Jyrki Korpua - Tolkien ja Kalevala - mietteitä

 Jyrki Korpua - Tolkien ja Kalevala - mietteitä

Kirjan tarkoitus ja rakenne

• Tutkija Jyrki Korpua tarkastelee, miten Kalevala, Suomen kansalliseepos, on vaikuttanut J. R. R. Tolkienin tuotantoon – unohtamatta hänen kieletieteellistä kiinnostustaan suomen kieleen.

• Kirja on jaettu selkeisiin osioihin: kansanrunoudesta fantasiamaailman syntyyn ja Kalevalan kalevalaisiin vaikutteisiin Tolkienin maailmassa.

• Korpua nostaa esiin sen, että Kalevalan vaikutusta Tolkieniin on aiemmin alikorostettu — koska angloamerikkalaisessa tutkimuksessa Kalevala ei ole ollut yhtä tunnettu lähde.



Kalevala "siemenenä" Tolkienille:

Tolkienin opiskeluaikana Kalevala muutti hänen käsitystään legendanrakennuksesta – erityisesti tarina Kullervosta hänen ensimmäisessä kertomuksessaan, The Story of Kullervo (1914).

Kalevalan vaikutukset maailmankuvaan ja kerrontaan:

Sankaruusteemat, laulun ja runon voima, tarinan eheys – samat piirteet toistuvat Silmarillionissa ja Taru Sormusten Herrasta -teoksessa.

Sampo ja Silmarillit / Sormus:

Kalevalan Sampo peilautuu Silmarillien ja Sormuksen käsitteisiin – molemmat esittävät maagista, kohtalon muovaavaa esinettä.

Hahmojen paralleelit:

Väinämöinen vs. Gandalf / Tom Bombadil; Kullervo vs. Túrin Turambar; Ilmarinen Inspiroi esim. nimien kaltaisuutta (Ilmarë).

Kielelliset vaikutteet:

Tolkienin luoma haltioiden kieli Quenya sai vaikutteita suomen kielestä: äänteet, rakenne ja estetiikka.

Teoreettinen pohja: Korpua julkaisi myös väitöskirjan Constructive Mythopoetics in J. R. R. Tolkien’s Legendarium (2015), joka loi pohjaa mytologisille vertailuille

Kirjallisuustieteelliset metodit: Samojen elementtien ja kerronnallisten funktioiden analyysi Kalevalasta Tolkienin legendariumissa.

Kansainvälinen näkyvyys: Teos on julkaistu tyylikkäästi englanniksi nimellä Tolkien and the Kalevala (Routledge 2025), mikä korostaa sen globaalin kiinnostavuuden.

Kalevala ei ole satunnainen kuriositeetti Tolkienin työssä, vaan keskeinen vaikutin. Yhdistäen kansanrunouden, musiikin merkityksen, sankarimyytit ja kieletiede, Tolkien ja Kalevala tavoittaa Kalevalan monitasoisen merkityksen, sekä temaattisesti että rakenteellisesti. Korpua osoittaa, että Tolkienin fantasiamaailma sisältää paljon enemmän ”kalevalaista DNA:ta” kuin mitä valtaosa länsimaista Tolkien-tutkimusta on tunnistanut

Jyrki Korpuan Tolkien ja Kalevala on perusteellinen, akateemisesti vahva ja samalla innostavasti kirjoitettu teos, joka avaa Kalevalan merkityksen Tolkienin mytologiaan, kieliin ja kerrontaan. Se haastaa lukijan näkemään Tolkienin kokonaisen fantasiamaailman osana suomalaisesta kansanrunoudesta kasvavaa globaalin mytologian perinnettä.

- Uutta perspektiiviä fantasiaan: Syvä analyysi Kalevalan vaikutuksesta Tolkienin mytologiaan.

- Kansainvälinen relevanttius: Routledge-julkaisu herättää suomalaisten myyttien kiinnostuksen ympäri maailman.

- Hyvin jäsennelty lukukokemus: Yleistajuisuus yhdistettynä akateemiseen tarkkuuteen tekee teoksesta hyödyllisen sekä harrastajille että tutkijoille.

J.R.R. Tolkienin tarinat – erityisesti Silmarillion, Hobitti ja Taru sormusten herrasta – ammentavat laajasti pohjoismaisesta, erityisesti germaanisesta ja skandinaavisesta mytologiasta sekä suomalaisesta Kalevalasta. Alla on suoraviivainen vertailu näiden myyttien ja Tolkienin luomusten välillä:

Luomiskertomus ja maailmankuva

Tolkien (Ainulindalë Silmarillionissa)	Kalevala	Germaaninen mytologia
Maailma luodaan musiikin voimalla (Eru Ilúvatar ja ainurit).	Ilmatar synnyttää maailman veden päällä.	Maailma syntyy Ymirin ruumiista (Edda).
Ainurien laulu = kosminen harmonia.	Ilmattaren hedelmöitys → maa, taivas, eläimet.	Ymirin liha → maa, veri → meri, pääkallo → taivas.

Vertauskohta: Luominen "alkuvoimien" tai jumalhahmojen kautta – Kalevalassa Ilmatar, Tolkienilla Ilúvatar. Germaaninen Edda puolestaan kertoo jättiläisestä Ymiristä. Kaikissa on myyttinen alkuvoimien yhteys luonnon elementteihin.

Sankarit ja kohtalo

Tolkien	Kalevala	Germaaninen mytologia
Túrin Turambar – traaginen sankari, joka taistelee kohtaloaan vastaan.	Kullervo – traaginen, kohtalon johdattama hahmo.	Sigurd – kohtalon hallitsema sankari, joka kohtaa traagisen lopun.

Vertauskohta: Túrin on selvästi saanut vaikutteita Kullervosta: molemmat ovat synkkämielisiä, orpoja, kasvavat erossa perheestään, tappavat sisarensa tietämättään ja tekevät lopulta itsemurhan. Germaaninen Sigurd tuo mukaan lohikäärmeiden, petoksen ja traagisen rakkauden teemoja.

Esineet ja taikuus

Tolkien	Kalevala	Germaaninen mytologia
Mahtisormus – korruptoiva voima.	Sampo – maaginen esine, joka tuo vaurautta.	Andvaranaut (kiroussormus) – aiheuttaa tuhoa ja kirouksen.

Vertauskohta: Sormus ja Sampo ovat maagisia esineitä, jotka aiheuttavat valtataisteluita. Germaaninen Andvaranaut puolestaan muistuttaa Mahtisormusta: se tuo kirouksen ja ahneuden mukanaan.

Kielet ja nimet

Tolkien	Kalevala	Germaaninen mytologia
Quenya – kielen fonetiikka muistuttaa suomea.	Suomi – alkuperäiskieli.	Muinaisnorja ja saksan kieli vaikuttaneet Tolkienin muihin kieliin (sindar, rohirrim).

Vertauskohta: Tolkien ihaili suomen kieltä ja käytti sen rytmiä ja äänteitä mallina haltiakielille (Quenya). Germaaniset kielet vaikuttivat enemmän muiden kansojen puheeseen, kuten rohirrimien anglosaksityylinen kieli.

Pimeyden voimat ja pahuus

Tolkien	Kalevala	Germaaninen mytologia
Morgoth ja Sauron – langenneita valon olentoja, tuhoisia ja valtaan pyrkiviä.	Louhi – Pohjolan emäntä, noita ja vihollinen.	Loki – petollinen jumala, aiheuttaa Ragnarökin; myös Surtr, jättiläiset.

Vertauskohta: Louhi ja Morgoth molemmat hallitsevat pimeitä voimia, aiheuttavat sotia ja ahdistavat sankareita. Germaanisessa mytologiassa Loki ja Surtr ovat samankaltaisia maailmanjärjestyksen hajottajia.

Lohikäärmeet ja hirviöt

Tolkien	Kalevala	Germaaninen mytologia
Smaug – ahne, puhuva lohikäärme.	Ei varsinaista lohikäärmettä, mutta eläinhahmoilla suuri symbolinen rooli.	Fáfnir – lohikäärme, joka vartioi kirouksen alaista aarretta.

Vertauskohta: Smaug muistuttaa Fáfniria, lohikäärmettä, joka vartioi aarretta ja kuolee sankarin miekkaan.

Runous ja muoto

Tolkien	Kalevala	Germaaninen mytologia
Käyttää runomuotoa erityisesti Silmarillionin tarinoissa.	Runomitta: kalevalainen trokee (5-jakoinen).	Eddat kirjoitettu vanhassa runomitassa.

Vertauskohta: Tolkienin runollinen tyyli on selvästi vaikutteinen Kalevalan ja Eddojen mittarakenteista ja toistotekniikasta.

Yhteenveto:

Elementti	Tolkien	Kalevala	Germaaninen mytologia
Luomiskertomus	Ainulindalë	Ilmattaren luonto	Ymir
Traaginen sankari	Túrin	Kullervo	Sigurd
Taikaesine	Mahtisormus	Sampo	Andvaranaut
Kieli-inspiraatio	Quenya	Suomi	Muinaisnorja
Pimeyden voima	Morgoth, Sauron	Louhi	Loki, Surtr
Lohikäärme	Smaug	–	Fáfnir

Tolkien ja Kalevala kirjalle vahva 3/5 arvosana.