Uwe Boll ohjaajana ja median hampaissa, videopeli elokuvat - synopsikset elokuvista

- marraskuuta 17, 2025

UWE BOLL – YLEISKATSAUS

Uwe Boll (s. 1965) on saksalainen ohjaaja, tuottaja ja käsikirjoittaja, joka tunnetaan erityisesti pienibudjettisista toiminta- ja kauhuelokuvista, sekä videopeleihin perustuvista adaptaatioista, jotka ovat keränneet poikkeuksellisen paljon kritiikkiä.

Boll toimi pitkään Saksan verokannustejärjestelmän (”German tax shelter”) puitteissa, mikä antoi hänelle mahdollisuuden rahoittaa riskialttiita elokuvia ja tehdä niitä hyvin nopealla aikataululla.

UWE BOLLIN VIDEOPĒLEIHIN PERUSTUVAT ELOKUVAT

nämä ovat se syy, miksi hänestä tuli kulttimainen – ja pahamaineinen – hahmo:

Uwe Boll ja videopelielokuvat

Boll tunnetaan erityisesti pelisovituksista. Alla lista ohjaamista pitkistä elokuvista, jotka perustuvat videopeleihin:

House of the Dead (2003) – perustuu Sega-arcade-räiskintäpelisarjaan The House of the Dead.

Alone in the Dark (2005) – löyhä sovitus Infogramesin samannimisestä kauhupelisarjasta.

BloodRayne (2005) – perustuu Terminal Realityn vampyyri-toimintapeliin BloodRayne.

BloodRayne 2: Deliverance (2007) ja BloodRayne: The Third Reich (2011) – jatko-osat samaan pelibrändiin.

In the Name of the King: A Dungeon Siege Tale (2007) + jatko-osat Two Worlds (2011) ja The Last Mission (2014) – perustuvat roolipeliin Dungeon Siege.

Postal (2007) – musta farssi Running With Scissorsin Postal-pelisarjasta.

Far Cry (2008) – löyhästi Crytekin / Ubisoftin pelisarjaan nojaava toimintaelokuva.

Lisäksi 1968 Tunnel Rats sai myöhemmin samannimisen pelin, mutta elokuva ei perustu aiempaan peliin, vaan peli tehtiin sen pohjalta.

UWE BOLLIN KYSEENALAINEN MAINE

Uwe Bollin maineeseen vaikuttavat seuraavat tekijät:

1. Aggressiivinen suhtautuminen kriitikoihin

Haastoi arvostelijoita nyrkkeilyotteluihin (”Raging Boll” -tapahtuma 2006).
Väitti, etteivät kriitikot ymmärrä hänen taiteellista visiota.

2. Verokannustejärjestelmän hyödyntäminen

Hänen elokuvansa rahoitettiin usein Saksan vanhalla ”tax shelter” -mallilla, jossa tappiollinen elokuva saattoi tuottaa sijoittajille veroetuja.
→ Monet syyttivät häntä järjestelmän hyväksikäytöstä.

3. Laatuongelmat

Hänen elokuviaan kritisoitiin erityisesti:

huonosta käsikirjoituksesta
halvalta näyttävästä toteutuksesta
epäjohdonmukaisesta ohjauksesta
nimikkopelien hengen väärinymmärryksestä

4. Nopeatahtinen tuotanto

Hän teki joskus 3–4 elokuvaa vuodessa, mikä näkyi lopputuloksessa.

5. Kulttimaine

Vaikka Boll on usein listattu huonoimpien ohjaajien joukkoon, hänelle on syntynyt pienimuotoinen fanikunta, joka arvostaa hänen:

häpeilemätöntä tyyliään
poliittisen korrektiuden puutetta
”niin huono että hyvä” -estetiikkaa

🔥 UWE BOLL – KAIKKI MERKITTÄVÄT MEDIASKANDAALIT

1. Saksan verokannustejärjestelmän hyödyntäminen (”German Tax Shelter”)

Bollin uran suurin yksittäinen kohu liittyy siihen, että hän rahoitti elokuvansa 1990–2000-luvulla Saksan verolainsäädännön porsaanreiällä.

Järjestelmä antoi sijoittajille veroetuja tappiollisista elokuvista.
Media syytti häntä verojen kiertämisestä, keinotekoisesta tappiotuotannosta ja huonojen elokuvien tekemisestä siksi, että tappiot kannattivat.
Boll puolusti itseään sanomalla, että järjestelmä oli laillinen ja että muutkin käyttivät sitä – hän vain teki sen näkyvästi.

Skandaalin seuraukset:
Järjestelmää muutettiin 2000-luvun puolivälissä, ja monet pitivät Bollia syynä tiukennuksiin.

2. ”Raging Boll” – Nyrkkeilyottelut kriitikoita vastaan (2006)

Yksi elokuvahistorian oudoimmista PR-tempauksista.

Boll haastoi tunnettuja bloggaajia, kriitikoita ja nettikommentoijia oikeisiin nyrkkeilyotteluihin, koska nämä olivat sanoneet hänen olevan ”maailman huonoin ohjaaja”.
Hän treenasi kunnolla, mutta haastetut olivat maallikoita.
Hän pieksi kaikki vastustajat.
Tapahtuma oli outo sekoitus performanssia, kostoa ja PR:ää.

Mediareaktio:
Häntä syytettiin ”aggressiivisesta egoilusta”, ”kiusaamisesta” ja ”hämärästä henkisestä tilasta”.
Hän itse sanoi: “Jos haukut elokuviani, tule kehään.”

3. ”Stop Uwe Boll” -vetoomus (2006–2008)

Internetissä nousi massiivinen vetoomus, jossa ALLEKIRJOITTAAJAT pyysivät Bollia lopettamaan elokuvien tekemisen.

Addressi keräsi yli 300 000 nimeä.
Boll vastasi videolla:
“I will never stop. You are all worthless amateurs.”

Tämä lisäsi hänen kulttimaista – mutta sarkastista – mainettaan.

4. Videopelielokuvien maine ja raju kritiikki (2003–2008)

Bollin pelisovitukset (House of the Dead, Alone in the Dark, BloodRayne, Postal, Far Cry, Dungeon Siege) aiheuttivat vuosikausia jatkuneen mediakohun:

Kritiikin pääkohdat:

Pelien tarinoiden väärinymmärrys
Halpa ja kömpelö toteutus
Sekavat juonet ja huono dialogi
Pelileikemateriaalin käyttö elokuvissa (House of the Dead)
”Viihteellistä roskaa veronmaksajien kustannuksella”

Tulos:
Boll leimattiin ”pelielokuvien Ed Woodiksi”, mutta toisaalta syntyi ironinen fanikunta.

5. Kohutut kommentit Hollywoodista ja elokuvateollisuudesta

Boll on useaan otteeseen hyökännyt julkisesti:

Hollywood-studioita
kriitikoita
ohjaajia kuten Michael Bay, Eli Roth ja Paul W. S. Anderson
Christopher Nolanin Batman-elokuvia
Marvel- ja DC-elokuvia

Hänen kommenttinsa olivat yleensä tyyliltään:
“Kaikki muut ovat idiootteja paitsi minä.”

6. Postal (2007) ja 9/11-parodia

Elokuva alkaa kohtauksella, jossa terroristeja esitetään koomisesti lentokoneen ohjaamossa ennen syyskuun 11. päivän iskuja.

Media reagoi erittäin voimakkaasti:

”Törkein 9/11-parodia koskaan”
”Maku on täysin menetetty”
Boll puolustautui sanomalla, että elokuva on poliittinen satiiri USA:n ja Lähi-idän suhteista.

7. Auschwitz (2011) – syytökset mauttomuudesta ja shokkiviihteestä

Kun Boll julkaisi raaoista keskitysleirikohtauksista koostuvan elokuvan Auschwitz, sitä syytettiin:

liiallisesta shokkiarvosta
historiallisten kauheuksien ”eksploitaatiosta”
tarkoituksellisesta provokaatiosta

Boll väitti, että mainstream-elokuvat romantisoivat holokaustin, ja hän halusi ”pakottaa ihmiset katsomaan totuuden”.

8. Blubberella (2011) – syytökset rasismista, fatshamingista ja natsihuumorin mauttomuudesta

Samaan aikaan kun hän kuvasi BloodRayne: The Third Reich -elokuvaa, Boll teki parodiaversion samoilla lavasteilla ja näyttelijöillä: Blubberella.

Kritiikki:

”Seksuaalivähemmistöjen ja ylipainoisten halventamista”
”Natsi-huumoria ilman pointtia”
”Pelkkä hätäinen rahastus”

9. YouTube-raivokohtaukset (2015)

Kun hän yritti rahoittaa Rampage 3:a Kickstarterilla, kampanja epäonnistui.
Boll julkaisi virallisen raivovideon, jossa hän:

huusi faneilleen
solvaisi Hollywoodia
julisti: “Te ette ansaitse elokuviani!”
ilmoitti jäävänsä eläkkeelle

Video levisi viraaliksi ja on yhä yksi tunnetuimmista Boll-skandaaleista.

10. Väitteet työntekijöiden huonosta kohtelusta

Useat näyttelijät ja tuotantotiimien jäsenet ovat vuosien varrella väittäneet:

alhaisia palkkoja
kaoottisia kuvauksia
epäammattimaista johtamista
vaarallisia stunt-tilanteita
huonoa turvallisuusvalvontaa

Vaikka kaikkia väitteitä ei ole todistettu, ne ovat olleet osa Bollin ympärillä pyörivää negatiivista julkisuutta.

Yhteenveto: Miksi Uwe Boll on niin skandaalimainen hahmo?

Uwe Bollin maine perustuu kolmeen asiaan:

✔ 1. Aggressiivinen ja provokatiivinen luonne

Hän hyökkää kriitikkoja ja kollegoita vastaan tavalla, joka tekee otsikoita.

✔ 2. Poikkeuksellinen tapa rahoittaa elokuvia

Verokannustejärjestelmän hyödyntäminen loi hänelle ”verokikkailijan” maineen.

✔ 3. Yhdistelmä äärimmäisen huonoa kritiikkiä ja kulttimainetta

Hänestä tuli tahaton komediahahmo pop-kulttuurissa.

Täydet synopsikset Uwe Bollin pitkistä elokuvista

Alla ovat kaikki julkaistut pitkät elokuvat, joissa Boll toimii ohjaajana (mukaan lukien dokumentit ja The Profane Exhibit -segmentti).

1990-luku: varhaiset saksankieliset elokuvat

German Fried Movie (1991)

Saksalainen sketsielokuva, joka on suora kunnianosoitus/parodia John Landisin kulttifilmille Kentucky Fried Movie. Elokuva koostuu lyhyistä, irrallisista sketseistä, TV-parodioista ja feikki-mainoksista, jotka pilkkaavat saksalaisia tv-formaatteja, peli- ja seurusteluohjelmia sekä mainosmaailman seksismiä ja väkivallan turtumista. Kokonaisuus on tarkoituksella mauton, sekava ja roisi – enemmän kokeellinen komediakollaasi kuin yhtenäinen tarina.

Barschel – Mord in Genf? (1993)

Meta-draama, jossa salaliittoteorioihin hurahtanut elokuvantekijä yrittää myydä tuottajalle ideaa elokuvasta saksalaispoliitikko Uwe Barschelin mysteerikuolemasta geneveläisessä hotellissa 1987. Kun tekijä käy läpi erilaisia versioita tapahtumista – itsemurha, murha, poliittinen salajuoni – todellisuus ja fiktio sekoittuvat, ja keskustelu muuttuu kommentaariksi siitä, miten media rakentaa “totuuksia” politiikan skandaaleista.

Amoklauf (1994)

Äärimmäisen synkkä, pienen budjetin kauhuelokuva. Nimettömänä pysyvä tarjoilija viettää päivänsä kotona katsoen Faces of Death -tyyppisiä gore-videoita, teurastamo-materiaalia ja pornoa, ja hautoo kyynistä filosofiaa siitä, että ihmiset ovat valmiita mihin tahansa selviytyäkseen. Mielenterveys romahtaa, ja mies lähtee kaupungille suorittamaan väkivaltaista amok-juoksua, jossa hän tappaa satunnaisia uhreja kylmästi. Elokuva seuraa enemmän hänen mielenliikkeitään ja yhteiskunnasta vieraantumista kuin juonellista etenemistä.

Das erste Semester / The First Semester (1997)

Komediassa nuori Andreas aloittaa opiskelut Kölnin yliopistossa toivoen, että opiskelijaelämä tuo vihdoin menestystä naisrintamalla. Hänen isoisänsä lupaa 150 000 D-markkaa opintojen rahoittamiseen, jos Andreas läpäisee ensimmäisen lukukauden kunnollisin arvosanoin ja onnistuu löytämään vakituisen tyttöystävän. Yliopistoarki koostuu biletämisestä, romanttisista sotkuista, noloista väärinkäsityksistä ja siitä, miten Andreas yrittää epätoivoisesti tasapainottaa biletyksen, opiskelun ja sopivan “vakisuhteen” metsästyksen.

Varhaiset englanninkieliset trillerit

Sanctimony (2000)

Psykologinen rikos-/kauhuelokuva, jota usein verrataan American Psychoon. Wall Streetin nuori pörssineroppi Tom Gerrick on menestyvä, rikas – ja kaksiselitteisen karismaattinen sarjamurhaaja, jonka uhreilta on leikattu korvat, silmät ja kielet. Poliisi yrittää epätoivoisesti löytää “Monkey Killer” -nimellä kutsutun tekijän, mutta katsoja tietää koko ajan Tomin syylliseksi. Elokuva seuraa sekä hänen yhä sadistisempia murhiaan että poliisin epäonnistumisia, kunnes Gerrick alkaa itse kyllästyä “onnistumiseensa” ja ajaa tilanteen absurdin väkivaltaiseen finaaliin.

Blackwoods (2001)

Psykologinen trilleri, jossa syyllisyys ja todellisuus limittyvät. Matt Sullivan on mies, joka aiheutti vuosia sitten humalassa auto-onnettomuuden ja tappoi tyttö nimeltä Mollyn. Menneisyyden traumat ahdistavat, kun hän lähtee nykyisen tyttöystävänsä Dawnin kanssa viikonloppureissulle syrjäiseen Blackwoodsin metsään. Dawn katoaa, ja Matt joutuu kummallisen Franklyn-perheen vangiksi. Perhe järjestää “oikeudenkäynnin” Molllyn kuolemasta, Dawn paljastuu Mollyn kaksoissisareksi ja alkaa verinen metsästys. Lopussa selviää, että perhe ja Dawn ovat olleet Mattin syyllisyydestä kumpuavaa harhaa, ja todellisuudessa hän on vaaraksi kaikille ympärillään.

Heart of America (2002)

Koulusurmia käsittelevä ensemble-draama. Tapahtumat sijoittuvat Riversiden lukioon viimeiseen koulupäivään, jota seurataan useiden oppilaiden ja opettajien näkökulmasta: on kiusattu duo Daniel ja Barry, raskaana oleva Robin ja hänen poikaystävänsä Kevin, huumeita myyvä Wex, kyynistynyt englanninopettaja Pratt ja välinpitämätön rehtori. Taustalla kytee vuosien kiusaaminen ja perheväkivalta. Daniel suunnittelee kostomassamurhaa koulussa; Barry epäröi. Kun viimeinen koulupäivä päättyy, Daniel aloittaa veriteon, Dara-niminen tyttö liittyy mukaan, useita kiusaajia ja sivullisia kuolee, ja lopulta Daniel tekee itsemurhan. Elokuva päättyy uutisreportaasiin, joka niputtaa tapahtumat osaksi laajempaa nuorisoväkivallan sarjaa.

Videopelikausi alkaa

House of the Dead (2003)

Perinteinen zombie-splatter, joka yrittää jäljitellä arcade-pelin tunnelmaa. Joukko nuoria matkustaa syrjäiselle saarelle rave-bileisiin, mutta huomaa pian, että alueella ovat liikkeellä 1500-luvun kuolleen espanjalaisalchemistin luomat zombilaumat. Selviytyjät pakenevat mökeistä, venesatamasta ja muureilla suojatusta kartanosta, samalla kun kamera leikkaa välillä suoraan pelimäisiin kuvakulmiin ja ruudulle vilautetaan “ammuskeluanimaatioita”. Loppu on käytännössä yksi pitkä, pelimäinen tulitaistelu undead-armeijaa vastaan.

Alone in the Dark (2005)

Toiminta-kauhu, joka käyttää pelisarjan nimiä ja hahmoja, mutta kertoo käytännössä uuden tarinan. Paranormaaleja ilmiöitä tutkiva Edward Carnby selvittää lapsuuteensa liittyvää salaisuutta: orpokoti, oudot kokeet ja muinainen abkani-sivilisaatio, jonka demoneja sotilasyritys yrittää hyödyntää aseina. Edward ja arkeologi Aline kohtaavat öisiä hirviöitä, varjo-olioita ja aseistettuja kommandoryhmiä, kun salaliitto avaa portin toiseen maailmaan. Lopussa uhka pysäytetään vain osittain, jättäen auki tunteen, että pimeys jatkaa leviämistään.

BloodRayne (2005)

Fantasia-toiminta, jossa puoli-ihminen, puoli-vampyyri BloodRayne jahtaa isäänsä, sadistista vampyyrilordia Kagania 1700-luvun Euroopassa. Rayne on sirkuksessa pidettävä friikkishow’n tähti, joka vapautuu ja liittyy Brimstone Society -nimiseen vampyyrienmetsästäjäjärjestöön. Tarina seuraa, kuinka Kagan kerää kolme pyhää reliikkiä saadakseen täydellisen voiman, ja Rayne yrittää estää tämän – samalla kostamassa äitinsä raiskauksen ja murhan. Lopussa hän syrjäyttää isänsä ja ottaa tahtomattaan tämän paikan vampyyrivoimien haltijana.

Suuret fantasiat ja pelisatiiri

In the Name of the King: A Dungeon Siege Tale (2007)

Massiivinen fantasiarainä, joka muistuttaa halpis-Taru sormusten herrasta -versiota. Nimettömänä “Farmerina” tunnettu mies elää rauhallista maalaiselämää, kun kuningaskuntaa hyökkäävät Krug-hirviöt, joita ohjaa paha velho Gallian. Hyökkäyksessä Farmerin poika tapetaan ja vaimo kidnapataan, joten mies liittyy kuninkaan armeijaan. Matkan varrella paljastuu, että Farmer onkin kuninkaallinen, jolla on erityinen yhteys maata suojelevaan voimaan. Lopussa hän kukistaa Gallianin, vapauttaa vaimonsa ja ottaa paikkansa valtakunnan uutena toivona.

BloodRayne 2: Deliverance (2007)

Jatko-osa siirtää vampyyri-sankarin 1800-luvun villiin länteen. Rayne saapuu Deliverance-kaupunkiin, jota terrorisoi vampyyri Billy the Kid ja tämän joukko. Billy kidnappaa lapsia pakottaakseen heidät vampyyreiksi ja rakentaa pientä valtakuntaa rautatien varteen. Rayne lyöttäytyy yhteen paikallisen sheriffin ja muiden “western-arkkityyppien” kanssa. Loppuhuipennuksessa junaryöstö, vampyyriluotisade ja kirkossa käytävä kaksintaistelu päättävät Billyn vallan.

Postal (2007)

Äärimmäisen poliittisesti epäkorrekti farssi, joka aloittaa 9/11-parodialla lentokoneen ohjaamossa. Vuosia myöhemmin työtön “Postal Dude” elää vaimon ja kulttijohtaja-enon alistamana Paradise-nimisessä kaupungissa. Hän ja eno ryhtyvät suunnittelemaan keikkaa teemapuistossa, jossa maskotit, Osama bin Laden ja USA:n presidentti sekoilevat. Elokuva pilkkaa terrorismia, Yhdysvaltain ulkopolitiikkaa, fundamentalismia ja itse Bollia (joka esiintyy cameossa ja kuolee omassa elokuvassaan). Lopussa maailma ajautuu ydinholokaustiin käytännössä kaikkien osapuolten typeryyden seurauksena.

Seed (2007)

Brutaali slasher. Max Seed on lapsuuden bussiturmassa pahasti ruhjoutunut mies, joka kasvaa eristäytyneeksi sarjamurhaajaksi, keräten videotallenteita uhrien kidutuksesta ja nälkään näännyttämisestä. Hän jää lopulta kiinni ja tuomitaan sähkötuoliin. Sähköisku ei kuitenkaan tapa häntä, mutta viranomaiset hautaavat hänet elävänä säästääkseen vaivan. Seed kaivautuu ulos ja aloittaa kostomurha-orgian kaupunkia ja häntä rankaisevaa järjestelmää vastaan, kiduttaen uhrejaan kellarissaan ja viimeistellen nihilistisen maailmankuvansa.

Sota, vankila ja lisää pelisovituksia

1968 Tunnel Rats / Tunnel Rats (2008)

Vietnam-sodan elokuva, joka keskittyy “tunneliratteihin” – sotilaisiin, jotka lähetetään Vietkongin maanalaisiin tunneleihin. Pieni amerikkalaisjoukko saapuu tukikohtaan, jonka ympärillä sijaitsee laaja tunneliverkosto. Heidän tehtävänsä on puhdistaa tunnelit, mutta tehtävä muuttuu painajaiseksi: ansat, pimeys, klaustrofobia ja näkymätön vihollinen murtavat sotilaiden psyyken yksi kerrallaan. Monet kuolevat joko taistellen tai omiin pelkotiloihinsa, ja loppu jättää vain muutaman selviytyjän, joiden kohtalo jää avoimeksi.

Far Cry (2008)

Jack Carver, entinen erikoisjoukkojen sotilas, elättää itsensä veneenkuljettajana. Hän vie toimittaja Valentinan syrjäiselle saarelle, jossa toimii salainen tutkimuslaitos. Pian käy ilmi, että saaren hullu tiedemies Krieger tekee geenikokeita sotilasklooneilla ja hirviömäisillä supersotilailla. Jack ja Valentina yrittävät paeta palkkasotureita ja hirviöitä samalla kun he tuhoavat laboratorion ja sen infrastruktuurin. Lopussa laitos räjähtää ja kaksikko pakenee saarelta, mutta maailma on vihjeiden perusteella täynnä vastaavia projekteja.

Stoic (2009)

Nelikön sellidraama, joka pohjautuu tositapahtumiin. Neljä vankia jakaa pienen sellin; pokeripeli savukkeista eskaloituu, kun hiljainen Mitch häviää ja kieltäytyy nöyryytysrangaistuksesta. Muut kolme alkavat “rangaista” häntä: ensin kiusaamalla, sitten kiduttamalla ja nöyryyttämällä rajusti. Elokuva rakentuu haastattelujen ja takaumien varaan – viranomaiset uskovat aluksi Mitchin tehneen itsemurhan, mutta katsoja näkee vähitellen, että kyse oli murhasta, jonka tekijät yrittävät peitellä. Lopputulos on äärimmäisen ahdistava kuvaus ryhmäpaineesta ja väkivallasta suljetussa tilassa.

Rampage (2009)

Bill Williamson, pettynyt nuori mies pienessä amerikkalaiskaupungissa, kokee yhteiskunnan olevan läpimätä: media, kulutus, poliitikot ja “lammasmassat”. Hän rakentaa itse kevlarsotisovan ja aseistaa itsensä raskaasti. Sitten hän toteuttaa metodisen joukkosurman – ampuen kahviloissa, kaduilla, poliisiasemalla – samalla kun käyttää pankkiryöstöä peittääkseen jälkensä. Juoni paljastaa, että Bill lavastaa ystävänsä syylliseksi ja pääsee itse karkuun, rahoituksen turvin. Elokuva seuraa hänen manifestiaan ja sitä, miten hän selviää sankoin tappoluvuin tuomitsemattomana.

Darfur / Attack on Darfur (2009)

Sotadraama, jossa kuusi länsimaista toimittajaa vierailee pienessä Darfurin kylässä Afrikan unionin rauhanturvaajien kanssa. He näkevät kyläläisten kertomuksia janjaweed-milisien raakuuksista ja saavat tiedon tulevasta hyökkäyksestä. Edessä on valinta: lähteä turvaan ja raportoida maailmalle tai jäädä auttamaan kyläläisiä lähes varmaa kuolemaa vastaan. Osa toimittajista pakenee, osa jää ja saa todistaa massamurhaa ja raiskauksia lähietäisyydeltä. Elokuva päättyy kylän tuhoon ja yksittäiseen selviytyneeseen lapseen, jonka yksi toimittajista vie turvaan, samalla kun kamera kommentoi maailman välinpitämättömyyttä.

2010–2011: apokalypsi, natsit, vampyyrit ja Auschwitz

The Final Storm (2010)

Maaseudulla asuva Gradyjen perhe ottaa ukkosmyrskyltä suojaan salaperäisen Silas Hendershotin. Mies väittää, että ulkona vallitsee yhteiskunnan romahdus: kaupunki on autio, kirkko palanut ja ryöstelijät liikkuvat teillä. Isä Tom alkaa epäillä Silasta, ja käy ilmi, että tämä on saarnamiesmäinen hahmo, joka uskoo maailmanlopun olevan käsillä – ja mahdollisesti itse on ollut mukana väkivallassa. Konflikti kärjistyy, Tom joutuu hirteen ja Silas yrittää viedä perheen kohti omaa apokalyptista “suunnitelmaansa”. Loppu vihjaa raamatulliseen lopun aikojen näytelmään, jossa tähdet katoavat taivaalta ja koko universumi “sammuu”.

Max Schmeling (2010)

Elämäkertaelokuva saksalaisesta raskaansarjan nyrkkeilijästä Max Schmelingistä. Tarina kehystetään toisen maailmansodan Kreikassa, jossa haavoittunut laskuvarjosotilas Schmeling kuljettaa brittivankia; vanki tunnistaa hänet kuuluisaksi nyrkkeilijäksi ja pyytää kertomaan elämänsä. Takautumissa nähdään Schmelingin nousu mestariksi, avioliitto näyttelijä Anny Ondran kanssa, ristiriitainen suhde natsihallintoon (hän suojelee juutalaista manageriaan) sekä legendaariset ottelut Joe Louisia vastaan – ensin sensaatiomainen voitto, sitten tuhoisa tappio. Lopuksi Schmeling palaa sodasta kotiin ja yrittää rakentaa uutta elämää sodanjälkeisessä Saksassa.

Auschwitz (2011)

Kokeellinen, erittäin raju holokaustikuvaus. Elokuva alkaa dokumenttimaisilla haastatteluilla, joissa nykyiset saksalaisnuoret kertovat vajavaisista tiedoistaan holokaustista. Sen jälkeen siirrytään äärimmäisen graafisiin uudelleenlavastuksiin Auschwitzin keskitysleiriltä: saapumisaaltoihin, kaasukammioihin, teloituksiin ja vartijoiden sadistiseen arkeen. Boll esiintyy itse SS-vartijana. Tarkoitus on shokeerata katsoja pois “estetisoidusta” holokaustikuvastosta näyttämällä jatkuvaa, mekaanista tappamista ilman melodramaattisia alitarinoita. Lopussa palataan nykyhetkeen ja siihen, miten historian hirviömäisimmät teot voivat unohtua.

Blubberella (2011)

Täysin överi parodia sekä super sankarielokuvista että Bollin omasta BloodRayne-sarjasta. Blubberella on ylipainoinen dhampyyri – puoliksi ihminen, puoliksi vampyyri – joka vihaa natseja ja rakastaa ruokaa. Toisen maailmansodan Euroopassa hän taistelee Hitleria (jota esittää itse Boll) ja tämän okkultistisia kokeita vastaan, pistää Wehrmachtin joukkoja palasiksi ja laukoo tahallisen mauttomia vitsejä painosta, seksuaalisuudesta ja juutalaisvainoista. Käytännössä elokuva on BloodRayne: The Third Reich -elokuvan kohtaus-kohtaukselta uudelleenkuvattu, improvisoitu farssi.

BloodRayne: The Third Reich (2011)

Vampyyri-toiminta natsi-Saksassa. Rayne työskentelee vastarintaliikkeen agenttina ja hyökkää junaan, joka kuljettaa juutalaisia kohti leirejä. Hyökkäyksessä hänen verensä roiskuu SS-komentaja Eckart Brandin kasvoille, muuttaen tämän dhampyyriksi. Brand suunnittelee injektoivansa Raynen verta Hitleriin, jotta tämä saisi kuolemattomuuden ja yli-inhimilliset voimat. Rayne ja vastarintataistelijat yrittävät estää suunnitelman, käyvät yhteen leireillä, bunkkereissa ja laboratorioissa ja lopuksi surmaavat Brandin sekä tuhoavat natsien yliluonnolliset kokeet.

In the Name of the King 2: Two Worlds (2011)

Dolph Lundgrenin esittämä Granger, nyky-Vancouverissa asuva erikoisjoukkojen veteraani, joutuu aikaportaalin läpi keskiaikaiseen kuningaskuntaan. Ennustukset väittävät hänen olevan “valittu”, jonka pitää voittaa “Dark Ones” ja heidän johtajansa, noita Holy Mother. Granger liittoutuu Manhattan-nimisen parantajan ja kapinallisten kanssa, kohtaa kuninkaan, joka ei välttämättä ole niin jalo kuin väittää, ja johtaa sissisotaa tyrannia vastaan. Lopussa paljastuu juoni valtakunnan sisällä, tyranni kukistuu ja Granger yrittää löytää tien takaisin omaan aikaansa.

2013–2014: talous, poliittinen väkivalta ja keskiaikafantasia jatkuu

Assault on Wall Street / Attack on Wall Street (2013)

Jim Baxford on New Yorkin panssariautonkuljettaja, jonka syöpää sairastava vaimo tarvitsee kallista hoitoa. Finanssikriisi iskee: sijoitusneuvoja on laittanut Jimin säästöt riskirahastoihin, jotka romahtavat, asuntolainat kaatuvat ja vakuutusyhtiö kieltäytyy maksamasta hoitoja. Vaimo tekee epätoivoisena itsemurhan, ja Jim menettää kaiken. Tässä vaiheessa hän pukee ylleen sotilastaustansa mukaiset varusteet ja aloittaa yhden miehen sodan pankkiireja ja sijoitusjohtajia vastaan, murhaten kylmästi niitä, jotka hyötyivät muiden kärsimyksestä. Lopussa Jim onnistuu lavastamaan yhden “pahimmista” johtajista syylliseksi ja kävelee poliisien ohi vapaana, vannoen jatkavansa Wall Streetin puhdistamista.

Suddenly (2013)

Vuoden 1954 Frank Sinatra -klassikon moderni uusintaversio. Pikkukaupunki Suddenly odottaa Yhdysvaltain presidentin junavierailua. Neljä palkkamurhaajaa – johtajanaan Baron – esittäytyy salaisen palvelun agenteiksi ja valtaa sodassa leskeksi jääneen Ellenin talon, joka antaa täydellisen sniper-ampumakulman ratapihalle. Paikallinen poliisi Todd, alkoholisoitunut veteraani ja Ellenin miesvainajan entinen toveri, alkaa epäillä “agentteja”. Elokuva seuraa jännitysnäytelmänä sitä, ehtiikö Todd palata jaloilleen ja estää salamurhan, samalla kun perhe on panttivankina oman kotinsa sisällä.

The Profane Exhibit – segmentti “Basement” (2013)

Antologia-kauhuelokuvassa The Profane Exhibit Boll vastaa segmentistä “Basement”, joka on saanut inspiraationsa Josef Fritzl -tapauksesta. Lyhytelokuva kertoo vanhemmista, jotka pitävät tytärtään suljettuna kellariin, missä heidän sekä vierailijoiden perversiot purkautuvat tyttöön kohdistuvana hyväksikäyttönä. Tarina on tarkoituksella ahdistava, klaustrofobinen ja moraalisesti likainen, ja se toimii koko antologian “äärilaitana” hyväksikäytön kuvauksessa.

In the Name of the King 3: The Last Mission (2014)

Kolmas Dungeon Siege -spinoff vie Dominic Purcellin esittämän palkkamurhaaja Hazen Kainen keskiaikaiseen valtakuntaan. Hänen tehtävänään on alun perin tappaa kaksi kuninkaallista lasta, mutta hän joutuu sekavaan valtataisteluun, jossa tyranni kuningas Tervon hallitsee lohikäärmeen avulla. Hazen tajuaa olevansa osa suurempaa ennustusta ja kääntyy pahiksista hyvisten puolelle. Loppuhuipennuksessa hän johtaa armeijan Tervonin linnaan, voittaa kuninkaan kaksintaistelussa ja palaa omaan aikaansa – perässään “omistajansa” menettänyt lohikäärme, joka ilmestyy moderniin suurkaupunkiin.

Rampage: Capital Punishment (2014)

Jatko-osa seuraa Bill Williamsonia vuosia ensimmäisen teurastuksen jälkeen. Hän palaa kaupunkiin, valtaa televisiostudion, ottaa henkilökunnan panttivangeiksi ja pakottaa kanavan lähettämään manifestinsa suorana: pitkän, raivoisan syytöksen poliittista eliittiä, pankkiireja ja kulutuskulttuuria vastaan. Samalla hän teloittaa julkisesti panttivankeja, pommittaa poliisiasemaa ja toteuttaa uutta veritekoa pelkkänä esityksenä. Lopussa hän lavastaa oman kuolemansa räjäyttämällä studion kaasupommilla ja katoaa taas maan alle – tosin jätettyään jälkeensä lapsen, jolle hän antaa aseen ja kehottaa tappamaan perheensä sekä itsensä.

2016: Rampage-trilogian päätös

Rampage: President Down (2016)

Trilogian päätös alkaa Yhdysvaltain presidentin salamurhasta – tarkka-ampuja ampuu presidentin ja kaksi FBI-johtajaa, ja teon takana epäillään tietenkin Bill Williamsonia. FBI etsii häntä kuumeisesti, mutta Bill on piilossa syrjäisessä mökissä, mistä käsin hän lähettää propagandavideoita, joissa kehottaa seuraajiaan jatkamaan väkivaltaista “vallankumousta”. Samaan aikaan viranomaiset yrittävät selvittää, onko hän yhä hengissä vai onko kyse vain copycat-ilmiöstä. Lopussa Williamson käy viimeiseen taisteluun viranomaisia vastaan, saa surmansa, mutta hänen viestinsä on jo levinnyt: uutisissa kerrotaan ympäri maata tapahtuvista ampumavälikohtauksista, ja yksi aiempien elokuvien hahmoista ampuu kameran rikki julistaen jatkavansa Billin työtä.

2020-luvun paluu: äärioikeisto, poliisi ja moottoripyöräjengi

Hanau (Deutschland im Winter – Part 1) / Hanau: Germany in Winter (2021/2022)

Docu-draama, joka käsittelee Saksan Hanau’n äärioikeistolaista terrori-iskua ja tekijän QAnon-tyyppistä ajatusmaailmaa. Päähenkilö Tobias R. on salaliittoteorioihin hurahtanut mies, joka kokee maahanmuuttajat uhkana ja radikalisoituu verkossa vihapuheen ja pseudopropagandan avulla. Elokuva seuraa yhtä yön mittaista tapahtumasarjaa, jossa hän valmistautuu iskuun, kirjoittaa manifestiaan ja toteuttaa barbaarisen ampumavälikohtauksen shisha-baareissa ja kaduilla. Tyyli on sekoitus dokumentaarista realismia ja fiktiota, tarkoituksena tehdä psykologinen profiili “ensimmäisestä QAnon-massamurhaajasta” ja näyttää, miten internet-fantasiat voivat johtaa todelliseen väkivaltaan.

First Shift (2024)

Bollin paluu fiktio elokuvan pariin kahdeksan vuoden tauon jälkeen on poliisidraama New Yorkista. Kokeneen, kyynistymässä olevan Brooklynin NYPD-konstaapelin pariksi määrätään uusi, etelästä tullut naisrookie Angela. Elokuva seuraa heidän 12 tunnin työvuoroaan, jonka aikana he hoitavat perheväkivaltaa, huumekauppaa, pikkurikoksia ja yhtä isompaa, järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittyvää mafiamurhaa. Kaksikon erilaiset arvot ja taustat törmäävät, kun veteraani haluaa “hoitaa asiat kadulla” ja Angela yrittää pitää kiinni eettisemmistä keinoista. Vuoron päättyessä he ovat nähneet liikaa kuolemaa ja korruptiota, mutta löytäneet jonkinlaisen yhteisen sävelen – samalla kun yksi tutkituista tapauksista jää tietoisesti avoimeksi jatko-osia varten.

Bandidos und ich / Bandidos – Ein Leben zwischen Freiheit und Gesetz (2024, dokumentti)

Pitkä dokumenttielokuva, jossa Boll seuraa Bandidos-moottoripyöräkerhoa usean vuoden ajan. Kamera pääsee poikkeuksellisen lähelle kerhon sisäpiiriä: nähdään kokouksia, rituaaleja, juhlia ja arkea, haastatellaan Euroopan varapresidenttiä ja rivijäseniä. Dokumentti käsittelee veljeyden ja “vapauden” ideologiaa, mutta myös rikos- ja väkivaltasyytöksiä, joita kerhoon liitetään. Boll ei toimi moralisoivana kertojana, vaan antaa kameran tallentaa sekä hurmaavan, romantisoidun “veljeskunnan” että sen pimeämmät sävyt, jättäen katsojalle tulkinnan siitä, onko kyse vapauden yhteisöstä vai rikollisesta järjestöstä – vai molemmista.