Ikitie (2017) The Eternal Road - juttua
Ikitie (2017) The Eternal Road - juttua
Ikitie on vuonna 2017 ensi-iltansa saanut suomalainen historiallinen draamaelokuva, jonka on ohjannut AJ Annila. Annilan, Antti Tuurin ja Aku Louhimiehen kirjoittama käsikirjoitus perustuu Tuurin samannimiseen romaaniin. Elokuva kertoo amerikansuomalaisista 1930-luvun Neuvostoliitossa. Elokuvan pääosissa ovat Tommi Korpela, Sidse Babett Knudsen, Hannu-Pekka Björkman, Irina Björklund, Ville Virtanen, Sampo Sarkola, Eedit Patrakka, Jonna Järnefelt, Antti Virmavirta, Emmi Parviainen, Lembit Ulfsak ja Igor Sigov.
Jussi Ketola asuu perheineen Kauhavalla vuonna 1931. Eräänä yönä Lapuanliikkeen jäsenet hakevat hänet kotoaan ja muiluttavat itärajalle niin kutsuttua ikitietä pitkin, jossa nämä suunnittelevat ampuvansa hänet. Syyksi muiluttajat sanovat maanpetturuuden. Ketola yrittää paeta nuorimman muiluttajan epäröidessä hänen ampumistaan, mutta haavoittuu takaa-ajossa ja menettää tajunsa. Hän herää Neuvostoliitossa, ja NKVD antaa hänelle uuden henkilöllisyyden Jussi Kari. Ketola lähetetään kolhoosiin nimeltä Hopea uuden identiteetin turvin tarkkailemaan, mitä Neuvostoliittoon muuttaneet amerikansuomalaiset ajattelevat neuvostohallituksesta.
Kun kotiinpaluu näyttää mahdottomalta, Ketola aloittaa uuden elämän ja menee myös naimisiin amerikansuomalaisen naisen Saran kanssa. Hän saa Saran kanssa lapsen, mutta elämä kolhoosissa on turvatonta, ja Ketolalta kiristetään jatkuvasti ilmiantoja. NKVD:n värvääjän Kallosen murhattua erään kolhoosin asukkaista pieleen menneen ilmiannon vuoksi, kolhoosin asukkaat ymmärtävät olevansa vaarassa. Tilanne kiristyy jatkuvasti kunnes eräänä yönä syksyllä 1937 NKVD saapuu ja erottaa kolhoosin lapset vanhemmistaan. konfliktissa Ketolan ja Saran poika Pauli saa surmansa, täysi-ikäiset asukkaat vangitaan ja kolhoosi poltetaan. NKVD kiduttaa Jussia saadakseen häneltä tekaistun tunnustuksen, jossa hän myöntäisi olevansa vakooja. Jussi kieltäytyy antamasta tunnustusta, vaikka nämä kiduttavat hänen vaimoaankin Jussin edessä. Ketola murtuu kuitenkin lopulta, ja kolhoosin asukkaat viedään metsään teloitettavaksi. Muun muassa Ketolan amerikkalainen ystävä John sekä Ketolan vaimo Sara teloitetaan, mutta Kallonen säästää Ketolan hengen viime hetkellä. Ketola pakotetaan töihin toiselle kolhoosille, jonne Kallonen ja joukko NKVD:n upseereita saapuu talvella 1938. Kallonen saapuu tapaamaan Ketolaa, joka uhkaa häntä puukolla. Ketola säästää lopulta Kallosen hengen ja varastaa sen sijaan hänen autonsa. Ketola ajaa varastetulla autolla raja-alueelle ja onnistuu ylittämään rajan Suomeen neuvostoliittolaisten rajavartijoiden estelyistä huolimatta. Suomessa hän tapaa jälleen vanhan perheensä. Epilogissa Saran tytär kertaa omia vaiheitaan kolhoosin polttamisen jälkeen ja kertoo sekä Jussista että siitä, miten hän ei koskaan unohtanut omaa äitiään, vaikka hänet yritettiinkin sulauttaa muiden neuvostokansalaisten joukkoon.
Elokuvassa Hannu Pekka Björkmanin esittämä Kallonen kohtaa monesti Jussi Ketolan (Tommi Korpela) tai tuttavallisemmin Jussi Kari. Moskovan ja Petroskoin Baseball-matsi oli yksi mielenkiinnon kohde heille. Kallonen tokaisee, että olisiko tästä lajista Neuvostoliiton kansallis-urheilulajiksi. Ketola tokaisee "En usko. Muistuttaa vähän liiaksi Suojeluskuntien pesäpalloa". Kallonen muistuttaa myös Ketolaa, että hän on yksi harvoja Karjalan tasavallan miehiä, jotka olivat taistelleet valkoisten puolella punaisia vastaan. Ketola sanoo, että hänet pakotettiin taistelemaan, ei hän voinut muuta kuin totella! Kolhoosin johtaja John Hill (Ville Virtanen) elokuvan lopussa on järkyttävää kun Kanadalaiset jotka ovat matkustaneet Karjalaan on määrätty ammuttavaksi, ja John oli antanut sanansa ja vakuuttanut, että olosuhteet Karjalassa olisivat olleet hyvät. Strang (Sampo Sarkola) on yksi Ketolan tutuista Karjalassa, Strang oli lukenut Ketolan muilutuksesta Punainen Karjala lehdestä. Strangin puhetyyli on sekoitus Amerikan Englantia ja Suomea. Sekin on erittäin autenttista ja historia tukee tätä, että silloin moni puhui "Finglishiä".
1930-luvun lama tai vaihtoehtoisesti suuri lama (engl. Great Depression) oli Yhdysvalloista vuonna 1929 alkanut taloustaantuma. Lama aiheutti tuotannon ja bruttokansantulon romahduksen Yhdysvalloissa. Teollisuustuotanto väheni 47 ja bruttokansantuote 33 prosenttia. Työttömyys nousi pahimmillaan yli 20 prosentin. Talous elpyi entiselle tasolle vasta toisen maailmansodan jälkeen. Suuren laman vaikutukset levisivät lähes kaikkiin maailman maihin, ja koko maailman kansantuotteen arvioidaan romahtaneen jopa 15 prosenttia. Latinalaisessa Amerikassa lama alkoi hiukan Yhdysvaltoja aiemmin. Saksassa teollisuustuotannon romahdus oli samaa suuruusluokkaa kuin Yhdysvalloissa. Britanniassa ja Ranskassa lama alkoi vasta 1930-luvun puolella.
Tämän laman seuraukset johtivat siihen, että jotkut Amerikkalaiset lähtivät kokeilemaan onneaan "työläisten paratiisiin" Neuvostoliittoon. Ja monet heistä toteavat, että koko maailman työtä tekevät uskovat tällä hetkellä Neuvostoliittoon. Amerikan Suomalaiset Karjalassa myös toteavat, että "sosialismia ei voi olla ilman Kristusta".
Suomen merkittävä rooli Karjalassa ja Petroskoissa 20- ja 30-luvuilla on kiistämätön fakta. Suomalaiset rakensivat Lenin patsaan Petroskoihin. Petroskoin viralliset kielet olivat Suomen -, Venäjän -ja Karjalan kieli. Lev Trotski oli perustanut aikoinaan Punaarmeijan Venäjään. Vähitellen Karjalan punaiset ottivat mallia Suomalaisista valiojoukoista ja perustivat Punajääkäri-liikkeen. Tapahtumat Karjalassa ovat yksi pimeimmistä tapahtumista historian aikana. "Sosialistinen Eldorado" sai järkyttävän lopun! Stalin ja NKVD tekivät vähemmistö kansalaisista näytösoikeudenkäyntejä, Suomalais-taustaiset olivat suurimpia kärsijöitä. Stalinin mukaan Karjalan Suomalaiset olivat myyneet itsensä Suomen porvaristolle ja väitti heidän olevan vastavallankumouksellisia eli "Trotskilaisia". Suomalaisia tapettiin vainoissa todella paljon, varmoja lukemia ei voi kuitenkaan mainita.
Nykyään Karjalan tasavallassa eri kieliryhmittymät ja kansalaiset ovat palautuneet juurilleen ns "etnofuturismin" keinoin. Termi on peräisin Virosta ja se koskee Karjalan -, Vepsän -, Inkerin - ja Suomen kielisiä vähemmistöjä Karjalassa. 90-luvulta 2000- luvulle oli kansalaisilla pääsy kansallisarkistoihin ja Suomalaisetkin olivat päässeet tutkimaan omien sukulaisten kohtaloita idässä. Suurta osaa kuolemista ei kuitenkaan välttämättä ole kirjattu. Karjalan Suomalaisten vanhemmat yleensä teloitettiin ja heidän lapset lähetettiin kaukoitään Habarovskiin ja Vladivostokkiin ja Uralin itäosiin, keski venäjälle Tseljabinskin seuduille kasvamaan kunnon "neuvostokansalaisina". Magnitogorsk oli 30-luvun alusta suljettu kaupunki ulkopuolisille. Magnitogorskin ("magneettivuori") seuduilla taottiin ja valmistettiin "Suuren isänmaallisen sodan" eli toisen maailmansodan merkittävimmät sotatarvikkeet ja siellä tehtiin isot saavutukset huoltotoimenpideissä, siellä valmistui iso määrä tankkeja ja muuta sodankäyntiin kuuluvaa tavaraa. Todellakin tämä edistys esti saksalaisten etenemisen syvälle Neuvostoliittoon.
Nykyään joitakin Puna-Suomalaisia on Venäjän historiassa kaivettu esiin ja heitä on ylistetty. Tässä muutama heistä; Punaupseeri Toivo Antikainen, jonka johtamat hiihtojoukot yllättivät ja lähes tuhosivat suomalaisten vapaaehtoisten sissijoukon Itä-Karjalan Kiimasjärvellä vuonna 1922. Antikainen on ollut mukana Karjalan kansallismuseon erikoisnäyttelyssä, jossa esiteltiin Suomesta paenneiden punaisten perintöä ja merkitystä Karjalan tasavallassa. Esillä on runsaasti valokuvia, asiakirjoja ja henkilökohtaisia esineitä, joita ei ole aiemmin ollut julkisesti nähtävänä. Suomen sisällissodassa hävinneet punaiset ovat yleisemminkin olleet tunnustettu osa Karjalan tasavallan historiaa, ja suomalaisten kommunistien kunniaksi on nimetty katuja eri puolilla Karjalaa.
Toivo Antikaisella on oma nimikkokatu Petroskoin lisäksi myös ainakin Segezhassa, Kostamuksessa ja Sortavalassa. Petroskoissa oman kadun on saanut myös muun muassa Kustaa Rovio, joka aikoinaan toimi puoluejohtajana Neuvosto-Karjalassa. Punaisille suomalaisille on pystytetty myös patsaita. Niistä tunnetuin lienee suuri Otto Wille Kuusisen patsas Äänisen rannalla Petroskoissa.
Punaupseerit olivat 1920–1930-luvuilla Neuvostoliiton puna-armeijassa upseereiksi koulutettuja suomalaisia. He olivat pääasiassa Suomen sisällissodan seurauksena Neuvosto-Venäjälle siirtyneitä entisiä punakaartilaisia tai Venäjän vallankumoukseen osallistuneita suomalaisia, jotka saivat upseerikoulutuksen Pietarin kansainvälisessä punaupseerikoulussa. Monet suomalaiset punaupseerit kuolivat Stalinin vainoissa 1930-luvulla. Hengissä selvinneistä korkeimmaille puna-armeijassa ylenneitä olivat kenraalieversti Wladimir Gröndahl, kenraalimajurit Akseli Anttila, Eyolf Mattsson, Eemeli Toikka, Toivo Tommola. Kenraalikuntaan kuului myös Aleksi Tuorila. Everstiksi ylenivät Hjalmar Front ja Toivo Vähä sekä majuriksi Valter Valli. Muita tunnettuja punaupseereita olivat muun muassa Toivo Antikainen, Tuure Lehén, Frans Myyryläinen (Juuso Matero, Jahvetti Moilanen), Heikki Repo, Emil Vaateri ja Eero A. Wuori.
Emil Vaateri palveli Tsekassa Valkeasaaressa, osallistui läskikapinaan, toimi joukkueenjohtajana puna-armeijassa ja vakoili eteläisessä Suomessa 1930-luvun alussa salanimellä Einari Syrjänen. Hänelle myönnettiin Punalipun kunniamerkki läskikapinasta, jossa hän haavoittui käteen menettäen yhden sormistaan.
Hjalmar Einar Front oli suomalainen upseeri, joka palveli 1920–1930-luvulla Neuvostoliiton puna-armeijassa, kunnes loikkasi keväällä 1938 Mantšuriassa Japanin puolelle.
Toivo Juhonpoika Vähä oli suomalaissyntyinen Neuvostoliiton tiedustelupalvelun KGB:n rajavartiojoukkojen eversti. Hän tunnetaan muun muassa osallisuudestaan brittiläisen vakoojan Sidney Reillyn vangitsemiseen vuonna 1925.
Frans Johan ”Janne” Myyryläinen oli Suomen sisällissodassa punakaartin organisoijia Kainuussa sekä toimi upseerina Venäjällä. Hänet muistetaan parhaiten niin sanotun läskikapinan johtajana. Kapinan yhteydessä hän käytti salanimeä Jahvetti Moilanen. Häntä pidettiin rahjalaisena, ja hän oli Eino Rahjan luottomies.
Tšeka Yleisvenäläinen erityiskomissio vastavallankumousta ja sabotaasia vastaan, kutsumanimi Vetšeka tai Tšeka oli bolševikkijohtaja Vladimir Leninin aloitteesta joulukuussa 1917 perustettu Neuvosto-Venäjän salainen poliisi. Leninin mukaan bolševikkipuolue tarvitsi ”rautaisen käsivarren”, jolla voi suojella ”nuorta vallankumousta” ja taistella vastavallankumouksellisia voimia vastaan sekä pitää kurissa poliittisen opposition. Palvelukseen otettiin aluksi vallankumouksen nuoria veteraaneja ja aiemmin tsaarin poliisissa palvelleita kokeneita miehiä. Tšekan henkilöstomäärä kasvoi nopeasti perustamisen jälkeen. Maaliskuussa 1918 tšekistejä oli 600 ja vuoden loppuun mennessä määrä oli kasvanut 40 000 henkilöön. Vuonna 1921 henkilöstöä oli jo 280 000, jolloin se kasvoi valtakunnalliseksi organisaatioksi. Henkilöstössä oli paljon puolalaisia. Suomalaisia palveli erikoisjoukoissa, jotka vartioivat Tšekan päämajaa Pietarissa.
Vienankarjalainen Neuvostokansalainen Jaakko Rugojev (runoilija, kirjailija) on yksi mielenkiintoinen hahmo historiassa. Hän on nimetty Karjalan kansalliskirjailijaksi. Rugojev kirjoitti kaikki teoksensa Suomenkielellä. Hän kävi keskikoulun Uhtualla ja opiskeli sitten Petroskoin opettajaininstituutissa. Valmistuttuaan hän työskenteli opettajana ja toimittajana. Jatkosodan aikana Rugojev oli partisaanina ja rintamakirjeenvaihtajana ja kuului Punainen partisaani (Krasnyi partizan) -nimiseen partisaaniosastoon. Punainen partisaani -osasto osallistui 1943 suomalaisten siviilien murhiin Suomussalmen Viiangissa, Hyryssä, Malahviassa ja Tuppurissa sekä Kuusamon Lämsänkylässä. Sitä ei tiedetä, mikä Rugojevin osuus näissä teoissa oli, eikä hän käsitellyt asiaa myöhemmin julkaisemissaan sotavuosia kuvanneissa kirjoissa. Sodan jälkeen reservin majuriksi ylennyt Rugojev oli Suomessa valvontakomission tulkkina ja seurasi Helsingin sotasyyllisyys oikeudenkäyntejä. Jaakko Rugojevilla on suuri sotasankari status. Hän oli osa legendaarista "kuolematonta rykmenttiä". Samaan rykmenttiin kuului myös Nikolai Rugojev. Vladimir Spiridonovichin Putin eli Venäjän presidentin isä kuului tähän rykmenttiin kanssa. Vladimir Putin on osallistunut kaksi kertaa voiton päivän paraatiin, jossa erityisesti muisteltiin kuolematonta rykmenttiä!
Elokuva on todella autenttinen ja tämä on yksi parhaita Tommi Korpelan tähdittämistä elokuvista top-3 matskua. Samaan top-listaan voisin laittaa myös "Putoavia Enkeleitä" teoksen. Lopun kidutukset ja teloitukset ovat todella kauhumaisia, järkyttäviä näistä kohtauksista tekee sen, että ne ovat totta.
Annan tälle elokuvalle kunnioitettavat 4,5/5 tähteä
Kommentit
Lähetä kommentti