The Man in the Iron Mask - Rautanaamio (1998) - elokuvan juttua
The Man in the Iron Mask - Rautanaamio (1998) - elokuvan juttua
Julkaisuvuosi: 1998
Genre: historiallinen seikkailu, draama, romantiikka
Perustuu: Alexandre Dumas’n romaaniin Le Vicomte de Bragelonne (osa Kolmen muskettisoturin saagaa)
Ohjaaja & käsikirjoittaja: Randall Wallace
(tunnetaan myös elokuvasta Braveheart)-
Tuottajat: Russell Smith, Randall Wallace
-
Musiikki: Nick Glennie-Smith
-
Kuvaus: Peter Sova
-
Leikkaus: John Wright
Wallace muokkasi Dumas’n tarinaa vapaasti ja teki siitä selkeämmän, romanttisemman ja elokuvallisemman, painottaen moraalisia valintoja ja ystävyyttä.
Näyttelijät (Casting)
-
Leonardo DiCaprio – Kuningas Ludvig XIV / Philippe (kaksoisrooli)
-
Jeremy Irons – Aramis
-
John Malkovich – Athos
-
Gérard Depardieu – Porthos
-
Gabriel Byrne – D’Artagnan
-
Anne Parillaud – Kuningatar Anne
Kolme muskettisoturia – tarina uudessa muodossa
Tässä versiossa muskettisoturit eivät ole enää nuoria sankareita, vaan:
-
vanhuuden kynnyksellä olevia,
-
menneisyyden virheiden painamia,
-
moraalisen valinnan edessä.
Heidän vastassaan ei ole vieras vihollinen, vaan oma kuninkaansa – julma ja itsekäs Ludvig XIV. Tarinan ydin ei ole seikkailu vaan kysymys:
milloin lojaalisuus muuttuu velvollisuudeksi vastustaa valtaa?
Onnistuneet näyttelijävalinnat
Leonardo DiCaprio kaksoisroolissa on elokuvan selkäranka. Hän:
-
tekee Ludvig XIV:stä kylmän, narsistisen tyrannin
-
ja Philippestä haavoittuvan, myötätuntoisen vaihtoehdon vallalle
Muskettisoturit:
-
Malkovich (Athos): surumielinen isähahmo – emotionaalinen paino
-
Irons (Aramis): älykäs, laskelmoiva ja moraalisesti ristiriitainen
-
Depardieu (Porthos): fyysinen voima + lämmin huumori
-
Byrne (D’Artagnan): hiljainen kunnian ja velvollisuuden ruumiillistuma
Monien mielestä tämä on yksi parhaiten roolitettu muskettisoturisovitus, juuri siksi että näyttelijät tuovat hahmoihin elämänkokemusta.
Elokuvan juoni – kuvailtu ja selitetty
Ranska kärsii nälästä ja sorrosta, mutta kuningas Ludvig XIV elää ylellisyydessä ja käyttää valtaansa julmasti. Entiset muskettisoturit ovat hajaantuneet, kunnes Aramis paljastaa salaisuuden:
Ludvigilla on salainen kaksoisveli, Philippe, joka on vangittu ja pakotettu käyttämään rautanaamiota.
Muskettisoturit päättävät:
-
vapauttaa Philippen
-
vaihtaa hänet Ludvigin tilalle
-
antaa Ranskalle oikeudenmukaisen kuninkaan
Suunnitelma onnistuu osittain, mutta paljastuu, että D’Artagnan on molempien miesten todellinen isä, mikä tuo tarinaan traagisen isä–poika-ulottuvuuden.
Lopulta:
-
Ludvig jää vangiksi (rautanaamioon)
-
Philippe nousee valtaan lempeänä kuninkaana
-
Muskettisoturit uhraavat maineensa ja vapautensa Ranskan puolesta
Elokuvan teemat
-
vallan vastuu
-
veljeys ja lojaalisuus
-
isän ja pojan välinen side
-
oikeudenmukaisuus vs. laki
Muskettisoturit yksilöinä – luonne, huumori ja tragedia
Elokuva tekee yhden fiksun tempun: se antaa jokaiselle muskettisoturille oman elämänvaiheensa kriisin. He eivät ole enää saman joukkueen eri variaatioita, vaan neljä hyvin erilaista vastausta samaan kysymykseen: miten elää, kun nuoruuden ihanteet ovat murentuneet?
Porthos – nautinnonhaluinen sydän
(Gérard Depardieu)
Porthos = elokuvan sydän ja komiikka
Porthos on:
-
ruumiillistunut elämänilo
-
suorasukainen, lapsenomaisen rehellinen
-
yhtä aikaa hauska ja yllättävän surullinen
Naisseikkailut
Porthosin romanssit eivät ole viettelyä vaan hyväntahtoista kaoottisuutta:
-
hän rakastaa kaikkia
-
ja uskoo vilpittömästi, että kaikki rakastavat häntä takaisin
-
naiset ovat hänen maailmassaan elämän, ruoan ja viinin jatke
Tämä tekee hahmosta lämpimän: Porthos ei manipuloi, hän iloitsee.
Itsemurhayritys – mustaa huumoria ja totuutta
Yksi elokuvan alikehutuimmista kohtauksista:
-
Porthos yrittää hirttäytyä
-
köysi katkeaa
-
lattia pettää
-
lopulta hän jää henkiin vahingossa
Kohtaus on:
-
samaan aikaan koominen ja sydäntäsärkevä
-
täydellinen tiivistys hahmosta:
Porthos ei edes osaa kuolla – elämä vetää hänet väkisin mukaan.
Symbolisesti:
-
hän ei halua kuolla, vaan lakkasi hetkeksi tuntemasta itseään tarpeelliseksi
-
kun ystävyys ja tehtävä palaavat, myös elämänhalu palaa
Athos – surun kantaja
(John Malkovich)
Athos on elokuvan emotionaalinen painopiste:
-
menettänyt poikansa
-
pettynyt kuninkaaseen
-
elää hiljaisessa syyllisyydessä
Hänen huumorinsa on:
-
kuivaa
-
katkeraa
-
usein itseironista
Athos ei taistele enää kunnian vuoksi vaan:
jotta mikään muu poika ei kuolisi turhaan.
Aramis – äly ja juoni
(Jeremy Irons)
Aramis on:
-
entinen soturi, nykyinen kirkonmies
-
strateginen ajattelija
-
moraalisesti liukkain hahmo
Huumori:
-
terävää
-
sarkastista
-
usein hienovaraista piikittelyä muita kohtaan
Aramis uskoo:
-
että hyvä lopputulos oikeuttaa keinot
-
ja että hän näkee pidemmälle kuin muut
Hän on se, joka aloittaa vallankumouksen – mutta ei täysin tiedä, pystyykö elämään seurausten kanssa.
D'Artagnan – velvollisuus
(Gabriel Byrne)
D’Artagnan on elokuvan moraalinen ankkuri:
-
uskollinen kruunulle
-
uskollinen ystäville
-
ja lopulta ristiriidassa itsensä kanssa
Huumori:
-
kuivaa
-
hillittyä
-
usein syntyy siitä, että muut ovat täysin hallitsemattomia
Hänen traagisuutensa huipentuu:
-
isyyden paljastumiseen
-
mahdottomaan valintaan kahden pojan välillä
Ryhmädynamiikka – miksi he toimivat niin hyvin yhdessä
-
Porthos tuo elämän ja keveyden
-
Athos tuo surun ja moraalisen painon
-
Aramis tuo suunnitelman
-
D’Artagnan tuo kunnian
Ja juuri siksi huumori toimii:
-
se syntyy elämänkokemuksesta, ei vitseistä
-
nauru on usein puolustusmekanismi
Miksi erityisesti Porthos jää mieleen
Porthos on:
-
ainoa, joka ei teeskennele mitään
-
ainoa, joka ei piiloudu ideologian, uskonnon tai velvollisuuden taakse
-
ja siksi myös ainoa, joka uskaltaa olla aidosti hauras
Hänen kömpelö itsemurhayrityksensä ei ole vitsi – se on elokuvan inhimillisin hetki.
Elokuva vs. Dumas’n alkuperäinen romaani
Elokuvan pohjana on Alexandre Dumas’n romaanin viimeinen osa:
Le Vicomte de Bragelonne (1847–1850)
Keskeiset erot
| Aihe | Dumas’n romaani | Elokuva (1998) |
|---|---|---|
| Rautanaamio | Vanki on Ludvig XIV:n kaksoisveli, mutta rooli on pieni ja mystinen | Kaksoisveli Philippe on tarinan moraalinen keskus |
| Muskettisoturit | Politiikan ja henkilökohtaisten pettymysten hajottamia | Yhdistyvät vielä kerran sankaritekoon |
| D’Artagnan | Lojaali kruunulle loppuun asti | Kapinoi kuningasta vastaan ja saa traagisen isäroolin |
| Sävy | Melankolinen, realistinen, jopa kyyninen | Romanttinen, moraalinen, toiveikas |
| Loppu | Katkera ja surullinen (Athosin poika kuolee, sankaruus hiipuu) | Sovitteleva ja myyttinen (oikeudenmukaisuus voittaa) |
Elokuva kertoo tarinan toivosta ja valinnasta: maailma voi muuttua, jos joku uskaltaa toimia.
Elokuvan symboliikka
Rautanaamio
-
Dumas’lla: vallan salaisuuden väline – poliittinen mysteeri
-
Elokuvassa:
-
epäoikeudenmukainen valta tukahduttaa ihmisyyden
-
kasvot = identiteetti → naamio = ihmisyyden riistäminen
-
ironia: väärä mies käyttää kruunua, oikea miestä piilotetaan
-
Kun lopussa Ludvig pakotetaan rautanaamioon, valta ja rangaistus vaihtavat paikkaa.
Kaksoisolento (Ludvig / Philippe)
Symboloi kahta vallan muotoa:
-
Ludvig XIV: valta ilman empatiaa
-
Philippe: empatia ilman valtaa (aluksi)
Elokuva esittää kysymyksen:
Kumpi tekee kuninkaasta kuninkaan – syntyperä vai moraali?
Muskettisoturit
He eivät ole enää seikkailijoita vaan:
-
menneisyyden ihanteiden ruumiillistumia
-
omantunnon ääniä vallan edessä
Jokainen edustaa eri vastausta kysymykseen:
Mitä teet, kun laki ja oikeus eivät ole sama asia?
Isyys (D’Artagnan)
Elokuvan täysin uusi elementti:
-
D’Artagnan molempien miesten isänä
-
tekee konfliktista henkilökohtaisen
-
muuttaa poliittisen kapinan perhetragediaksi
Symbolisesti:
-
vanha sukupolvi kantaa vastuun uuden virheistä
-
isä ei voi valita lastaan, mutta voi valita tekonsa
Randall Wallacen työ käsikirjoittajana
Randall Wallace tunnetaan siitä, että hän:
-
yksinkertaistaa monimutkaisia historiallisia tarinoita
-
lisää vahvan moraalisen ytimen
-
korostaa puheita, valintoja ja uhrausta
Mitä Wallace teki Dumas’lle?
-
Poisti sivujuonet ja poliittisen monimutkaisuuden
-
Lisäsi emotionaalisen selkärangan (isyys, veljeys)
-
Rakensi selkeän sankarimyytin, jossa:
-
paha valta kaatuu
-
hyvyys palkitaan
-
uhraus on merkityksellinen
-
Tämä on sama lähestymistapa kuin Braveheartissa:
-
historiallinen tarkkuus joustaa
-
tunne ja teema menevät edelle
Kritiikki vs. vahvuus
Kritiikki:
-
Dumas’n hienovaraisuus katoaa
-
tarina “hollywoodisoituu”
Vahvuus:
-
tarina toimii elokuvana
-
hahmot ovat selkeitä ja muistettavia
-
teemat välittyvät myös katsojalle, joka ei tunne alkuperäistä romaania
Yhteenvetona:
-
Dumas’n romaani = aikuisen maailman tragedia
-
Elokuva = myyttinen kertomus vallan vastuusta
-
Wallace muunsi kirjallisen eepoksen moraaliseksi elokuvaksi






Kommentit
Lähetä kommentti