Kalevala: Kullervon Tarina (2026) - Katsottu Teatterissa
Kalevala: Kullervon Tarina (2026) - Katsottu Teatterissa
Ohjaus ja käsikirjoitus
-
Ohjaaja: Antti J. Jokinen (tunnettu suomalainen elokuvaohjaaja)
-
Käsikirjoitus: Antti J. Jokinen & Jorma Tommila
-
Tuotanto: Storm Inc., ReelMedia & SF Studios (yhteistuotanto)
-
Budjetti: noin 4,9–5,2 M€ – yksi suurimmista suomalaisista elokuvatuotannoista pitkään aikaan.
-
Kesto: n. 143 min (noin 2 h 23 min)
-
Ikäraja: K-16 (sisältää väkivaltaa ja ahdistavia kohtauksia)
Keskeiset näyttelijät elokuvassa:
-
Elias Salonen – Kullervo (päähenkilö)
-
Eero Aho – Untamo, Kullervon arkkivihollinen ja isähahmon rooliin liittyvä hahmo
-
Ilkka Koivula – Wäinö
-
Olli Rahkonen – Ilmarinen
-
Krista Kosonen – Ilmarisen vaimo / Kerttu
-
Johannes Holopainen – Kalervo (Kullervon isä)
-
Oona Airola – Marjatta
-
Ronja Orasta – Aino
-
Seela Sella – Muori
Kuvauspaikat
Elokuva sijoittuu 1100-luvulle ja Pohjois-Karjalaan.
• Suurin osa kuvauksista tehtiin Nurmeksen Bomban alueella Pohjois-Karjalassa, missä rakennettiin laaja Kalevala-kylämäinen lavastus.
• Lisäksi kuvauksia tehtiin myös Liettuassa (osa lavasteista / maisemista).
Bomban alueesta on tullut elokuvan myötä merkittävä historiallista tunnelmaa tukeva kuvauspaikka, ja sitä hyödynnettiin runsaasti ulkoilma-asetelmissa.
Elokuva kertoo Kullervon tragedian, Kalevalan tunnetuimman ja synkimmän kertomuksen:
-
Kalervon ja Untamon välinen yliluonnollisen raaka perhe- ja heimojen välinen riita johtaa verilöylyyn, jossa kalervolaiset lähes kokonaan tuhotaan.
-
Yksi lapsi, Kullervo, selviää ja joutuu orjaksi, missä hänet alistetaan, kiusataan ja nöyryytetään.
-
Aikuisena Kullervo palaa kostoa etsimään, kohtaa kadonneita sukulaisia ja kamppailee trauman ja vihansa kanssa.
-
Tarina käsittelee myös isän ja pojan suhdetta, vihan kierrettä ja lopulta, Kullervon oman kohtalon hyväksymistä.
Käsikirjoitus seuraa alkuperäistä Kalevala-eeposta melko uskollisesti, mutta elokuva tuo mukaan myös syvällistä psykologista näkökulmaa ja inhimillisiä motiiveja.
Elokuvan ydin perustuu suoraan Kalevalan Kullervo-runoon, mutta sitä on tulkittu nykyaikaisemmin ja ihmisläheisemmin:
-
Kalevalan mytologisia elementtejä, hahmoja ja ajankuvaa hyödynnetään taustana.
-
Tarinan perusjuoni ja hahmojen motiivit ovat peräisin Lönnrotin eepoksesta.
-
Ohjaaja on itse sanonut halunneensa riisua Kalevalan fantasian ja viedä sen enemmän realistiseksi historialliseksi draamaksi.
Miekat, puvustus & visuaalinen tyyli
Vaikka tarkkoja yksityiskohtia puvustuksesta tai aseiden suunnittelusta ei ole julkisesti listattu, elokuvan visuaalinen tyyli on:
-
Historiallinen ja realistinen rehellisesti 1100-luvun Karjalaa kuvaava.
-
Miekat ja aseet on toteutettu ajalle uskollisesti, ja harjoiteltu näyttelijöiden kanssa (mm. Kullervon roolin kohdalla todettu harjoittelu miekankäyttöön liittyen).
-
Puvustus ja lavasteet ovat tehty paikallisen ja kansalliseepokseen sopivan estetiikan mukaisesti.
Kullervon tarina on pääosin synkkää draamaa ja kostotarinaa; se ei ole komedia.
Kritiikeissä ja katsauksissa on kuitenkin mainittu, että joissakin haastatteluissa elokuvantekijä on huumorilla kommentoinut tuotannon haastavuutta ja työstään (esimerkiksi että ”suunnilleen kaikki pierutkin kuuluvat” tarinaan), mutta tämä enemmän markkinointikieltä kuin osa itse elokuvan dialogia.
Elokuvan dialogi ja sävy ovat yleisesti vakavia ja mytologisesti raskaampia, eikä komedia ole siinä merkittävä elementti.
Yhteenveto
| Osa-alue | Kuvaus |
|---|---|
| Genre | Historiallinen draama / toiminta / fantasia |
| Perustuu | Kalevalan Kullervon tarinaan |
| Toteutus | Uskollinen, mutta moderni tulkinta |
| Sijainti | Pohjois-Karjala (Nurmes) & Liettua |
| Sävyt | Synkkä, traaginen, vähän huumoria |
| Puvustukset / miekat | Historiallisesti suuntautuneet, realistiset |
Kriitikoiden arviot — melko jakautuneet
Positiiviset arvostelut (osa kriitikoista):
Visuaalisuus ja tunnelma:
Joidenkin kriitikoiden mielestä elokuva toimii hyvin eeppisenä historiana ja draamana. Elokuvan luonto- ja maisemakuvauksia, visuaalista tyyliä ja hahmojen herkkyyttä on kehuttu, ja kokonaisuutta on kuvattu onnistuneeksi ja elokuvalliseksi kokemukseksi, joka vie mukanaan.
Näyttelijäsuoritukset:
Joissakin arvioissa Elias Salosen ja Eero Ahon roolisuorituksia on nostettu esiin positiivisesti, ja hahmojen välinen dynamiikkaa on pidetty kiinnostavana.
Negatiiviset arviot (toiset kriitikot):
Juonen ja rytmin ongelmat:
Moni kriitikko kokee tarinan pitkänä ja toisteisena, missä draama ei juuri etene ja kohtauksia voi tuntua toistolta. Elokuvan melko pitkä (n. 143 min) kesto on saanut osakseen kritiikkiä siitä, että juoni ei kanna sitä hyvin.
Kalevala-myytin käsittely:
Osassa arvosteluja sanotaan, että elokuva ei tunnu koskettavalta tai mytologisesti syvältä, vaan se jää ontoksi ja sävyltään “päätöntä raivoa ja äijäilyä” toistavaksi kertomukseksi. Myös se, että kertomus on riisuttu monista kalevalaisista elementeistä ja yliluonnollisesta mytologiasta, jakaa mielipiteitä.
Sävyn ja tulkinnan kritiikki:
Toisessa katsauksessa nostetaan esiin, että elokuva on sävytön ja että Kullervon kohtalo ei oikein kosketa, minkä takia sovitus jää ontoksi.
Katsojien mielipide — ei yksimielinen
Katsojien ja kriitikoiden välillä on selvä ero:
Vaikka osa elokuvan katsojista kertoo nauttineensa eeppisestä tarinasta ja visuaalisesta kokemuksesta, elokuvan rytmi, hahmot ja mytologinen syvyys ovat aiheuttaneet jakautunutta palautetta myös yleisön keskuudessa.
Yleisössa enemmän myönteisiä kokemuksia:
Joidenkin mielestä elokuvan tunteellinen kaari ja hahmojen sisäinen kamppailu tuovat esiin Kalevalan teemoja tavalla, joka toimii hyvin elokuvana.
Toiset kokivat pettymyksenä:
Toiset katsojat kokevat, että elokuva ei vastaa odotuksia tai että se ei enää tunnu aidolta Kalevalan mytologialta vaan enemmänkin tavalliselta kostodraamalta — ilman sitä syvää myyttistä ulottuvuutta, jota he olisivat toivoneet.
Yhteenvetona: vastaanotto on ollut epäyhtenäinen, eikä yksiselitteistä “kriitikoiden yleisarviota” ole vielä muodostunut — osa näkee sen onnistuneena suomalaisena eeppisenä elokuvana ja toiset pitävät sitä liian raskasmielisenä ja rakenteeltaan heikkona.
Näin Suomalaiselokuvissa käy monesti, että ei aina arvosteta kotimaista tuotantoa ja verrataan vaikka suoraan Peter Jacksoniin ja Lord of the Rings - elokuviin. LotR- elokuvat ovat aivan eri mittapuussa verrattuna Kullervoon. Tolkienilla on myös olemassa oma Kalevalan Kullervo tarina: Fantasiakirjailijan J. R. R. Tolkienin esikoisteos, jonka hän kirjoitti vuosina 1914–1915. Tolkienin 26-sivuinen käsikirjoitus jäi keskeneräiseksi, ja se julkaistiin vasta elokuussa 2015. Kullervon synkällä tarinalla ja koko Kalevalalla on ollut suuri vaikutus Tolkienin myöhemmällekin kirjailijanuralle. Kullervon hahmo oli Túrinin esikuva.
Kansainvälinen levitys & mahdollisuudet
Myynti ja levitys
SF Studios vastaa elokuvan levityksestä Pohjoismaissa, ja kansainvälisestä myynnistä on aktiivisesti vastannut yritys REinvent (“REinvent International Sales”), joka pyrkii sijoittamaan elokuvan myös kansainvälisille markkinoille. Tämä on merkki siitä, että elokuvalla on tähtäimessään levitys kotimaan ulkopuolelle – paitsi Pohjoismaihin myös laajemmalle kauppaan ja mahdollisesti festivaalikierroksille.
Haasteet kansainvälisillä markkinoilla
Kielellinen ja myyttinen erikoisuus:
Elokuva on pääosin suomeksi, mikä on hyvä kansallisille katsojille mutta saattaa rajoittaa laajaa kansainvälistä yleisöä ilman dubbauksia tai hyvin tehtyä tekstitystä.
Tarina vertautuu länsimaisiin fantasia-elokuviin:
Kriitikoiden ja katselijoiden mukaan elokuva yrittää tavoitella laajempaa fantasiasegmenttiä (esim. Taru sormusten herrasta -tyyli), mutta toteutus ja mytologian käsittely voi olla vähemmän tuttu tai vaikuttava yleisölle, joka ei tunne Kalevalaa tai sen merkitystä. Tämä on tavallista muulle maailmalle tunnetuille saagoille, kuten skandinaaviselle tai kreikkalaiselle mytologialle.
Kriitikoiden ja yleisön arviot ensimmäisten näytösten jälkeen ovat myös jakautuneet – osa pitää elokuvaa onnistuneena eeppisenä tarinana ja visuaalisesti kiinnostavana, kun taas toiset pitävät sitä puisevana ja köyhästi myyttiseksi tulkittuna. Tällainen mielipiteiden jakauma voi vaikuttaa paitsi kotimaan vastaanottoon myös maailmalla tapahtuvaan suusanalliseen suositteluun.
Yhteenvetona: on olemassa mahdollisuus, että elokuva löytää yleisön Suomen ulkopuolella, erityisesti Pohjoismaissa ja ehkä laajemmin eurooppalaisissa festivaaleissa tai niche-yleisöissä, mutta sen laaja kaupallinen läpimeno Hollywood-tyyppisiin markkinoihin on haastavampaa – osittain kielen, mytologian tuntemuksen ja genren (historiallinen draama/fantasia, ei puhdas blockbustereiden tyyppi) takia.
Tuleeko lisää Kalevala-elokuvia Antti J. Jokiselta?
Kyllä — se on mahdollista mutta ei varmaa.
Elokuvan julkaisun yhteydessä Antti J. Jokinen on kertonut, että lisää Kalevala-teemaisia elokuvia voisi olla tulossa, jos Kullervon tarina menestyy riittävästi. Tämä tarkoittaa, että jatko-osat tai laajemmat adaptaatiot ovat todennäköisempiä, jos elokuva löytää laajan yleisön ja kaupallista menestystä.
Ohjaaja on itse kertonut, että Kalevala on inspiroinut häntä voimakkaasti, ja että aineksia useampaan elokuvaan löytyisi — mutta että tällaiset projektit ovat suuria investointeja ja riippuvat Kullervon tarinan vastaanotosta ja taloudellisesta tuloksesta.
Toisin sanoen:
-
Jos Kullervon tarina menestyy hyvin kotimaassa ja etenkin kansainvälisissä markkinoissa, siihen voi seurata jatko-osia tai muita Kalevala-inspiroiduista eepoksista kertovia elokuvia.
-
Jos elokuva jää vain pienemmän yleisön elokuvaksi, jatko-osat ovat vähäisemmän todennäköisiä tai viivästyvät.
Myyttinen perusta → realistinen elokuva
-
Kullervon tarina pohjautuu Kalevalaan (traaginen, esikristillinen sankarimyytti).
-
The 13th Warrior perustuu Michael Crichtonin romaaniin Eaters of the Dead, joka puolestaan tulkitsee Beowulf-eeposta.
Molemmat riisuvat myytin fantasialoistoa ja esittävät tarinan likaisena, fyysisenä ja historiallisena.
Ulkopuolinen / syrjäytynyt soturi
-
Kullervo on orjuutettu, rikottu ja yhteisön ulkopuolelle ajettu.
-
Ahmad ibn Fadlan (13. soturissa) on kulttuurinen ulkopuolinen viikinkien joukossa.
Sankari on molemmissa väärässä paikassa, pakotettuna väkivaltaan ja kohtaloon, jota ei ole itse valinnut.
Luonto, pimeys ja arkaainen maailma
Metsät, sumu, tuli, veri, puu ja rauta hallitsevat kuvastoa.
-
Maailma tuntuu vaaralliselta ja välinpitämättömältä.
Luonto ei ole taustaa vaan aktiivinen vastustaja, kuten muinaisissa myyteissä.
Aseet ja soturietiikka
-
Molemmissa elokuvissa korostuvat:
-
lähitaistelu
-
miekat, kirveet, keihäät
-
rituaalinen suhtautuminen sotaan
-
-
Ei sankarillista akrobatiaa → hidas, raskas ja brutaali taistelu.
Taistelu ei ole viihdettä vaan kohtalon väline.
Metsä taistelukenttänä (ei avoin kenttä)
Molemmissa elokuvissa taistelut käydään metsissä, rinteillä ja ahtaissa paikoissa.
Näkyvyys on huono
Maasto rikkoo muodostelmat
Väijytys on tärkeämpää kuin rynnäkkö
Taistelut ovat:
-
hitaita
-
raskaita
-
fyysisesti kömpelöitä
Ei:
-
akrobatiaa
-
sankariloikkia
-
siistiä koreografiaa
Hiljaisuus ennen iskua
Yhteinen rytmi:
-
odotus
-
hiljaisuus
-
äkillinen väkivalta
The 13th Warriorissa vihollinen hiipii sumusta.
Kullervon tarinassa hyökkäykset tulevat metsästä, pimeästä tai selän takaa.
Aseiden käyttö: rauta ratkaisee
-
Miekat, kirveet, keihäät
-
Ei erikoisaseita
-
Iskut ovat lyhyitä ja tappavia
Usein:
-
yksi osuma → taistelu ohi
-
haavoittunut vetäytyy tai kaatuu
Kuolema on arkinen
Molemmissa:
-
hahmoja kuolee nopeasti
-
kuolemaa ei pysäytetä musiikilla
-
ruumiit jäävät maahan
The 13th Warrior: soturit hyväksyvät kuoleman osana retkeä.
Kullervon tarina: kuolema on seuraus vihasta ja kierteestä.
| 13th Warrior | Kullervon tarina |
|---|---|
| Voitot ovat väliaikaisia | Kostot pahentavat tilannetta |
| Sankarit väsyvät | Kullervo hajoaa |
| Taistelu ei pelasta | Taistelu tuhoaa |
Tärkeä ero
-
13th Warrior = ryhmätaistelu, soturijoukko
-
Kullervon tarina = henkilökohtainen väkivalta, yksinäisyys
Mutta taistelun kieli on sama.
Fatalismi ja kuoleman hyväksyminen
-
Kullervon tarina on avoimen traaginen: kohtaloa ei voi paeta.
-
The 13th Warrior nojaa samaan ajatukseen:
“On parempi kuolla miehenä kuin elää pelkurina.”
Molemmat ammentavat pohjoisesta sankarifatalismista: kunnia ei tuo onnea, vain merkityksen.
Huumori – karua ja minimaalista
-
Ei modernia dialogihuumoria.
-
Huumori syntyy:
-
kulttuurien törmäyksestä (13. soturi)
-
lakonisesta, kuivasta puheesta
-
miesten välisestä vaikenemisesta
-
Sama ”vakava mutta inhimillinen” sävy.
Keskeiset erot (tärkeää huomata)
| Kullervon tarina | The 13th Warrior |
|---|---|
| Sisäinen tragedia | Ryhmäeepos |
| Psykologinen painotus | Seikkailullisempi |
| Vähemmän toimintaa | Enemmän taistelua |
| Ei klassista sankarimatkaa | Selkeä sankarirakenne |
Kullervon tarina on henkisesti lähempänä 13. soturia kuin Hollywood-fantasiaa.
Yhteistä on:
-
myytin realistinen tulkinta
-
arkaainen maailma
-
väkivallan raskaus
-
kohtalon väistämättömyys
Kalevala, Beowulf ja viikinkimytologia kuuluvat samaan laajaan pohjoiseurooppalaiseen myyttiperheeseen:
-
kunnia
-
kohtalo (fate / wyrd)
-
verikosto
-
suku ja häpeä
-
kuoleman hyväksyminen
Tässä mielessä 13th Warrior tuntuu Kalevalaiselta, vaikkei sitä ole.
Sankarifatalismi (erittäin Kalevalainen piirre)
-
Kalevalassa: kohtaloa ei paeta (Kullervo)
-
13th Warriorissa: soturi tietää kuolevansa, mutta lähtee silti
“Kuolema tulee kun se tulee. Silloin kuollaan hyvin.”
= täysin Kalevalan henkeä
Yhteisö > yksilö
-
Kalevalassa sankari on osa sukua ja heimoa
-
13th Warriorissa yksilö sulautuu soturijoukkoon
Sankari ei ole moderni ”valitsija”, vaan kohtalon väline
Molemmissa:
-
metsät, tuli, rauta, veri
-
vähän dialogia
-
rituaalit
-
luonto vihamielinen
Tämä ei ole fantasiaa vaan myyttiä, juuri kuten Kalevalassa.
Ei lohikäärmeitä, ei taikuutta
-
Kaikki on mahdollista “oikeasti”
Sama ratkaisu kuin Kullervon tarina (2026):
myytti kerrotaan realistisesti.
Miksi moni kokee 13th Warriorin “Kalevalaisena”?
Koska se:
-
ei ole kristillinen sankaritarina
-
ei ole Hollywood-optimistinen
-
ei palkitse sankaria onnella
-
hyväksyy kärsimyksen osaksi maailmaa
Kullervo → Túrin Turambar
Kullervo on suora esikuva Túrin Turambar -hahmolle.
Tämän on vahvistanut itse J. R. R. Tolkien useissa kirjeissään ja teksteissään.
“The story of Kullervo was the germ of my attempt to write legends of my own.”
— Tolkien
Yhtäläisyydet – lähes yksi yhteen
1. Kirottu lapsi
| Kullervo | Túrin |
|---|---|
| Syntyy vihan ja tuhon keskelle | Syntyy Morgothin kirouksen alle |
| Koko suku tuhottu | Koko suku hajotettu |
| Kasvaa vieraiden armoilla | Kasvaa vieraissa hoveissa |
Väkivalta + väärät teot
-
Molemmat:
-
aiheuttavat tuhoa tahtomattaan
-
tekevät kohtalokkaita päätöksiä
-
ovat lahjakkaita mutta impulsiivisia
-
He eivät ole pahoja, vaan rikottuja.
Insesti (harvinainen ja ratkaiseva)
| Kalevala | Tolkien |
|---|---|
| Kullervo viettelee tietämättään sisarensa | Túrin nai tietämättään sisarensa Nienorin |
Puhuva miekka
| Kullervon miekka | Túrinin Gurthang |
|---|---|
| Vastaa Kullervolle | Puhuu ennen Túrinin kuolemaa |
| Hyväksyy isäntänsä kuoleman | Hyväksyy isäntänsä kuoleman |
Miekka toimii kohtalon äänenä.
Itsemurha
-
Molemmat:
-
ymmärtävät kaiken liian myöhään
-
valitsevat kuoleman itse
-
puhuvat miekalleen ennen kuolemaa
-
Tämä tekee heistä anti-sankareita, ei perinteisiä sankareita.
Missä Túrinin tarina kerrotaan?
-
The Silmarillion
-
The Children of Húrin (laajennettu versio)
Tolkien kirjoitti myös nuorena tekstin “The Story of Kullervo”, suoran Kalevala-harjoitelman, ennen kuin loi Túrinin.
| Kullervo | Túrin |
|---|---|
| Täysin traaginen | Traaginen mutta eepoksellinen |
| Ei lunastusta | Pieni moraalinen arvokkuus |
| Kalevalainen fatalismi | Kristillissävytteinen tragedia |
Tolkien pehmensi Kalevalan raakuutta, mutta säilytti ytimen.
Ilman Kullervoa ei olisi Túrin Turambaria – ja ilman Túrinia Tolkienin synkin, kaunein tragedia puuttuisi kokonaan.
KALEVALA - in English









Kommentit
Lähetä kommentti