Coppolan - Megalopolis (2024) - juttua
Coppolan - Megalopolis (2024) - juttua
"Jos et näe parempaa tulevaisuutta, rakenna sellainen!"
Elokuvassa käsitellään teemoja, kuten modernin Amerikan rappio ja sen rinnastus antiikin Rooman tasavallan tuhoon. Coppola itse on kuvannut elokuvaa kommentaarina Yhdysvaltain poliittisesta järjestelmästä, vertaamalla sitä Rooman tasavallan kohtaloon.
Francis Ford Coppola sijoitti henkilökohtaisesti noin 120 miljoonaa dollaria megalopolikseen, joka oli hänen pitkäaikainen intohimoprojektinsa. Rahoittaakseen elokuvan Coppola myi osan viinitilatoiminnastaan, mikä toi hänelle tarvittavat varat tuotantoa varten. Valitettavasti elokuva ei menestynyt taloudellisesti: sen avausviikonlopun lipputulot olivat vain noin 4 miljoonaa dollaria Yhdysvalloissa ja Kanadassa, mikä oli huomattavasti odotettua vähemmän. Coppola kuitenkin korosti, että hänelle tärkeintä on taiteellinen ilmaisu eikä taloudellinen menestys.
Casting - Näyttelijät
Adam Driver esittää arkkitehti Cesar Catilinaa, joka pyrkii uudistamaan New Rome -kaupunkia utopistiseksi paratiisiksi.
Giancarlo Esposito näyttelee pormestari Franklyn Ciceroa, joka vastustaa Cesarin suunnitelmia ja edustaa perinteisiä arvoja.
Nathalie Emmanuel on Julia Cicero, pormestarin tytär ja Cesarin rakastettu, joka joutuu tasapainoilemaan isänsä ja rakkauden välillä.
Aubrey Plaza esittää Cesarin kollegaa ja liittolaista, joka tukee hänen visiotaan kaupungin uudistamisesta.
Shia LaBeouf näyttelee Clodio Catilinaa, Cesarin serkkua ja kilpailijaa, joka asettuu hänen suunnitelmiaan vastaan.
Jon Voight on kaupungin vaikutusvaltainen liikemies, joka pyrkii hyötymään kaupungin tilanteesta.
Laurence Fishburne näyttelee filosofista neuvonantajaa, joka tarjoaa näkökulmia kaupungin tulevaisuudesta.
Talia Shire on Cesarin äiti, joka tukee poikansa unelmia.
Jason Schwartzman esittää kaupungin taidepiirien johtohahmoa, joka osallistuu keskusteluun kaupungin kulttuurisesta suunnasta.
Kathryn Hunter näyttelee mystistä oraakkelia, joka ennustaa kaupungin kohtaloa.
Grace VanderWaal on nuori muusikko, joka symboloi kaupungin tulevaisuuden toivoa.
Chloe Fineman näyttelee kaupungin median edustajaa, joka raportoi tapahtumista.
James Remar on kaupungin turvallisuusjohtaja, joka valvoo järjestystä.
D. B. Sweeney näyttelee kaupungin infrastruktuurista vastaavaa virkamiestä.
Dustin Hoffman on kaupungin vanhempi valtiomies, joka tarjoaa historiallista perspektiiviä.
Elokuvassa Megalopolis on useita narratiivisia käänteitä, jotka voidaan tulkita deus ex machina -ratkaisuiksi. Yksi esimerkki on tarinan loppupuolella tapahtuva yllättävä tieteellinen tai metafyysinen ratkaisu, joka mahdollistaa Cesar Catilinan suunnitelman toteutumisen.
Ilman suuria juonipaljastuksia voidaan sanoa, että elokuvan loppuratkaisu ei perustu täysin loogiseen tai realistiseen kehitykseen, vaan siinä tapahtuu odottamaton käänne, joka mahdollistaa hahmojen etenemisen tavalla, jota ei aiemmin täysin valmisteltu. Tämä on klassinen deus ex machina -elementti, jossa ratkaisu vaikuttaa tulevan "tyhjästä" tai jonkin ulkopuolisen voiman avulla.
Symboliikka ja Rooman rappio -yhteydet:
Cesar Catilina ja Catilinan salaliitto
Adam Driverin hahmo Cesar Catilina viittaa Lucius Sergius Catilinaan, joka yritti kaataa Rooman tasavallan 60-luvulla eaa.
Elokuvan Catilina pyrkii modernisoimaan New Romen utopistiseksi kaupungiksi, mutta kohtaa voimakasta vastarintaa, kuten historiallinen Catilina.
Pormestari Franklyn Cicero (Giancarlo Esposito) – Perinteiden puolustaja
Viittaa Marcus Tullius Ciceroon, joka Rooman historiassa torjui Catilinan vallankaappausyrityksen.
Cicero edustaa vanhaa järjestelmää ja yrittää estää radikaalit muutokset.
Kaupunki Uusi Rooma – Länsimaisen sivilisaation tuho
New Rome symboloi nykyajan Amerikkaa, joka Coppolan mukaan on korruptoitunut ja rappeutunut kuten myöhäisvaiheen Rooma ennen imperiumin kaatumista.
Arkkitehtuuri ja yhteiskunnalliset konfliktit heijastavat Rooman valtakunnan dekadenssia ja jakautumista.
Yhteiskunnan dekadenssi ja vallan epävakaus
Elokuva näyttää ylellistä mutta mädäntynyttä yhteiskuntaa, jossa rikkaat elävät yltäkylläisyydessä, kun taas alemmat luokat kärsivät.
Rooman rappeutuminen tunnettiin juuri tästä: valtava epätasa-arvo, poliittinen korruptio ja moraalinen rappio.
Utopian ja rappion ristiriita
Cesar Catilina haluaa rakentaa täydellisen kaupungin, mutta järjestelmä on liian juurtunut vanhoihin valtarakenteisiin.
Tämä kuvastaa idealistisia pyrkimyksiä muuttaa yhteiskuntaa, mutta myös historian toistumista, jossa vallankumoukset ja utopiat kaatuvat realismiin.
Ajan hallinnan symboliikka elokuvassa
Sivilisaatioiden nousu ja tuho
Elokuvan visuaalinen tyyli ja narratiivi leikittelevät ajan eri kerroksilla.
New Rome edustaa sekä menneisyyttä (Rooman rappio) että tulevaisuutta (moderni utopia tai dystopia).
Tämä korostaa Coppolan ajatusta: ihmiskunta ei opi historiasta, vaan toistaa samat virheet.
Cesarin (Adam Driver) vallankumouksellinen teknologia
Cesar haluaa muuttaa tulevaisuutta kehittämällään Megalon-materiaalilla, joka mahdollistaa uudenlaisen kaupungin rakentamisen.
Tämä viittaa ajan manipulointiin, koska hänen visionsa vaatii historiallisten kaavojen rikkomista.
Symboloi teknologian ja ihmisen tahdon kykyä muuttaa kohtaloa – mutta myös sitä, miten vanhat voimat (Franklyn Cicero) pyrkivät estämään muutoksen.
Ajalliset kontrastit visuaalisessa ilmeessä
Elokuva yhdistää futuristisia ja historiallisia elementtejä, mikä luo ajattoman tunnelman.
Esimerkiksi hahmot voivat pukeutua roomalaisiin toogiin mutta käyttää modernia teknologiaa, mikä korostaa sitä, että aika on syklistä eikä lineaarista.
Deus ex machina ja ajan "oikaiseminen"
Tarinan käänteissä voi olla yliluonnollisia tai tieteellisiä ajan manipuloinnin elementtejä.
Tämä voi symboloida ihmisen halua kontrolloida kohtaloaan, vaikka historia näyttää toistuvan väistämättä.
Megalopolis oli Francis Ford Coppolan pitkäaikainen intohimoprojekti, jonka käsikirjoitusprosessi kesti yli 40 vuotta.
Adam Driver esittää arkkitehti Cesar Catilinaa, joka pyrkii uudistamaan New Rome -kaupunkia utopistiseksi paratiisiksi.
Giancarlo Esposito näyttelee pormestari Franklyn Ciceroa, joka vastustaa Cesarin suunnitelmia ja edustaa perinteisiä arvoja.
Nathalie Emmanuel on Julia Cicero, pormestarin tytär ja Cesarin rakastettu, joka joutuu tasapainoilemaan isänsä ja rakkauden välillä.
Aubrey Plaza esittää Cesarin kollegaa ja liittolaista, joka tukee hänen visiotaan kaupungin uudistamisesta.
Shia LaBeouf näyttelee Clodio Catilinaa, Cesarin serkkua ja kilpailijaa, joka asettuu hänen suunnitelmiaan vastaan.
Jon Voight on kaupungin vaikutusvaltainen liikemies, joka pyrkii hyötymään kaupungin tilanteesta.
Laurence Fishburne näyttelee filosofista neuvonantajaa, joka tarjoaa näkökulmia kaupungin tulevaisuudesta.
Talia Shire on Cesarin äiti, joka tukee poikansa unelmia.
Jason Schwartzman esittää kaupungin taidepiirien johtohahmoa, joka osallistuu keskusteluun kaupungin kulttuurisesta suunnasta.
Kathryn Hunter näyttelee mystistä oraakkelia, joka ennustaa kaupungin kohtaloa.
Grace VanderWaal on nuori muusikko, joka symboloi kaupungin tulevaisuuden toivoa.
Chloe Fineman näyttelee kaupungin median edustajaa, joka raportoi tapahtumista.
James Remar on kaupungin turvallisuusjohtaja, joka valvoo järjestystä.
D. B. Sweeney näyttelee kaupungin infrastruktuurista vastaavaa virkamiestä.
Dustin Hoffman on kaupungin vanhempi valtiomies, joka tarjoaa historiallista perspektiiviä.
Elokuvassa Megalopolis on useita narratiivisia käänteitä, jotka voidaan tulkita deus ex machina -ratkaisuiksi. Yksi esimerkki on tarinan loppupuolella tapahtuva yllättävä tieteellinen tai metafyysinen ratkaisu, joka mahdollistaa Cesar Catilinan suunnitelman toteutumisen.
Ilman suuria juonipaljastuksia voidaan sanoa, että elokuvan loppuratkaisu ei perustu täysin loogiseen tai realistiseen kehitykseen, vaan siinä tapahtuu odottamaton käänne, joka mahdollistaa hahmojen etenemisen tavalla, jota ei aiemmin täysin valmisteltu. Tämä on klassinen deus ex machina -elementti, jossa ratkaisu vaikuttaa tulevan "tyhjästä" tai jonkin ulkopuolisen voiman avulla.
Symboliikka ja Rooman rappio -yhteydet:
Cesar Catilina ja Catilinan salaliitto
Adam Driverin hahmo Cesar Catilina viittaa Lucius Sergius Catilinaan, joka yritti kaataa Rooman tasavallan 60-luvulla eaa.
Elokuvan Catilina pyrkii modernisoimaan New Romen utopistiseksi kaupungiksi, mutta kohtaa voimakasta vastarintaa, kuten historiallinen Catilina.
Pormestari Franklyn Cicero (Giancarlo Esposito) – Perinteiden puolustaja
Viittaa Marcus Tullius Ciceroon, joka Rooman historiassa torjui Catilinan vallankaappausyrityksen.
Cicero edustaa vanhaa järjestelmää ja yrittää estää radikaalit muutokset.
Kaupunki Uusi Rooma – Länsimaisen sivilisaation tuho
New Rome symboloi nykyajan Amerikkaa, joka Coppolan mukaan on korruptoitunut ja rappeutunut kuten myöhäisvaiheen Rooma ennen imperiumin kaatumista.
Arkkitehtuuri ja yhteiskunnalliset konfliktit heijastavat Rooman valtakunnan dekadenssia ja jakautumista.
Yhteiskunnan dekadenssi ja vallan epävakaus
Elokuva näyttää ylellistä mutta mädäntynyttä yhteiskuntaa, jossa rikkaat elävät yltäkylläisyydessä, kun taas alemmat luokat kärsivät.
Rooman rappeutuminen tunnettiin juuri tästä: valtava epätasa-arvo, poliittinen korruptio ja moraalinen rappio.
Utopian ja rappion ristiriita
Cesar Catilina haluaa rakentaa täydellisen kaupungin, mutta järjestelmä on liian juurtunut vanhoihin valtarakenteisiin.
Tämä kuvastaa idealistisia pyrkimyksiä muuttaa yhteiskuntaa, mutta myös historian toistumista, jossa vallankumoukset ja utopiat kaatuvat realismiin.
Ajan hallinnan symboliikka elokuvassa
Sivilisaatioiden nousu ja tuho
Elokuvan visuaalinen tyyli ja narratiivi leikittelevät ajan eri kerroksilla.
New Rome edustaa sekä menneisyyttä (Rooman rappio) että tulevaisuutta (moderni utopia tai dystopia).
Tämä korostaa Coppolan ajatusta: ihmiskunta ei opi historiasta, vaan toistaa samat virheet.
Cesarin (Adam Driver) vallankumouksellinen teknologia
Cesar haluaa muuttaa tulevaisuutta kehittämällään Megalon-materiaalilla, joka mahdollistaa uudenlaisen kaupungin rakentamisen.
Tämä viittaa ajan manipulointiin, koska hänen visionsa vaatii historiallisten kaavojen rikkomista.
Symboloi teknologian ja ihmisen tahdon kykyä muuttaa kohtaloa – mutta myös sitä, miten vanhat voimat (Franklyn Cicero) pyrkivät estämään muutoksen.
Ajalliset kontrastit visuaalisessa ilmeessä
Elokuva yhdistää futuristisia ja historiallisia elementtejä, mikä luo ajattoman tunnelman.
Esimerkiksi hahmot voivat pukeutua roomalaisiin toogiin mutta käyttää modernia teknologiaa, mikä korostaa sitä, että aika on syklistä eikä lineaarista.
Deus ex machina ja ajan "oikaiseminen"
Tarinan käänteissä voi olla yliluonnollisia tai tieteellisiä ajan manipuloinnin elementtejä.
Tämä voi symboloida ihmisen halua kontrolloida kohtaloaan, vaikka historia näyttää toistuvan väistämättä.
Megalopolis oli Francis Ford Coppolan pitkäaikainen intohimoprojekti, jonka käsikirjoitusprosessi kesti yli 40 vuotta.
Käsikirjoitusprosessin vaiheet
1970-luku: Ensimmäiset ideat
Coppola sai inspiraation Megalopolikseen jo 1970-luvulla, heti Kummisetä-elokuvien jälkeen.
Hän halusi tehdä spekulatiivisen tieteisfantasian, joka käsittelisi sivilisaation nousua ja tuhoa.
1980–1990-luku: Ensimmäiset versiot
Coppola kirjoitti useita käsikirjoitusversioita ja kuvaili elokuvaa "roomalaiseksi eepokseksi futuristisessa maailmassa".
Projekti kuitenkin viivästyi, koska hän keskittyi muihin projekteihin ja rahoituksen löytäminen oli vaikeaa.
2001: Kuvaukset alkavat – ja pysähtyvät
Coppola aloitti elokuvan esituotannon ja jopa kuvasi testikohtauksia.
Syyskuun 11. päivän iskut muuttivat Hollywoodin ilmapiiriä, ja studioiden kiinnostus poliittiseen, kokeelliseen elokuvaan hiipui.
Projekti jäi jälleen tauolle.
2010-luku: Käsikirjoituksen kehitys jatkuu
Coppola palasi käsikirjoitukseen ja alkoi itsenäisesti rahoittaa elokuvaa.
Hän muokkasi tarinaa, jotta se olisi ajankohtaisempi ja kytkeytyisi nykypäivän yhteiskunnallisiin ongelmiin.
2020-luku: Lopullinen käsikirjoitus ja tuotanto
Vuonna 2019 Coppola ilmoitti, että hän oli valmis tekemään elokuvan ilman studioiden rahoitusta.
Hän käytti omaa rahaansa (noin 120 miljoonaa dollaria) ja kirjoitti lopullisen version käsikirjoituksesta.
Kuvaukset alkoivat vuonna 2022, ja elokuva valmistui vuonna 2024.
Keskeiset muutokset käsikirjoituksessa vuosien varrella
Alkuperäinen käsikirjoitus painotti enemmän teknologista utopiaa, mutta myöhemmät versiot korostivat poliittista ja yhteiskunnallista rappiota.
Tarinaan lisättiin suorempia rinnastuksia Rooman tasavallan kaatumiseen ja nykypäivän politiikkaan.
Hahmojen dynamiikka muuttui: Cesar Catilinan (Adam Driver) ja Franklyn Ciceron (Giancarlo Esposito) välinen konflikti sai enemmän tilaa.
Laurence Fishburnen rooli Megalopoliksessa voidaan nähdä heijastavan hänen ikonista hahmoaan Morpheusta Matrix-elokuvissa. Vaikka roolit eivät ole suoraan yhteydessä, niissä on merkittäviä yhtäläisyyksiä teemojen ja hahmojen funktioiden osalta.
Mentorin ja filosofin rooli
Matrixissa Morpheus on opettaja ja visionääri, joka ohjaa Neoa kohti totuutta ja suurempaa ymmärrystä todellisuudesta.
Megalopoliksessa Fishburnen hahmo toimii vastaavalla tavalla – hän on viisas neuvonantaja, joka tarjoaa filosofisia näkökulmia New Romen kohtalosta ja Cesarin pyrkimyksistä muuttaa sitä.
Megalopoliksessa Fishburnen hahmo toimii vastaavalla tavalla – hän on viisas neuvonantaja, joka tarjoaa filosofisia näkökulmia New Romen kohtalosta ja Cesarin pyrkimyksistä muuttaa sitä.
Ajan ja todellisuuden hallinnan teemat
Matrixissa Morpheus auttaa Neoa ymmärtämään, että todellisuus ei ole sellainen kuin miltä se näyttää – ajan ja tilan luonne on manipuloitavissa.
Megalopoliksessa käsitellään ajan symboliikkaa ja historian syklistä toistumista, ja Fishburnen hahmo saattaa toimia tässä tietoisuuden avaajana, kuten Morpheus teki Neolle.
Sivilisaation rappio ja vastarinta
Matrixissa Morpheus taistelee järjestelmää vastaan ja haluaa vapauttaa ihmiset hallitsevasta harhasta.
Megalopoliksessa hänen hahmonsa voi tarjota samankaltaisen näkemyksen New Romen tilasta – kaupunki on kuin Matrix, jonka valtarakenteita vastaan Cesar Catilina taistelee.
Megalopoliksessa hänen hahmonsa voi tarjota samankaltaisen näkemyksen New Romen tilasta – kaupunki on kuin Matrix, jonka valtarakenteita vastaan Cesar Catilina taistelee.
Sivilisaation rappio ja kriittinen katse moderniin yhteiskuntaan
Megalopolis kuvaa New Rome -kaupungin kohtaloa, jossa visionäärinen arkkitehti Cesar Catilina yrittää muuttaa kaupungin utopiaksi, mutta törmää poliittiseen vastustukseen ja vallan rakenteisiin.
Koyaanisqatsi (Hopi-intiaanien kieltä, tarkoittaa "elämää tasapainon ulkopuolella") on kokeellinen dokumentti, joka näyttää modernin sivilisaation kiihtyvää rytmiä ja luonnon ja teknologian välistä ristiriitaa.
Samankaltaisuus: Molemmat elokuvat tarkastelevat ihmisen ja kaupungin suhdetta sekä sivilisaation rappeutumista tai vääristymistä.
Ajan ja historian sykli
Megalopolis käyttää Rooman rappiota ja nykypäivän urbaania kriisiä rinnastavana teemana, jossa historia näyttää toistuvan.
Koyaanisqatsi tuo esiin ajan kulumisen ja ihmisen vaikutuksen maailmaan nopeutetuilla ja hidastetuilla kuvilla, jotka korostavat syklisiä muutoksia ja hallitsematonta kehitystä.
Samankaltaisuus: Molemmissa elokuvissa aika ei ole lineaarinen, vaan katsojalle esitetään suuria kaaria sivilisaation kehityksestä ja sen mahdollisesta tuhosta.
Koyaanisqatsi tuo esiin ajan kulumisen ja ihmisen vaikutuksen maailmaan nopeutetuilla ja hidastetuilla kuvilla, jotka korostavat syklisiä muutoksia ja hallitsematonta kehitystä.
Samankaltaisuus: Molemmissa elokuvissa aika ei ole lineaarinen, vaan katsojalle esitetään suuria kaaria sivilisaation kehityksestä ja sen mahdollisesta tuhosta.
Visuaalinen ja kokeellinen kerronta
Megalopolis on Francis Ford Coppolan omarahoitteinen taideprojekti, joka yhdistää perinteistä tarinankerrontaa, eeppisiä lavastuksia ja kokeellista kuvakieltä.
Koyaanisqatsi on täysin kokeellinen elokuva ilman perinteistä juonta, jossa Philip Glassin minimalistinen musiikki yhdistyy vahvasti visuaaliseen rytmiin.
Samankaltaisuus: Coppola on itse maininnut, että Megalopolis sisältää epätavallisia kerronnallisia rakenteita, kuten nopeatempoisia montaasijaksoja, jotka muistuttavat Koyaanisqatsin kuvakieltä.
Ihmisen ja teknologian suhde
Megalopolis käsittelee arkkitehtuuria, teknologista kehitystä ja kysymystä siitä, voiko ihminen hallita sivilisaationsa kohtaloa.
Koyaanisqatsi näyttää ihmisen ja teknologian vaikutuksen ympäristöön, usein tavalla, joka herättää katsojassa ahdistusta.
Samankaltaisuus: Molemmat elokuvat kysyvät, onko teknologinen kehitys hallinnassa vai hallitseeko se meitä.
Vaikka Megalopolis ja Koyaanisqatsi ovat tyyliltään erilaisia (toinen on draama ja toinen dokumenttielokuva), ne jakavat visionäärisen, kokeellisen lähestymistavan sekä pohdinnan sivilisaation kohtalosta ja teknologian roolista ihmiskunnassa. Coppolan elokuva voi nähdä eräänlaisena tarinallisena jatkona Koyaanisqatsin visuaaliselle ja temaattiselle maailmalle.
Megalopoliksen väärinymmärtäjät!!
Visuaalisuuden ja sisällön erottaminen
Elokuvan laajat ja visuaalisesti vaikuttavat kohtaukset voivat helposti hämärtää sen syvemmät merkitykset. Megalopolis käyttää suuria lavasteita ja arkkitehtonisia elementtejä, jotka voivat luoda illuusion siitä, että kyseessä on vain futuristinen spektaakkeli, mutta elokuvan keskiössä on kriittinen tarkastelu siitä, miten yhteiskunnat ja teknologiat kehittyvät.
Monet ovat myös saattaneet nähdä elokuvan pelkästään Rooman rappion vertauskuvana, mutta se on paljon enemmän. Se on elokuva tulevaisuuden epävarmuudesta, poliittisista ristiriidoista ja ihmiskunnan kyvystä muuttaa kohtaloaan.
Väärinymmärretty poliittinen ja yhteiskunnallinen kritiikki
Megalopolis ei ole pelkkä dystopia vaan kysymys siitä, voiko teknologinen ja poliittinen kehitys johtaa parempaan maailmaan vai onko se tuomittu epäonnistumaan. Elokuvan päähenkilön, Cesarin, visio uuden kaupungin rakentamisesta voi aluksi vaikuttaa idealistiselta, mutta elokuvassa tutkitaan myös, mitä yhteiskunnalliset valtarakenteet ja korruptio tekevät tällaisille unelmille.
Väärin ymmärretty elokuva saattaa helposti saada leiman vain "turhaksi teknokratiaksi", mutta itse asiassa se on erittäin syvällinen tutkielma siitä, kuinka ihmiset pyrkivät muokkaamaan ympäristöään, mutta lopulta he saattavat jäädä jumittamaan vanhoihin kaavoihin.
Kokeellinen kerronta ja visuaalinen tyyli
Kokeellinen elokuvakerronta saattaa olla yksi suurimmista syistä, miksi elokuvaa ei ole täysin ymmärretty. Coppola ei ole luonut perinteistä draamaa vaan monikerroksisen, visuaalisesti rikkaan elokuvan, joka vaatii katsojalta pohdintaa ja analyysia. Elokuvassa on käytetty epätavallisia aikarakenne-elementtejä, visuaalisia metaforia ja filosofisia pohdintoja. Tämä voi helposti hämmentää katsojaa, joka odottaa perinteisempää, suoraa kerrontaa.
Elokuvan vastaanotto ja rahoitusongelmat
Megalopolikselle annettiin suuri budjetti, mutta elokuvan laaja ja monimutkainen visio sekä taiteellinen lähestymistapa eivät olleet massoille helposti lähestyttäviä. Tämä on saattanut johtaa siihen, että elokuvan taiteellinen viesti on jäänyt katsojilta huomaamatta, ja se on nähty taloudellisena epäonnistumisena.
Elokuvan budjetti ja Coppolan itselleen ottama taloudellinen riski voivat olla luoneet sen ympärille ennakkoluuloja ja väärinkäsityksiä siitä, että elokuvassa olisi vain pelkkää tyhjiä visuaalisia elementtejä ilman syvempää merkitystä.
Olen rohkea kriitikko ja annan Megalopolikselle 4/5 tähteä!!
Kommentit
Lähetä kommentti