Paul Verhoevenin Robocop (1987) - fanipoika juttua

 Paul Verhoevenin Robocop 

Robocop on scifi-toimintaelokuva vuodelta 1987, jonka on ohjannut Paul Verhoeven ja kirjoittanut Edward Neumeier ja Michael Miner. Elokuvan pääosissa nähdään Peter Weller, Nancy Allen, Daniel O'Herlihy, Ronny Cox, Kurtwood Smith ja Miguel Ferrer. Robocop sijoittuu lähitulevaisuudessa rikollisten Detroitiin, ja sen keskipisteenä on poliisi Alex Murphy (Weller), jonka rikollisjoukko murhaa ja jonka megayhtiö Omni Consumer Products elvyttää myöhemmin kyborgilainvalvojana Robocopina. Tietämättä entisestä elämästään, Robocop toteuttaa kampanjan rikollisuutta vastaan ja samalla sopeutuu ihmisyytensä palasiin.

Elokuvan suunnitteli Neumeier työskennellessään Blade Runnerin (1982) kuvauksissa, ja hän kehitti ideaa edelleen Minerin kanssa. Tuottaja Jon Davison osti heidän käsikirjoituksensa alkuvuodesta 1985 Orion Picturesin puolesta. Ohjaajan löytäminen osoittautui vaikeaksi; Verhoeven hylkäsi käsikirjoituksen kahdesti, koska hän ei ymmärtänyt sen satiirista sisältöä, ennen kuin hänen vaimonsa vakuuttui siitä. Kuvaukset tapahtuivat elo-lokakuussa 1986, pääasiassa Dallasissa, Texasissa. Rob Bottin johti erikoistehosteiden tiimiä luomaan käytännöllisiä tehosteita, väkivaltaista "gorefestiä" ja Robocop-asua.

Verhoeven korosti väkivaltaa koko elokuvan ajan, mikä teki siitä niin outoa, että siitä tuli koominen. Siitä huolimatta sensuuri (mpaa) piti sitä liian äärimmäisenä, ja useita kohtauksia lyhennettiin tai muutettiin hyväksyttävän teatteriluokituksen varmistamiseksi. Robocop oli taloudellinen menestys ilmestyessään heinäkuussa 1987 ja ansaitsi 53,4 miljoonaa dollaria. Arvostelut ylistivät sitä älykkäänä toimintaelokuvana, jossa on syvempiä filosofisia viestejä ja satiiria, mutta olivat ristiriitaisempia äärimmäisen väkivallan vuoksi. Elokuva oli ehdolla useille palkinnoille, ja voitti Oscarin sekä lukuisia Saturn-palkintoja.

Elokuvan alun juoni menee seuraavasti!

Lähitulevaisuuden dystopiassa Detroit on yhteiskunnallisen ja taloudellisen romahduksen partaalla. Rikollisuuden ja resurssien hupenemana kaupunki antaa Omni Consumer Products (OCP) -megakorporaatiolle Detroitin poliisilaitoksen hallinnan. OCP:n vanhempi presidentti Dick Jones esittelee ED-209:ää, lainvalvontadroidia, joka on suunniteltu syrjäyttämään poliisi. ED-209 toimii väärin ja tappaa raa'asti johtajan, jolloin kunnianhimoinen nuorempi johtaja Bob Morton voi esitellä puheenjohtajan ("The Old Man") omaan projektiinsa: Robocop. Sillä välin poliisi Alex Murphy siirretään Metro Westin alueelle. Murphy ja hänen uusi kumppaninsa Anne Lewis jahtaavat pahamaineista rikollista Clarence Boddiceria ja hänen jengiään: Emil Antonowskya, Leon Nashia, Joe Coxia ja Steve Minhiä. Joukko väijyttää ja kiduttaa Murphya, kunnes Boddicker ampuu hänet tappavasti. Morton muuttaa Murphyn ruumiin Robocopiksi, vahvasti panssaroiduksi kyborgiksi, jolla ei ole muistikuvaa entisestä elämästään. Robocop on ohjelmoitu kolmella päämääräyksellä: palvele kansalaisia, suojele viattomia ja noudata lakia. Neljäs päädirektiivi, direktiivi 4, on luokiteltu salaiseksi.

Robocop siirretään Metro Westiin, ja tiedotusvälineet ylistävät häntä raa'an tehokkaasta rikollisuuden vastaisesta kampanjastaan. Lewis epäilee Robocopin olevan Murphy, koska hän tunnistaa ainutlaatuisen tavan, jolla hän pitää aseensa kotelossa, tempun, jonka Murphy oppi tehdäkseen vaikutuksen poikaansa. Koettuaan painajaisen Murphyn kuolemasta huollon aikana, Robocop kohtaa Lewisin, joka puhuttelee häntä Murphyna. Partiolla Robocop pidättää Emilin, joka tunnistaa Murphyn käytöstavat, mikä edistää Robocopin palautumista. Robocop käyttää sitten poliisin tietokantaa tunnistaakseen Emilin työtoverit ja tarkistaakseen Murphyn poliisitiedot. Robocop muistelee muita muistoja tutkiessaan Murphyn entistä kotia, jonka vaimo ja poika olivat muuttaneet pois hänen kuolemansa jälkeen. Muualla Jones saa Boddickerin murhaamaan Mortonin kostoksi Mortonin yrityksestä kaapata hänen asemansa OCP:ssä. Robocop jäljittää Boddickerin jengin ja kuulustelee ampumisen jälkeen raa'asti Boddiceria, kunnes tämä myöntää työskentelevänsä Jonesille, mutta hän ei pysty tappamaan Boddiceria, koska se rikkoisi hänen päämääräyksiään. Robocop yrittää pidättää Jonesin OCP-tornissa, mutta direktiivi 4 aktivoituu – vikaturvallinen toimenpide Robocopin neutraloimiseksi toimiessaan OCP-johtajaa vastaan. Jones myöntää syyllisyytensä Mortonin kuolemaan ja vapauttaa ED-209:n tuhotakseen Robocopin. Vaikka hän pakenee, poliisivoimat hyökkäävät Robocopiin OCP:n käskystä ja Robocop vaurioituu pahasti, mutta Lewis pelastaa hänet, ja vie hänet hylätylle terästehtaalle korjaamaan itsensä.

Juonipaljastukset loppuvat tähän....

Robocopin musiikin ovat säveltäneet Basil Poledouris ja esittänyt Sinfonia of London. Poledouris työskenteli aiemmin ohjaaja Paul Verhoevenin kanssa vuoden 1985 elokuvassa Flesh and Blood. Poledouris yhdistää syntetisaattorit ja orkesterimusiikkia, kuvastaen ja heijastaen RoboCopin kyborgi olemusta.

Voisin verrata tätä yhteen toiseen elokuvaan myös Verhoevenilta!

On vaikea kertoa jotain uutta tästä mitä ei olisi jo kerrottu! Tämä oli Verhoevenin momentti joka auttoi häntä tulevissa töissä. Tässä on äärimmäistä väkivaltaa. Tämä on yksi hänen parhaista elokuvistaan ja sillä on paljon yhteistä hänen muiden parhaiden elokuviensa (Starship Troopers) kanssa - ultraväkivaltaa, hauskaa mustaa huumoria, upeaa toimintaa ja satiirisia ideoita nykyelämässä. Robocopin on selitelty vaikuttamaan reaalimaailmaan sellaisilla tavoilla kuin kuvastamaan ihmisyyden luonnetta, henkilökohtaista identiteettiä, yritysten ahneutta ja korruptiota, ja se nähdään kritiikkinä aikakautensa Reaganin talouspolitiikalle. 

Starship Troopers, jossa on selkeä linja siitä, että kaikki sankarit ovat itse asiassa tässä utopiassa joukko imperialistisia natseja. Robocopilla on kuitenkin selkeä konna, selkeä sankari, sankari kukistaa konnan loppuun mennessä, mutta tärkeintä on, että Murphy säilyttää ihmisyytensä loppuun asti. Mikä tekee Starship Troopersista satiirin, on se, että "onnellinen loppu" ei todellakaan ole onnellinen loppu. Robocopissa loppu on hieman negatiivinen ja "cämppimäinen", mutta lopulta se on aito hyvän voitto pahasta. Pelkkä kaupallistamisen ja korporatiivisuuden pilkkaaminen ei tee koko tarinasta satiirista. Säälittävästi robocop on silti kuitenkin menettänyt koko perheensä, ja hän on loukussa kauhistuttavan, dehumanisoivan "kyborgin/koneen" sisällä. 

Verhoeven korosti toistuvasti, että Robocopin väkivallalla mässäily ei ollut koskaan epäoikeutettu, koska hän näki robocopin "amerikkalaisena Jeesuksena". Hän kävi läpi prosessin elokuvassa haluten luoda ylösnousemuksen ja onnistuneen hahmon, joka lunastaa ja oikeuttaa väkivallan ahneutta vastaan. Jälkikäteen ajatellen voimme tulkita elokuvaa hillitymmin, kuten tuottaja Jim Davison, joka kutsui projektia "fasismiksi liberaaleille".

Ohjaajasta hieman vielä juttua!

Verhoeven kiinnostui elokuvanteosta opiskeluaikoinaan ja osallistui lyhytelokuvien tekemiseen ensi kerran vuonna 1964. Hän suoritti asepalveluksensa laivastossa ja ohjasi laivaston elokuvayksikössä 23-minuuttisen palkitun dokumenttielokuvan laivastojoukoista. Päästyään siviiliin Verhoeven ryhtyi päätoimiseksi elokuvaohjaajaksi. Hän ohjasi Hollannin televisioon 12-osaisen sarjan Floris, joka oli keskiaikaan sijoittunut seikkailusarja. Sarjasta tuli hyvin suosittu, ja se teki Verhoevenista tunnetun ohjaajan Hollannissa.

Verhoeven ohjasi Hollannissa useita menestykkeitä elokuvia ja tuli 80-luvulla Hollywoodiin Spielbergin avulla. Siellä hän ohjasi Amerikan-läpimurtoelokuvansa eli Robocopin, sekä menestyselokuvat Total Recall – Unohda tai kuole (1990) ja Basic Instinct – vaiston varassa (1992). Niiden jälkeen hän ohjasi elokuvat Showgirls (1995), Starship Troopers (1997), Hollow Man – mies ilman varjoa (2000) ja paljon muuta. Mielenkiintoinen seikka on, että Verhoeven on kirjoittanut Jeesuksesta kirjan Jeesus Nasaretilainen (2008), ja hän on suunnitellut jo kauan tekevänsä Jeesuksen elämästä joskus elokuvan. 

Täydet tähdet on tälle mestariteokselle helppo antaa, eli 5/5!!