Christer Pursiainen Trotski - kirja, historiallinen henkilö

- kesäkuuta 23, 2025

Christer Pursiaisen teos Trotski (2011) on ensimmäinen suomenkielinen elämäkerta, joka valottaa merkittävästi sekä Lev Trotskin että Suomen historiallisia kytköksiä.

🧠 Kuka oli Lev Trotski?

Syntyi 1879 Ukrainassa (venäjänjuutalainen perhe).
Oli bolševikkivallankumouksen keskeisiä johtajia, Punaisen armeijan perustaja.
Vihastui Staliniin vallanperimyksessä Leninin kuoleman jälkeen.
Karkotettiin Neuvostoliitosta 1929 → eli maanpaossa Turkissa, Ranskassa, Norjassa ja lopulta Meksikossa (1937–1940).

🇲🇽 Trotski Meksikossa (1937–1940)

Sai turvapaikan Meksikon presidentti Lázaro Cárdenasilta.
Asui ensin Frida Kahlon ja Diego Riveran kodissa Mexico Cityssä.
Myöhemmin muutti omaan suojattuun taloonsa Coyoacániin, joka oli kuin linnoitus: muureja, aseistettuja vartijoita.

Trotski ja naiset

Frida Kahlo

Trotskilla oli lyhyt suhde Frida Kahlon kanssa, vaikka hän oli naimisissa.
Fridan ja Trotskin suhde tapahtui 1937–1938 – se oli intohimoinen mutta lyhyt.
Kahlo maalasi Trotskille muotokuvan lahjaksi ("To Leon Trotsky, with love from Frida").

Natalja Sedova

Trotskin elämänkumppani ja vaimo, venäläinen vallankumouksellinen.
Oli hänen rinnallaan koko maanpaon ajan.

🔪 Salamurhayritykset ja kuolema

Ensimmäinen yritys (toukokuussa 1940)

Neuvostoliiton agentit yrittivät tappaa Trotskin konekivääreillä hänen kotinsa ulkopuolella.
Trotski ja hänen vaimonsa selvisivät.

Toinen – ja onnistunut – yritys:

20. elokuuta 1940

Stalin oli päättänyt, että Trotski on likvidoitava.
NKVD-agentti Ramón Mercader, espanjalainen kommunisti ja KGB:n agentti, soluttautui Trotskin lähipiiriin. Hän esitti olevansa kommunisti ja ihailija.
Mercader sai pääsyn Trotskin työhuoneeseen, missä hän iski jäähakulla Trotskia kalloon takaapäin.

Trotski ei kuollut heti. Hän taisteli, huusi apua ja sai Mercaderin kiinni. Kuoli sairaalassa seuraavana päivänä, 21. elokuuta 1940.

Pääkohdat kirjassa

1. Populaaristi, mutta lähteisiin tukeutuen

Kirja perustuu ensikäden lähteisiin, kuten Harvardin Trotski-arkistoon ja Trotskin omiin moniin papereihin.
Kirjallisuuskriitikoiden mukaan teos esittelee kattavasti Trotskin poliittisen vaikutuksen ja uran, vaikka henkilökohtainen elämä jää hieman vähemmälle huomiolle .

2. Trotski ja Suomi

Nuorena vallankumouksellisena Trotski piileskeli Suomessa vuosina 1905 ja 1907, mm. Itä-Suomessa, kun vallankumous Lietsoi Venäjällä.
Hän toimi myös sotakomissaarina talvisodan aikaan ja arvioi Suomen asemaa ja sen “sekaantumista” sota-asiaan.

3. Murha Mercaderin toimesta – suomalainen yhteys

Näyttää siltä, että Mercader käytti tekosyynä Trotskin sisäistä raporttia talvisodasta (”Suomen roolista Neuvostoliitossa”), ja juuri sen lukiessaan Trotski jäi šokin partaalle, kun Mercader iski jäähakulla.
Tämä liimaa Suomen tapahtumat – ja Trotskin näkemykset niistä – suoraan osaksi hänen murhatapahtumaa.

4. Trotskin valtataistelu Stalinin kanssa

Lenin testamenttasi Trotskin seuraajakseen, mutta Stalin syrjäytti hänet sekä puolueen johdosta että valta-asemasta – käyttäen hyväkseen byrokratian, saatua kannatusta ja Leninin heikkenevää muistijälkeä.
Kirjassa korostetaan 1920-luvun lopun ideologista eroa: Trotski vaati jatkuvaa maailmanvallankumousta, Stalin keskittyi "sosialismiin yhdessä maassa".
Vaikka Trotski jakoi myös autoritaarisen linjan, hänen näkemyksensä olivat toisenlaisia – isompi ideologinen ja strateginen kuilu kuin henkilökohtainen valtataistelu.

5. Stalin – historiallinen voittaja

Stalin voitti valtataistelun, puhdisti kilpakumppanit (mm. Trotski, Kuusinen), ja rakensi pysyvän diktatuurin, joka ulottui 1950-luvulle.
Trotskin kuolema 1940 Meksikossa vahvisti Stalinin vallan, ja Trotskin seuraajat ja ideologinen perintö jäivät marginaaliin.
Pursiaisen linjaus: Stalin voitti paitsi vallan myös historian, mutta Trotskin vaihtoehto – kansainvälisen vallankumouksen linja – jäi toteutumatta.

Suomi–Trotski–talvisota -yhteydet

Kirja tarjoaa uutta tietoa Trotskin ja Suomen suhteesta:

Piiloutuminen Suomessa.
Trotskin toimenkuva ja linjaukset talvisodasta Neuvostoliiton sotakomissaarina.
Suomen rooli bolševikkien sisällissodassa – suomalaiskysymysten mainitseminen Trotskin sisäisissä dokumenteissa.

Venäjän vallankumouksen (1917) jälkeen bolševikit kohtasivat sisällissodan (1918–1922), jossa he taistelivat niin kutsuttuja valkoisia (monarkisteja, tasavaltalaisia, ulkovaltojen tukemia joukkoja) vastaan. Tässä tilanteessa Trotskille annettiin tehtävä luoda bolševikkien oma asevoima.

Trotskin toimet puna-armeijan perustamisessa:

Määrätietoinen organisoija: Trotski nimitettiin kansankomissaariksi sotilasasioissa maaliskuussa 1918.
Rakensi puna-armeijan tyhjästä: Hän muodosti organisaation, värväsi entisiä tsaarin upseereita (sotilaskoulutuksen vuoksi), ja asetti heidän rinnalleen poliittisia komissaareja varmistamaan lojaalius bolševikeille.
Kurinalaisuus ja mobilisaatio: Hän palautti kurin, otti käyttöön kuolemanrangaistuksia karkuruudesta ja käytti junaa kiertääkseen rintamilla nostattamassa moraalia ja ohjaamassa taistelua.
Käytännöllinen ajattelutapa: Vaikka Trotski oli ideologinen marxisti, hän ymmärsi realiteetit – esimerkiksi tsaarin upseerien käyttämisen – mikä aiheutti ristiriitoja Leninin ja muiden bolševikkien kanssa, mutta osoittautui ratkaisevaksi voiton kannalta.

Trotski käytti entisiä tsaarin upseereita ("sotilasspesialisteja") komentotehtävissä, vaikka heitä epäiltiin. Näiden lojaalisuutta valvottiin poliittisilla komissaareilla.
Mikä oli Murmanskin interventio?
- Vuonna 1918 liittoutuneet (Britannia, Ranska, Yhdysvallat jne.) lähettivät joukkoja Venäjän pohjoisosaan, erityisesti Murmanskiin ja Arkangeliin, tarkoituksena:
Trotskin suhtautuminen:
- Äärimmäisen vihamielinen. Trotski piti interventiota imperialistisena hyökkäyksenä Neuvostovaltaa vastaan.
- Hän käytti interventiota propagandavälineenä, väittäen että länsivallat yrittävät murskata työläisten vallankumouksen.
- Näki intervention legitimisoivan sisällissodan, koska nyt bolševikkien piti puolustaa maata sekä sisäisiä että ulkoisia vihollisia vastaan.
- Hänen mukaansa interventio osoitti, että imperialistiset valtiot eivät sietäneet sosialistista hallintoa ja olivat valmiita tukemaan jopa tsaarin upseereita vallan palauttamiseksi.
"Revolution is impossible until it becomes inevitable."
– ("The History of the Russian Revolution")

"The end may justify the means as long as there is something that justifies the end."
– (Morality and Revolution, 1938)

"Not only in peasant homes but also in factories and among soldiers there was a feeling: it is better to die than to live as before."
– (The History of the Russian Revolution)
"You may not be interested in war, but war is interested in you."
– Tämä on usein attribuoitu Trotskille, vaikka alkuperäinen muoto voi olla parafraasi. Se kuvastaa hänen realistista suhtautumistaan väkivallan väistämättömyyteen politiikassa.

"Without a guiding organization, the energy of the masses would dissipate like steam not enclosed in a piston-box."
– (Lessons of October, 1924)

"If the dictatorship of the proletariat means anything, it means that the will of the proletariat must be imposed even by force upon the enemies of the revolution."– (Terrorism and Communism, 1920)
"The Soviet bureaucracy is not a class, but it is a privileged caste, and it defends its privileges with increasing ferocity."
– (The Revolution Betrayed, 1937)

"In a country where the sole employer is the State, opposition means death by slow starvation."
– (The Revolution Betrayed)

"Stalin is the gravedigger of the revolution."
– Tämä on tiivistys useista Trotskin lausunnoista, erityisesti hänen arvioistaan Stalinin noususta ja vastavallankumouksellisesta roolista.
"Old age is the most unexpected of all the things that can happen to a man."
– (My Life, 1930)

"Life is beautiful. Let the future generations cleanse it of all evil, oppression, and violence, and enjoy it to the full."
– Trotskin viimeisiä sanoja ennen salamurhaa (1940)

Lopuksi

Christer Pursiaisen Trotski* tarjoaa:

Kattavan kuvan Trotskin elämästä ja politiikasta.
Suomeen liittyviä, aiemmin vähemmälle huomiolle jääneitä yksityiskohtia.
Syvällisen analyysin Trotskin ja Stalinin valtataistelusta sekä sen seurauksista.

Lev Trotskin jatkuvan vallankumouksen teoria (ven. permanentnaja revoljutsija, engl. permanent revolution) on yksi hänen keskeisimmistä ja vaikutusvaltaisimmista poliittisista teorioistaan. Se vastusti sekä reformismia että Stalinin myöhempää "sosialismi yhdessä maassa" -ajatusta. Alla tiivistys teorian sisällöstä ja sen vaikutuksista.

Christer Pursiaisen Trotski kirja oli minulle juuri sopivaa ajanvietettä, tähän voi palata takaisinkin hyvillä mielin! 4+/5

Trotskin teoria: Jatkuva vallankumous (1905–1930-luku)

Keskeinen ajatus:

Vallankumouksen on jatkuttava keskeytyksettä kapitalismista sosialismiin – ja yksittäisen maan sisällä tapahtuva vallankumous ei voi pysähtyä ennen kuin se leviää kansainvälisesti.

Porvaristo ei kykene johtamaan kehitysmaiden vallankumousta

Trotski ajatteli, että kehitysmaat (kuten Venäjä 1900-luvun alussa) eivät voi saavuttaa demokratiaa ja kapitalismia porvariston johdolla, koska porvaristo pelkää työväenluokan nousevan.
Tästä syystä työväenluokan on otettava johtajuus myös porvarillis-demokraattisessa vaiheessa (esim. maareformit, demokratia).

Yksi vallankumous etenee vaiheesta toiseen

Ei kahta erillistä vallankumousta (ensin porvarillinen, sitten sosialistinen), vaan yksi jatkuva prosessi.
Työväenvalta ei saa jäädä vain reformeihin, vaan sen on laajennettava ohjelmansa sosialistiseen vallankumoukseen.

Vallankumouksen on levittäydyttävä globaalisti

Trotski uskoi, että sosialismi ei voi selviytyä yhdessä maassa eristyksissä, varsinkaan kehitysmaassa.
Siksi Venäjän vallankumous tarvitsi tukea Saksasta, Ranskasta, Britanniasta jne. – teollisesti kehittyneistä maista.
Jos kansainvälinen vallankumous epäonnistuu, neuvostovalta rappeutuu ja kehittyy byrokratiaan (kuten hänen mukaansa kävi Stalinille).

Teorian soveltaminen käytännössä

1905 vallankumouksessa Trotski huomasi, että työväenluokka otti roolin myös poliittisten oikeuksien vaatimuksissa, mikä innoitti teoriaa.
1917 lokakuun vallankumous oli hänen mukaansa esimerkki teoriasta toiminnassa: Bolševikit kaatoivat sekä tsaarin että porvarillisen välivaiheen ja siirtyivät suoraan neuvostovallan perustamiseen.
Saksan ja Unkarin vallankumousten epäonnistuminen 1918–1923 oli Trotskin mukaan syy siihen, miksi Neuvostoliitto ajautui yksinvaltaan.

Trotskin tärkeimmät teokset teoriasta

"Tulossa oleva vallankumous" (1906)
"Pysyvä vallankumous" (1930)
"Stalinin petos" (1936)

Merkitys myöhemmälle vasemmistolle

Trotskin teoria vaikutti vasemmistotrotskilaisten liikkeiden ajatteluun 1900-luvun puolivälissä.
Teoria elää mm. Fourth International -järjestössä, jossa korostetaan yhä kansainvälisen vallankumouksen tarvetta.
Teoriaa on käytetty selittämään miksi monet vallankumoukset (esim. Kuuba, Nicaragua) eivät vakiintuneet tai kehittyivät autoritaarisiksi.

Valkoarmeijan demonisoiva propagandajuliste (1919)

Trotski esitetään punaisena demonina, joka komentaa puna-armeijaa joukkoineen; taustalla sotilaita, ruumiita ja pääkalloja – tarkoitettu herättämään pelkoa ja vastenmielisyyttä bolševikkeja kohtaan.

Trotski kukistaa "vastavallankumouksen lohikäärmeen" (vika vuosituhannen myöhäiskuvasarja)

Symbolinen kuvitus: Trotski ratsastaa ratsulla ja iskee lohikäärmettä – kuvastaa punaisten voittoa “kontrarevoluutioita” vastaan ja antaa sankarillisen sävyn johtajasta.

Stalinin ajan satiiri: "Tuhotkaa kansan vihollinen – Trotski!" (1937)

Tämä propagandatyylinen grafiikka sisältää ylilyötyjä, karikatyyrimäisiä piirteitä (esim. ruumiita tai kallokasoja), jotka demonisoivat Trotskin “vääräoppisena”, kansan vihollisena.

Karikatyyri pääkalloista ja johtajahahmoista

Tässä satiirisessa piirroksessa Trotski esiintyy groteskina hahmona, jossa pääkallot symboloivat kuolleita seurauksia tai diktatorista julmuutta – tosi- ja satiirisekoittuma varoittavana kuvana.