Masters of The universe (1987) - Dolph Lundgren on He Man
Masters of The universe (1987) - Dolph Lundgren on He Man - fanipoika juttua
"Masters of the Universe" (1987) – elokuva, jossa Dolph Lundgren esittää He-Mania, on 80-luvun kulttiklassikko, joka perustuu suosittuun He-Man and the Masters of the Universe -piirrossarjaan ja lelusarjaan. Tässä katsaus elokuvaan ja sen kulttimaineeseen:
Elokuva: "Masters of the Universe" (1987)
Ohjaaja: Gary Goddard
Pääosissa:
Dolph Lundgren – He-Man
Frank Langella – Skeletor
Courteney Cox – Julie Winston
Meg Foster – Evil-Lyn
Billy Barty – Gwildor
Ohjaaja: Gary Goddard
Pääosissa:
Dolph Lundgren – He-Man
Frank Langella – Skeletor
Courteney Cox – Julie Winston
Meg Foster – Evil-Lyn
Billy Barty – Gwildor
Juoni lyhyesti
Tarina sijoittuu Eternian fantasiamaailmaan, jossa paha Skeletor on ottanut haltuunsa Castle Grayskullin ja aikoo saada koko universumin valtaansa. He-Man ja hänen liittolaisensa (Man-at-Arms, Teela ja keksijä Gwildor) pakenevat Maahan maagisen avaimen avulla.
Maapallolla he tapaavat teini-ikäiset Julen (Courteney Cox) ja Kevinin, jotka joutuvat mukaan taisteluun. Elokuvassa yhdistyvät siis fantasiamaailma ja 80-luvun jenkkilähiömiljöö. Loppu huipentuu taisteluun Skeletorin ja He-Manin välillä.
Tarina sijoittuu Eternian fantasiamaailmaan, jossa paha Skeletor on ottanut haltuunsa Castle Grayskullin ja aikoo saada koko universumin valtaansa. He-Man ja hänen liittolaisensa (Man-at-Arms, Teela ja keksijä Gwildor) pakenevat Maahan maagisen avaimen avulla.
Maapallolla he tapaavat teini-ikäiset Julen (Courteney Cox) ja Kevinin, jotka joutuvat mukaan taisteluun. Elokuvassa yhdistyvät siis fantasiamaailma ja 80-luvun jenkkilähiömiljöö. Loppu huipentuu taisteluun Skeletorin ja He-Manin välillä.
Dolph Lundgrenin suoritus
Dolph Lundgren oli tuolloin vielä tuore kasvo Hollywoodissa (suosionsa alkulähde oli "Rocky IV"). Hänen He-Man-tulkintansa oli fyysisesti vaikuttava – hänellä oli selvästi rooliin sopiva ulkomuoto ja läsnäolo.
Plussat:
- Ulkonäöllisesti täydellinen valinta He-Maniksi.
- Fyysisesti vakuuttava ja toiminta kohtaukset toimivat.
Miinukset:
- Aksentti (ruotsalainen) oli hieman ongelma, ja hänen vuoropuhelunsa kärsi siitä.
- Hän sai elokuvassa sanoa klassisen repliikin "I have the power!", mutta monet kokevat, ettei se ollut kovin vakuuttava.
Dolph Lundgren oli tuolloin vielä tuore kasvo Hollywoodissa (suosionsa alkulähde oli "Rocky IV"). Hänen He-Man-tulkintansa oli fyysisesti vaikuttava – hänellä oli selvästi rooliin sopiva ulkomuoto ja läsnäolo.
Plussat:
- Ulkonäöllisesti täydellinen valinta He-Maniksi.
- Fyysisesti vakuuttava ja toiminta kohtaukset toimivat.
Miinukset:
- Aksentti (ruotsalainen) oli hieman ongelma, ja hänen vuoropuhelunsa kärsi siitä.
- Hän sai elokuvassa sanoa klassisen repliikin "I have the power!", mutta monet kokevat, ettei se ollut kovin vakuuttava.
Parhaat asiat elokuvassa
- Frank Langella Skeletorina – yllättävän teatraalinen ja vaikuttava roolisuoritus. Hän toi hahmoon karismaa ja syvyyttä.
- Visuaalinen tyyli ja lavasteet – vaikka budjetti oli rajallinen, Eternian maailmaa kuvattiin kunnianhimoisesti.
- Kulttihahmot – kuten Gwildor, joka korvasi alkuperäissarjan Orkon (teknisten rajoitusten takia).
- 80-luvun fiilis – kasari-efektit, musiikki ja tunnelma tekevät elokuvasta nostalgisen elämyksen.
- Frank Langella Skeletorina – yllättävän teatraalinen ja vaikuttava roolisuoritus. Hän toi hahmoon karismaa ja syvyyttä.
- Visuaalinen tyyli ja lavasteet – vaikka budjetti oli rajallinen, Eternian maailmaa kuvattiin kunnianhimoisesti.
- Kulttihahmot – kuten Gwildor, joka korvasi alkuperäissarjan Orkon (teknisten rajoitusten takia).
- 80-luvun fiilis – kasari-efektit, musiikki ja tunnelma tekevät elokuvasta nostalgisen elämyksen.
Kulttimaine
- Vaikka elokuva floppasi kaupallisesti ja kriittisesti julkaisun aikaan, siitä on tullut vuosien varrella kulttisuosikki. Syitä tähän:
- 80-luvun nostalgia ja retrohenkisyys
- Faniyhteisö, joka rakastaa He-Man-universumia
- Camp-henkinen tyyli ja överit roolisuoritukset
- Harvinaisuus – tämä oli ainoa ison budjetin live action -versio He-Manista yli 30 vuoteen
- Vaikka elokuva floppasi kaupallisesti ja kriittisesti julkaisun aikaan, siitä on tullut vuosien varrella kulttisuosikki. Syitä tähän:
- 80-luvun nostalgia ja retrohenkisyys
- Faniyhteisö, joka rakastaa He-Man-universumia
- Camp-henkinen tyyli ja överit roolisuoritukset
- Harvinaisuus – tämä oli ainoa ison budjetin live action -versio He-Manista yli 30 vuoteen
Miten uskollinen elokuva oli He-Manin alkuperäiselle tarinalle?
Uskolliset elementit
Keskeiset hahmot:
- He-Man, Skeletor, Man-at-Arms, Teela, Evil-Lyn – kaikki mukana.
- Hahmojen ulkonäkö ja rooli pysyivät jotenkuten tunnistettavina.
Taistelu hyvä ja pahan välillä:
- Kuten piirrossarjassa, He-Man edustaa hyvyyttä ja taistelee Skeletorin tyrannimaisia suunnitelmia vastaan.
Castle Grayskull:
-Ikoninen linna on mukana ja sillä on keskeinen merkitys – Skeletor haluaa sen voiman.
Merkittävät poikkeamat ja epäuskollisuudet:
- Maailman sijoittuminen – Maapallo?
- Suurin muutos: suurin osa elokuvasta tapahtuu Maassa, eikä Eterniassa.
- Tämä oli budjettiratkaisu: halvempi kuvata Los Angelesissa kuin rakentaa kokonainen fantasiamaailma.
Orko puuttuu – korvattiin Gwildorilla:
- Orko oli suosittu sarjassa, mutta hahmo oli teknisesti vaikea toteuttaa 80-luvun efekteillä.
- Tilalle tuotiin uusi hahmo, Gwildor, joka täytti keksijän ja koomisen sivuhahmon roolin.
He-Manin henkilöhistoria & alter ego puuttuu:
- Sarjassa He-Man on Prince Adam, jolla on salainen identiteetti.
- Elokuvassa ei mainita Adamia ollenkaan – He-Man on vain He-Man.
Hahmojen luonteenpiirteet yksinkertaistettu:
- Sarjassa Teela ja Man-at-Arms ovat monisyisempiä hahmoja. Elokuvassa he jäävät enemmän taustalle.
- Skeletorista tehtiin enemmän "dark lord" -tyyppinen kuin sarjan camp-henkinen pahis.
Visuaalinen tyyli ja maailma:
- Elokuvan tyyli on dystooppinen ja synkkä, kun taas sarja oli värikäs ja sarjakuvamainen.
- Esimerkiksi Skeletorin pukeutuminen ja linnoitus näyttävät kuin ne olisi lainattu "Star Warsista".
- Maailman sijoittuminen – Maapallo?
- Suurin muutos: suurin osa elokuvasta tapahtuu Maassa, eikä Eterniassa.
- Tämä oli budjettiratkaisu: halvempi kuvata Los Angelesissa kuin rakentaa kokonainen fantasiamaailma.
Orko puuttuu – korvattiin Gwildorilla:
- Orko oli suosittu sarjassa, mutta hahmo oli teknisesti vaikea toteuttaa 80-luvun efekteillä.
- Tilalle tuotiin uusi hahmo, Gwildor, joka täytti keksijän ja koomisen sivuhahmon roolin.
He-Manin henkilöhistoria & alter ego puuttuu:
- Sarjassa He-Man on Prince Adam, jolla on salainen identiteetti.
- Elokuvassa ei mainita Adamia ollenkaan – He-Man on vain He-Man.
Hahmojen luonteenpiirteet yksinkertaistettu:
- Sarjassa Teela ja Man-at-Arms ovat monisyisempiä hahmoja. Elokuvassa he jäävät enemmän taustalle.
- Skeletorista tehtiin enemmän "dark lord" -tyyppinen kuin sarjan camp-henkinen pahis.
Visuaalinen tyyli ja maailma:
- Elokuvan tyyli on dystooppinen ja synkkä, kun taas sarja oli värikäs ja sarjakuvamainen.
- Esimerkiksi Skeletorin pukeutuminen ja linnoitus näyttävät kuin ne olisi lainattu "Star Warsista".
Miksi näin paljon muutoksia?
- Budjetti ja teknologia – Fantasiamaailman rakentaminen olisi maksanut paljon. Maailmaan sijoittuva tarina oli helpompi ja halvempi.
- Aikakauden trendit – 80-luvun lopun elokuvissa synkempi, scifi-henkinen tyyli oli suosittua (esim. "Blade Runner", "Star Wars").
- Ei haluttu tehdä "lasten elokuvaa" – Studio pyrki vetoamaan myös vanhempaan yleisöön tekemällä elokuvasta hieman vakavamman.
- Budjetti ja teknologia – Fantasiamaailman rakentaminen olisi maksanut paljon. Maailmaan sijoittuva tarina oli helpompi ja halvempi.
- Aikakauden trendit – 80-luvun lopun elokuvissa synkempi, scifi-henkinen tyyli oli suosittua (esim. "Blade Runner", "Star Wars").
- Ei haluttu tehdä "lasten elokuvaa" – Studio pyrki vetoamaan myös vanhempaan yleisöön tekemällä elokuvasta hieman vakavamman.
"Masters of the Universe" (1987) on sekava mutta sympaattinen elokuva, joka ei oikein tiedä, haluaako olla avaruusooppera vai 80-luvun toimintakomedia. Se ottaa isoja vapauksia alkuperäismateriaalin kanssa, mutta siinä on aidon camp-henkinen viehätys, joka tekee siitä monelle rakastetun kulttiklassikon. Dolph Lundgren näyttää He-Manilta, Frank Langella varastaa shown Skeletorina, ja vaikka juoni on kömpelö, elokuvassa on nostalgista 80-luvun charmia, jota ei voi täysin vihata.
Ei mestariteos, mutta viihdyttävä omalla oudolla tavallaan.
Elokuvalle 3,5/5 tähteä!!
Kommentit
Lähetä kommentti