Danny Boylen 28 päivää - 28 viikkoa - ja 28 vuotta myöhemmin, fanipoika juttua
Danny Boylen 28 päivää - 28 viikkoa - ja 28 vuotta myöhemmin, ja tulevat jatkoosat fanipoika juttua
Tässä on perusteellinen katsaus Danny Boylen elokuvaan "28 päivää myöhemmin" ja sen jatko-osaan "28 viikkoa myöhemmin" (ohjaus: Juan Carlos Fresnadillo), sekä katsaus "28 vuotta myöhemmin" -elokuvaan, joka on julkaistu nyt kesällä. Lopuksi tarkastellaan niiden kuvaustekniikoita, tunnelmaa, näyttelijätyötä ja mahdollisia Suomi-viittauksia.
28 päivää myöhemmin (2002, ohj. Danny Boyle)
Pääidea ja juoni
-
Tartuntatauti nimeltä "Rage" leviää Isossa-Britanniassa eläinkokeiden kautta.
-
28 päivää myöhemmin Jim (Cillian Murphy) herää koomasta tyhjentyneessä Lontoossa ja kohtaa maailman, jossa suurin osa väestöstä on joko kuollut tai muuttunut väkivaltaisiksi, eläimellisiksi olioiksi.
-
Tarina seuraa Jimin ja muiden selviytyjien (Selena, Hannah) matkaa kaaoksen keskellä, etsiessään turvaa ja ihmisyyttä.
Kuvaustekniikat
-
Kuvattu digivideolla (Canon XL1), mikä antaa elokuvalle raaka- ja dokumentaarisen tunnelman.
-
Tyhjät Lontoon kadut – kuvattu aikaisin aamulla – loivat apokalyptisen vaikutelman pienellä budjetilla.
-
Nopeat leikkaukset ja käsivarakuvaus luovat ahdistavaa realismia.
Tunnelma ja näyttelijätyö
-
Cillian Murphy tekee läpimurtoroolinsa hiljaisena mutta päättäväisenä Jiminä.
-
Naomie Harris (Selena) on kylmäverinen selviytyjä, joka tuo kontrastin Jimin kehittyvälle inhimillisyydelle.
-
Musiikki (esim. "In the House – In a Heartbeat") luo intensiivistä ja melankolista tunnelmaa.
Elokuvan 28 päivää myöhemmin (28 Days Later, 2002), ohjaus: Danny Boyle, loppukohtaus sisältää hetken, jossa helikopteri lentää päähenkilöiden ylitse, ja radion kautta kuuluu hetki suomenkielistä puhetta.
Mikä tapahtuu lopussa?
Päähenkilöt (Jim, Selena ja Hannah) ovat selviytyneet viruksen saastuttamasta Englannista ja lähettävät radiolla isolla lakanalla viestin “HELLO” niitylle – toivoen, että ohi lentävä lentokone tai helikopteri huomaisi heidät.
Pian kuuluu hävittäjän ääni, ja elokuva päättyy toiveikkaaseen sävyyn, kun helikopteri ilmeisesti näkee heidät ja ohittaa heidän sijaintinsa.
Mitä suomenkielistä puhetta kuuluu?
Yksi radiokanava tai lennonjohtoääni kuuluu taustalla, ja siinä puhutaan suomea:
"Lähetätkö helikopterin"?
(Ääniraita vaihtelee hieman eri versioissa, mutta nämä ovat yleisimpiä viitteitä.)
Suomen kieli radiossa ei ole sattumaa – se toimii:
-
Maamerkkinä: radiossa kuuluu selvästi vierasta kieltä, viestien siitä, että sivilisaatio elää yhä jossain – ja kenties Pohjoismaissa tai Suomessa on yhä järjestäytynyttä yhteiskuntaa.
-
Kontrastiin: verrattuna Englannin kaaokseen, suomenkielinen viesti tuntuu järjestelmälliseltä ja rauhalliselta – luo toivoa.
-
Eristyneisyyden alleviivaus: radioyhteys tulee jostain “kaukana olevasta maailmasta”, joka on yhä turvassa, ehkä eristyksissä koko epidemiasta.
Onko tämä realistista?
Ei täysin – elokuvassa ei selitetä tarkemmin, miksi helikopterin radioasema olisi suomalainen tai miksi yhteys kuuluisi sinne asti. Mutta elokuvallisesti se on symbolinen viesti siitä, että muu maailma ei ole tuhoutunut, ja tuo toivon sävyn erittäin synkkään tarinaan.
Suomen kielen käyttö lisää vaikutelmaa maantieteellisestä ja kulttuurisesta etäisyydestä tuhoutuneeseen Britanniaan.
-
Se toimii sekä elokuvallisena tehokeinona että kulttuurisena kuriositeettina (etenkin suomalaiskatsojalle).
28 viikkoa myöhemmin (2007, ohj. Juan Carlos Fresnadillo)
Pääidea ja juoni
-
Rage-virus on näennäisesti saatu hallintaan, ja Yhdysvaltain armeija auttaa jälleenrakentamaan Lontoota.
-
Kaikki menee pieleen, kun viruksen kantaja pääsee karanteenista ja uusi epidemia leviää.
-
Tarina seuraa Donia (Robert Carlyle), hänen lapsiaan ja sotilaita, kuten Jeremy Rennerin hahmoa, kaaoksen keskellä.
Kuvaustekniikat
-
Edelleen nopeatempoinen ja käsivarainen kamera.
-
Lisää visuaalista selkeyttä ja elokuvallisuutta verrattuna edeltäjään.
-
Avajaiskohtaus maaseudulla on mestarinäyte jännityksen rakentamisesta.
Tunnelma ja näyttelijätyö
-
Tunnelma on synkkä, mutta välillä toiveikas.
-
Robert Carlyle tekee vakuuttavan roolityön syyllisyyden ja pelon repimänä isänä.
-
Jeremy Renner tuo mukaan moraalisesti ristiriitaisen sotilasnäkökulman.
Elokuvan 28 viikkoa myöhemmin (2007) alkukohtaus on yksi koko zombi-genren intensiivisimmistä ja mieleenpainuvimmista hetkistä. Se toimii tehokkaasti sekä itsenäisenä kohtauksena että tunnelman ja teeman alustuksena koko elokuvalle.
Elokuvan alku sijoittuu brittiläiseen maaseutuun, missä pieni ryhmä selviytyjiä, mukaan lukien päähenkilö Don (Robert Carlyle), piilottelee Rage-viruksen riivaamilta alueilta eristetyssä talossa. He elävät hiljaisuudessa ja varovaisuudessa, kunnes yllättäen zombit – viruksen saastuttamat nopealiikkeiset, raivokkaat ihmiset – löytävät piilopaikan.
Seuraa brutaali ja kaoottinen hyökkäys, jossa suurin osa talossa olleista kuolee. Don tekee epätoivoisen valinnan: hän pakenee ja jättää vaimonsa selviytymään yksin, uskoen tämän menehtyvän. Kamera seuraa Donia, joka juoksee henkeään pelastaen läpi pelloilla ja maaseudulla, samalla kun kymmenet zombit jahtaavat häntä.
Kohtauksen kruunaa John Murphyn musiikki "In the House, In a Heartbeat", jonka jännite rakentuu hitaasti ja kasvaa räjähtävään huippuun. Äänimaailma ja käsivarakuvaus tekevät kohtauksesta lähes sietämättömän intensiivisen.
Miksi kohtaus toimii niin hyvin?
-
Välitön toiminta: Katsoja heitetään suoraan kaaoksen keskelle ilman esittelyjä.
-
Emotionaalinen isku: Donin valinta hylätä vaimonsa luo moraalista ristiriitaa ja asettaa sävyn elokuvalle – selviytyminen ei ole kaunista.
-
Zombien uhka: Rage-virus-zombit ovat pelottavia, koska ne eivät laahusta – ne juoksevat. Nopeus ja raivo tekevät niistä pelottavamman kuin perinteisistä zombeista.
-
Cinematografia ja musiikki: Visuaalinen tyyli, leikkaus ja musiikki tekevät kohtauksesta hengästyttävän.
Tämä alkukohtaus on niin vaikuttava, että se on usein nostettu esimerkiksi siitä, kuinka toiminta ja kauhu voidaan yhdistää ilman kliseitä. Se myös alleviivaa elokuvan keskeistä teemaa: pelastautuminen ei aina ole sankarillista, ja ihmisluonto joutuu koetukselle, kun paniikki iskee.
"28 vuotta myöhemmin" on kolmas osa elokuvasarjassa. Tällä kertaa tarina sijoittuu kaksi vuosikymmentä viruksen leviämisen jälkeen, jolloin maailma on kokenut valtavan yhteiskunnallisen muutoksen tai jopa romahduksen.
Maailma on muuttunut radikaalisti: Rage-virus ei ole kadonnut, vaan piileskelee yhä syrjäisillä alueilla. Ihmiskunta on yrittänyt rakentaa sivilisaatiota uudelleen, mutta vanhat pelot ja jännitteet elävät edelleen. Uuden elokuvan keskiössä on nuori nainen, joka on kasvanut viruksen jälkeisessä maailmassa ja alkaa selvittää menneisyyden tapahtumia – sekä omaa rooliaan niissä. Samalla virus uhkaa jälleen karata hallinnasta.
Arvostelu (ei-spoilereita):
Ohjaus ja tyyli:
Danny Boyle palaa ohjaajaksi ja tuo takaisin alkuperäisen elokuvan visuaalisen raakuuden ja ahdistavan tunnelman. Käsivarakameran käyttö ja minimalistinen äänimaailma luovat jälleen piinaavan intensiivisen ilmapiirin, jossa vaaran tunne on jatkuvasti läsnä.
Näyttelijäsuoritukset:
Uudet kasvot, kuten Jodie Comer ja Aaron Taylor-Johnson, tekevät vakuuttavaa työtä. Comer erityisesti onnistuu luomaan uskottavan ja samaistuttavan hahmon, joka joutuu kamppailemaan paitsi ulkoisten uhkien, myös sisäisten ristiriitojen kanssa.
Käsikirjoitus:
Elokuvassa yhdistyvät hyvin toiminta, psykologinen jännite ja yhteiskunnallinen kommentaari. Vaikka juoni ei keksi pyörää uudelleen, se tarjoaa raikkaita näkökulmia post-apokalyptiseen maailmaan. Tarina rakentuu hitaasti, mutta palkitsee katsojan vahvalla kolmannella näytöksellä.
Teemat:
Kuten edeltäjänsä, myös tämä osa tutkii ihmisen luontoa kriisin keskellä. Mikä tekee meistä hirviöitä – virus vai pelko? Moraaliset valinnat ja toivon etsiminen kaaoksen keskellä ovat keskiössä.
Plussat:
-
Paluu alkuperäiseen, ahdistavaan tunnelmaan
-
Vahvat näyttelijäsuoritukset
-
Visuaalisesti tyylikäs ja intensiivinen
-
Yhteiskunnalliset ja psykologiset ulottuvuudet
Miinukset:
-
Paikoin hidas rytmiltään
-
Ei tuo paljon uutta zombi-genren ystäville
-
Jättää joitain kysymyksiä auki tulevia jatkosia varten
"28 vuotta myöhemmin" on merkittävä elokuva – ei vain zombien tai kauhun saralla, vaan laajemmassa yhteiskunnallisessa ja psykologisessa kontekstissa. Danny Boylen ja Alex Garlandin paluu luo elokuvan joka ei vain toista kaavaa, vaan uudistaa koko lajityyppiä. Se on yhtä suuri kulttuurinen ja elokuvallinen puheenvuoro kuin alkuperäinen osa vuonna 2002.
Trilogian kaksi muuta osaa ovat jo kehitteillä. Elokuvasarjan luoja Alex Garland vastaa kaikkien kolmen osan käsikirjoituksesta, ja ensimmäisen osan eli 28 vuotta myöhemmin ohjasi Danny Boyle.
Suositeltava erityisesti alkuperäisen elokuvan faneille ja laadukkaan dystopian ystäville.
4/5 Tähteä
Visuaalisessa tyylissä korostuu syvän punainen tausta, johon on asetettu musta biohazard-symboli ja valkoinen teksti “28 Days Later”. Julisteessa on usein myös Lontoon siluetti ja yksinäinen hahmo – symboloiden tyhjyyttä, tartunnan uhkaa ja apokalyptista tunnelmaa.
Iskulause: "Time Didn’t Heal Anything"
Julisteeseen on merkitty sävyltään metallinen slogan “Time Didn’t Heal Anything”, joka täydentää kuvallista sanomaa: aika ei ole parantanut – virus ja sen vaikutukset ovat yhä läsnä.
Kommentit
Lähetä kommentti