnan lähdeteoksen lainauksia

Tuntematon Sotilas on Edvin Laineen ohjaama suomalainen sotaelokuva, joka sai ensi-iltansa joulukuussa 1955. Elokuva perustuu vuotta aiemmin ilmestyneeseen Väinö Linnan romaaniin Tuntematon sotilas. Suomen itsenäisyyspäivä lähestyy taas pikaisesti joten päätin kirjoittaa synopsiksen ja mielipiteet ja parhaimmat sitaatit mukaan.

Kerron joitakin parhaita kohtauksia ja sitaatteja tästä elokuvasta. 

Elokuva alkaa hienosti Finlandian soidessa ja eränkävijäkorpisoturit hautaavat kaatuneen sotilaan ja lyövät sammaleeseen ristiä muistuttavan puunkarahkan. Käsite ”tuntematon sotilas” on yleismaailmallinen. Sillä tarkoitetaan yleisesti Maailmansodissa nimettöminä kaatuneita sotilaita. Niin kutsuttuja tuntemattoman tai tuntemattomien sotilaiden tai kaatuneiden muistomerkkejä löytyy ympäri maailmaa. Israelin puolustusvoimat (IDF) on värvännyt armeijaansa sotilaita niin sanottuina "tuntemattomina sotilaina". Tämä on Israelissa suuri kunnia omistaa elämänsä ja sielunsa Israelin kansalle.

 Prologin jälkeen siirrytään ajassa muutama vuosi taaksepäin kesäkuuhun 1941. Miehet jäävät makailemaan ulkosalle ja juttelevat muun muassa tähdistä sekä ihmisen evoluutiosta. ”Ihminen oli alkuansa kala”, Lahtinen toteaa; ”Mää ole ahvena!”, Hietanen uhoaa tohkeissaan, mikä aiheuttaa naurunremakan.  Talvisodan käynyt Koskela rauhoittelee sotaan tottumattomia miehiä, jotka joutuvat niin kutsuttuun tulikasteeseen. 

Sodan ilmeinen julmuus tulee selväksi itse kullekin.  Lammion kanssa alati sukset ristissä oleva Lehto sekä Määttä ja Rahikainen saavat luvatta haltuunsa valtion muonaa, minkä johdosta Lammio määrää heidät seisomaan asennossa kaksi tuntia eli seisomaan kovennettua. Samaan aikaan sattuu ilmahyökkäys, mutta kolmikko päättää seistä rangaistuksensa siitä huolimatta. Tämä kohtaus on myös suosituin kuva tuntemattomasta kun miehet seisovat kolmestaan  ns "golgatan ristillä". 

 Muutaman hetken päästä elokuvassa tutustutaan karjalais-taustaiseen talvisodan käyneeseen Rokkaan. Hän  liittyy täydennysmiehenä Koskelan joukkueeseen Suden eli Suentassun kanssa. Rokka on erinomainen sotilas, mutta hän on hyvin epäsotilaallinen koska ei välitä mistään kurista, mutta silti esimiehet huomaavat, että hän on korvaamaton apu taisteluissa. 

Komppania pääsee kuin pääseekin pian kaukaiseen karjalan maastoille Petroskoi kaupunki jo häämöttää.  Rokka, Hietanen ja Vanhala tapaavat itäkarjalaisnaiset Ninan ja Veran, jotka eivät ymmärrä suomalaisten motiiveja Petroskoin valtaamiselle. ”Myö ei tääl oltais jos oisitte antaneet meiän olla rauhas”, maatilansa talvisodan seurauksena menettänyt Rokka kertoo mielipiteenään. Hietanen pyrkii olemaan diplomaattisempi. Vanhalaa Vera luonnehtii termillä ”ylen sankia priha”. Veran esittää hienon "kalinka" tanssiesityksen Rokalle Hietaselle ja Vanhalalle.

Uusi lähtökäsky nostaa pataljoonassa kapinamielialan. Koskela rauhoittaa miehet ja saa heidät lähtemään. Kaksi sotamiestä teloitetaan niskoittelun seurauksena, minkä johdosta majuri Sarastie pitää painavan puheen sotaväen rikoslain ankaruudesta. Tämä kohtaus on aika brutaali, ja mietin, että oliko tappaminen oikeasti tarpeellista, ehkä sillä vaan haluttiin pitää kuri komppaniassa pelote vaikutuksena.  Seuraavissa taisteluissa kaatuu Lahtinen. Rokka puolestaan ampuu huomattavan suuren määrän vihollisia.

Seuraavan kesän asemasotavaiheessa Mannerheimin syntymäpäivänä konekiväärijoukkue yltyy juopottelemaan.  Päihtynyt Koskela sanoo lähtevänsä "Jerusalemiin" ja lähtee upseerikorsulle uhoamaan ja tappelemaan, hänen taltuttamisekseen tarvitaan kolme miestä. Tämä tietty kohtaus on minun mielestäni hauskin ja paras kohtaus mitä tässä elokuvassa on. Upseerit kuuntelevat saksan natsimarsseja, Erikaa ja muuta. Koskela tulee paikalle ja puhuu upseereille ryssän kieltä vittuillakseen saksalais mielisille upseereille. "Koskela Suomesta – syö rautaa ja paskantaa kettinkiä". "Karhunampuja Matti Kitunen" "Riti riti ralla, tuli talvihalla, kuuraparta tuiskutukka, lumiviitta harmaasukka,..."  "Tuli Isontalon Antti Härmästä päin, lauloi hän tullessaan Huh Hah Hei näin". "PERKELE minä vedänkin vaihteen kakkoselle!".

 Koskelan joukkueeseen liittyy sotamies Honkajoki, joka puhuu erinomaisen hienostelevin lauserakentein. Parikymppinen täydennysmies Hauhia tapattaa itsensä vartiotehtävissä: vastoin Rokan antamia ohjeita hän nostaa päänsä juoksuhaudan reunan yli ja saa surmansa tarkka-ampujan luodista. Honkajoki huvittaa miehiä ivallisella rukouksellaan, jossa hän toivoo jumalan varjelevan Suomen herroja, etteivät nämä ”toista kertaa löisi päätänsä Karjalan mäntyyn” tämä on yksi ikonisimpia sitaatteja kirjasta ja elokuvasta. Rokka erehtyy tekemään puhdetöitä vartiovuorollaan, mikä johtaa hänet jälleen kahnaukseen Lammion kanssa. Seuraavana yönä Rokka estää vihollisen tunkeutumisen juoksuhautaan ja ottaa neuvostoliittolaiskapteenin vangikseen. Uroteon ansiosta Sarastie päättää katsoa Rokan niskurointia läpi sormiensa, kunhan tämä parantaa tapansa. Kuulustelussa Rokka tuo esiin mielipiteensä, että Suomi häviää sodan.

Kesän 1944 perääntymisvaiheessa miestappiot ovat valtavat. Koskelan joukkueeseen liittyy kokemattomia alokkaita. Keski-ikäinen nostomies Korpela ja hurmahenkinen nuorukainen Asumaniemi ovat tarinan viimeisiä nimeltä mainittuja uusia sotilaita. Hietanen sokeutuu taistelussa ja saa surmansa vihollisen hyökätessä häntä kuljettavan ambulanssin kimppuun. Koskela kaatuu torjuessaan panssarivaunua, myös Sarastie ja Kariluoto kaatuvat. Jokea ylitettäessä Rokka haavoittuu ja lähtee rintamalta Lyytinsä luo. Hänen puhetulvansa ei tyrehdy, vaan hän antaa paareilla maatessaankin asiantuntevia neuvojaan vänrikki Jalovaaralle.

Sota päättyy aselepoon. Loppukohtauksessa kuvataan sodan tuhoamaa metsää, sotilaiden hahmot näytetään siluetinomaisesti kulkemassa puuntynkien lomitse päät painuksissa. Honkajoki, Vanhala ja Rahikainen ovat kokoontuneet nuotion ympärille. ”Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitto voitti, mutta hyvänä kakkosena tuli maaliin pieni ja sisukas Suomi”, Vanhala toteaa, kuten Linnan alkuperäisteoksessakin. Jalovaara suuntaa katseensa vakavoituneena alaviistoon. Hevosrattaat kuljettavat kaatuneita. Loppumusiikkina soi Finlandia.

“Et sie minnuu tunne? Mie olen Rokan Antti. Pienmaanviljelijä Kannakselt. Nykyään Tikkakosken mannekiini.” 

“Kuule, vänskä. Mis sie tarviit oikein hyvää miest? Täs siul on sellanen.”

“– Mikääs tuolla reppujen alla pihisee.

– Poikahan se siellä.”

“– Koskela mihi sie määt? huuteli Rokka.

– Jerusalemiin.”

“Herra luutnantti. Sotamies Honkajoki A, A ykkönen, ensimmäinen A tarkoittaa etunimeä Aarne, toinen A ja ykkönen tarkoittaa kuntoisuusluokkaa, ilmoittautuu täydennysmiehenä herra luutnantin joukkueeseen. Palvellut aikaisemmin viidennenkymmenennen jalkaväkirykmentin toisessa konekiväärikomppaniassa, haavoituttuaan ollut sotasairaalassa josta HTK:n kautta komennettu tänne, ja ilmoittautuu täten uudelleen sotilastehtäviin, vakaasti päättäneenä uhrata oman sekä sotasairaalassa pullosta saamansa veripalvelun veren isänmaansa ja kansansa vapauden hyväksi.”

“Mihin täst sitten ollenka lähdetään? Vissi helvetti ast?”

“Hietanen ärtyi myöskin:

– Ei jumalaut! Mää en millään lakkaa ihmettelemäst millai mies pitä kaiken romun takanans. Kuin helvetin taval sitä voi oikein rakasta rätejä ja lumpui. Jokku rakastava nätei flikoi, ja sen mää kyl ymmärrän, mut kuin helvetin taval? Ei, mää olen mahdottoman hämmästynyt. Mää ihmettelen oikein kauhiast tämmöst ja olen niinkun klavul päähä lyöty.”

“Mää olen ahven. Mää olen hiilest tehty ahven… Mää ihmettelen kauhiast.”

“Vanhala epäröi hetkisen. Sitten hän sanoi:

– Mutta Suomen sotilas vastaa kymmentä ryssää. Khihi.

– Mhiin… Kyllä kai. Mutta mites sitten tehdään, kun tulee se yhdestoista?”

“Tulta munille!”

“Hakkaa päälle pohjan poika!”

“– Ois tässä ollut päivä aikaa keittää se kypsäksi asti, sanoi Rahikainen pakkiinsa katsellen. Siellähän herne toveria etsii, mutta turha on työnsä.”

“Rokkahaa mie. Antero on etunim. Antiksihaa minnuu on sanottu koko ikän, ja niin mie sanon itekkii.”

“Sinä itse et lapselle anna. Kaik itse syöt, kun noin olet ylen sangia priha.”

“Kattoka poja! Mää olen lentokone.”

“– Kuka täällä ryssää puhuu?

– Koskela Suomesta. Syö rautaa ja paskantaa kettinkiä.”

“Mut mikä hitto tuol? Mitä hyö raahaat? Onk hyö tappant Koskelan?”

“»Suomen pojat! Tulkaa hakemaan leipää!»

– Tu sinä hakeen leipäs päälle voita! khihihi.”

“Sitten hän kysyi Vanhalalta virallisen tärkeällä äänellä:

– Korpraali Vanhala. Oletteko te lammas vai suomalainen sotamies?

– Minä olen mailman paras metsätaistelija, hihi…

– Niinpä niin. Honkajoki huokasi muka surkean alistuvasti. – Yksi toivo minulla vielä on. Kunpa sota loppuisi ja pääsisi isoon taloon sonniksi.”

“– Olis ny vielä kaaripyssyskin, khihihi…

– Hjaaha. Mutta kun se perkeleen puskaryssä, anteeksi, pensasneuvostoliittolainen, pääsi sinne aseman sivuun… Siinä minä kärsin tämän sodan raskaimman tappion.

Priha kääntyi jälleen nuotioon päin ja sanoi sitä puhallellessaan:

– Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitto voitti, mutta hyvänä kakkosena tuli maaliin pieni sisukas Suomi.”

"Älä sinä suotta naista kynällä leppyyttele. Jos se on äitiinsä tullut niin kyllä se antaa. Jos isäänsä ni suorastaan vonkaa."

"Anna ny ees pien suol'silakka ku hiukoo nii kovast"

"Voi tuhanne paljo kiitoksia, tälhä oikia sotamies ellää ainaski viiko"

"Soat loppuu sotimalla"

"Herra kapteeni. Tällaista kysymystä ei epäilyksenalainen voi koskaan itse ratkaista. Sen asian määrittelee ympäristö. -Honkajoki Lammion kysymykseen "Oletteko mielenvikainen?"

"Ei saa jäädä tuleen makaamaan"

"Upseer ies. Mis häne pääsä varjo ossuup tuon piene närree kohal, nii sillo hänel tullooki noutaja. Nii mie oon päättänt häne osalt. Ja sitämukkaa rupiaa saamaa muut. Siin hyö taapertaat nii peräjälkee. Ai perkeleet. Työ että tiijä mikä teit vuottaa. Jos hyö mitä syntilöit on tehneet, nii anna sie taivaa äijä heil anteeks. Mut pijä kiirettä. Niit rupiaa tulemaa just. (Rokka)"

"Tään hyökkäyssovan ratekia on tällanen. Sie mänet. Sinnuu ammutaan, Sie juokset katsomatta ja hää pahalainen nappajaa siut. Ei, sie katsot suojat, sie katsot mis on ampuja, sie ole nopea, mut elä hätäinen. Tähtää ensin, tähtää hyvin tarkkaan, ja ammu ensin. Yhen sekunnin etumatka riittää. Silviisii se on. (Rokka)"

"Mennään tuon suon yli niin että heilahtaa."

Niinkuin hyvin tiedetään, on Jumala kaikkivaltias, kaikkitietävä ja kaukaa viisas. Niinpä hän oli aikoinaan antanut metsäpalon polttaa kymmeniä hehtaareja valtion metsää eräällä hietakankaalla lähellä Joensuun kaupunkia. Tapansa mukaisesti koettivat ihmiset kaikkensa ponnistaen keskeyttää hänen työnsä, mutta järkähtämättä hän poltti metsää niin laajalta alueelta kuin katsoi tuleviin tarkoituksiinsa sopivaksi. Muuan eversti huomasi ensimmäisenä miten pitkälle oli ulottunut kaikkivaltiaan katse. Hän oli erään armeijakunnan esikuntapäällikkö, ja joukkoja sijoitellessaan hän huomasi paloaukean erittäin sopivaksi majoituspaikaksi.

Hyväntahtoinen aurinko katseli heitä. Se ei missään tapauksessa ollut heille vihainen. Kenties tunsi jonkinlaista myötätuntoakin heitä kohtaan. Aika velikultia.

Aivan helposti voin antaa tälle mestariteokselle, elokuvalle ja kirjalle 5/5 tähteä.

Löysin youtubesta koko elokuvan!!