Heavy Weights (1995) - läskileiri - juttua
Heavy Weights (1995) - läskileiri - juttua
"Heavyweights" (1995) eli suomeksi joskus käännettynä "Läskileiri”, on kulttimaineeseen noussut Disney-komedia, joka tarjoaa yllättävän annoksen sekä sydäntä että täysin yliampuvaa huumoria. Tässä arvio, onko elokuva hyvä – ja mikä siinä toimii (ja mikä ei).
Heavyweights
-
Ohjaaja: Steven Brill
-
Käsikirjoitus: Judd Apatow & Steven Brill
-
Tuottaja: Disney
-
Pääosissa: Ben Stiller, Aaron Schwartz, Tom McGowan, Kenan Thompson
-
Ikäraja: PG – perheystävällinen, mutta omituinen sävy
Juoni lyhyesti
Ylipainoiset lapset lähtevät kesäleirille, joka on tarkoitettu hyvinvointiin ja yhdessäoloon.
Mutta sitten leirin ostaa terveyskulttiin hurahtanut Tony Perkis (Ben Stiller), joka tekee siitä kidutusleirin: personal trainerit, pakkoliikuntaa, motivointia huutamalla.
Lopulta lapset nousevat kapinaan, ottavat leirin takaisin ja oppivat hyväksymään itsensä – eivät laihdutuksen takia, vaan ihmisinä.
Mikä toimii?
Ben Stillerin roolisuoritus – Tony Perkis
-
Täysin överi, mutta nerokas karikatyyri 90-luvun kuntokulttuurista
-
Käytännössä proto-versio hänen myöhemmästä roolistaan Dodgeball–elokuvassa
-
Esittää itsensä jonkinlaisena "fitness-messiaana", joka puhuu itsestään kolmannessa persoonassa
Kulttuurikritiikki & sanoma
-
Harvinainen 90-luvun elokuva, joka puhuu painosta ilman tuomitsemista
-
Ei keskity siihen, että hahmojen pitäisi muuttua – vaan siihen, että itsensä hyväksyminen on tärkeintä
-
Ironisesti, se on terveellisempi viesti kuin monet nykyajan nuortensarjat
Huumori
-
Farsseja, kepposia, visuaalista komediaa
-
Hahmojen ilmeet, kommellukset, ja erityisesti Ben Stillerin läsnäolo tekevät monista kohtauksista aidosti naurattavia
Nostalgia & estetiikka
-
90-luvun Disney-tunnelma: ylipirteät värit, liioiteltu musiikki ja hyväntahtoinen sävy
-
Sopii hyvin nostalgiseen katseluun tai kevyeksi perhe-elokuvaksi
Mikä ei toimi?
Sävy on välillä epätasainen
-
Osa kohtauksista on yllättävän synkkiä (mm. kidutusmainen liikuntaleiri, ruokien piilottaminen, pelottelu)
-
Saattaa tuntua ristiriitaiselta perhe-elokuvassa: komedia vs. psykologinen ahdistus
Hahmot jäävät pinnallisiksi
-
Lapsihahmot ovat karikatyyrejä (ahmija, pelkuri, äänekäs ylipuhuja jne.)
-
Vain päähenkilö Gerry (Aaron Schwartz) saa kunnon kehityskaaren
Loppu tuntuu hätäiseltä
-
Elokuva rakentaa pitkään leirijännitteitä, mutta ratkaisu tulee nopeasti ja helposti
Kestääkö ajan hammasta?
-
Yllättävän hyvin!
-
Jos osaa katsoa sitä ironisesti tai nostalgisesti, se toimii mainiosti
-
2020-luvun kehopositiivisuuskeskustelussa tämä elokuva saattaa jopa tuntua olevan edellä aikaansa
-
-
Jos kuitenkin etsii tarkempaa draamaa tai hienovaraista huumoria, ei ole se oikea valinta
Kommentit
Lähetä kommentti