Scream VI (2023) - pieni mielipide koko franchisesta

- lokakuuta 23, 2025

Scream-sarja on yksi kauhuelokuvahistorian älykkäimmistä ja itsestään tietoisimmista sarjoista — se on yhtä paljon kattava kommentaari elokuvista kuin kauhutarina itse.

Scream VI – juoni ja tuore tulkinta (2023)

Juoni lyhyesti:
Scream VI sijoittuu New Yorkiin, jossa edellisen elokuvan (Scream V, 2022) selviytyneet — Sam ja Tara Carpenter, sekä heidän ystävänsä Mindy ja Chad Meeks-Martin — yrittävät aloittaa uutta elämää. Heidän menneisyytensä kuitenkin seuraa perässä, kun uusi Ghostface-tappaja aloittaa verisen sarjan hyökkäyksiä suurkaupungin keskellä.

Keskeiset teemat ja tulkinta:

Kaupunki korvaa pikkukaupungin: Ghostface ei enää hyökkää kodikkaassa Woodsborossa, vaan New Yorkin anonyymissä kaaoksessa – pelko on kaikkialla.
Sosiaalinen media ja julkinen maine: Samia (Billy Loomisin tytär) epäillään murhaajaksi, ja internet levittää vihapuhetta. Elokuva käsittelee, miten trauma, julkisuus ja some voivat muuttaa uhrin syylliseksi.
Franchise jatkuu: Scream VI leikittelee sillä, että hahmot itse tietävät olevansa “franchisen jatko-osassa” – he analysoivat sääntöjä, kuten “kuka tahansa voi kuolla, koska tämä on sequel of a requel”. (yhdistelmä sanoista "reboot" ja "sequel")
Perintö: Samin kamppailu isänsä, Billy Loomisin (ensimmäisen Ghostfacen) perinnön kanssa jatkuu – onko hän sankari vai hirviön tytär?

Elokuvan loppupaljastuksessa Ghostface paljastuu moneksi tappajaksi jotka tappavat yhdessä, ja he kostavat aiemmissa osissa kuolleen tappajan puolesta – vertaus fandomiin ja kostokulttuuriin.

Osa	Vuosi	Keskeinen juoni	Teema / merkitys
Scream (1996)	Ohj. Wes Craven	Teini-ikäinen Sidney Prescott joutuu Ghostface-murhaajan vainoamaksi Woodsborossa. Tappajat paljastuvat hänen poikaystäväkseen Billy Loomis ja tämän ystäväksi Stu Macheriksi.	Elokuva pilkkoo slasher-genren sääntöjä (“älä sano ‘I’ll be right back’”). Se on sekä parodia että mestarillinen jännäri.
Scream 2 (1997)	Sidney on yliopistossa, ja uusi Ghostface iskee, kun Stab-elokuva (Screamin fiktiivinen elokuvaversio) saa ensi-iltansa.	Jatko-osan “säännöt”: enemmän kuolemia, suurempi budjetti, vähemmän logiikkaa. Kommentoi Hollywoodin itsensä syömistä.
Scream 3 (2000)	Hollywoodissa kuvataan Stab 3, ja murhaaja kohdistaa iskunsa näyttelijöihin.	Kommentoi elokuvateollisuuden hyväksikäyttöä ja tarinankerronnan kulisseja. Tappaja liittyy Sidneyn perhetaustaan.
Scream 4 (2011)	Sidney palaa Woodsboroon markkinoimaan kirjaansa, mutta uusi sukupolvi on pakkomielteinen kuuluisuudesta.	Ennustaa sosiaalisen median “kuuluisuus hinnalla millä hyvänsä” -kulttuuria.
Scream (5) (2022)	Uusi Ghostface hyökkää, ja esiin astuu Sam Carpenter, Billy Loomisin tytär. Vanha kolmikko (Sidney, Dewey, Gale) palaa auttamaan.	“Requel” – rebootin ja jatko-osan hybridi. Perinnön, fandomin ja nostalgia-kritiikin analyysi.
Scream VI (2023)	Selviytyjät New Yorkissa, uudet tappajat, uudet säännöt.	Tutkii trauman, perinnön ja julkisen maineen vaikutusta. Kauhu muuttuu kaupunkilaiseksi ja psykologisemmaksi.

Ikoniset hahmot

Sidney Prescott (Neve Campbell): sarjan sydän ja “final girl”, joka selviää toistuvasti menettämättä ihmisyyttään.
Dewey Riley (David Arquette): hyväntahtoinen sheriffi, joka edustaa inhimillisyyttä ja ainaista epäonnistunutta sankaruutta. Hänen kuolemansa Scream (5):ssä oli monille faneille järkytys.
Gale Weathers (Courteney Cox): kunnianhimoinen toimittaja, joka muuttuu kyynisestä selviytyjäksi. Hänestä tulee sarjan moraalinen tarkkailija median roolia kohtaan.
Billy Loomis (Skeet Ulrich) & Stu Macher (Matthew Lillard): alkuperäiset tappajat. Billy on kylmä ja laskelmoiva, Stu on hyperaktiivinen, tragikoominen sivuhahmo.
Cotton Weary on Scream-sarjan hahmo, jota esittää Liev Schreiber, joka kehystettiin Maureen Prescottin murhaan ja vietti aikaa vankilassa. Hän on opportunistinen ja mediataitoinen entinen vanki, joka tavoittelee mainetta, mutta hänestä tulee myös sankarihahmo pelastaessaan Sidney Prescottin hengen. Viime kädessä hänen menestyksenpyrkimyksensä saa hänet juontamaan keskusteluohjelmaa, mutta Ghostface tappaa hänet Scream 3:ssa.

📞 Billy ja Stu – mustaa huumoria ja ikonisia hetkiä

Ensimmäisen Screamin lopun paljastus on legendaarinen:
Billy ja Stu ovat yhdessä Ghostface. Kohtauksessa, jossa he satuttavat itseään lavastaakseen taistelun, Stu alkaa vuotaa verta ja menettää otteensa todellisuudesta.

Stu (Matthew Lillard):
“My mom and dad are going to be so mad at me!”

Tämä hetki on yhtä aikaa järkyttävä ja hervottoman hauska — täydellinen esimerkki Screamin kaksoisluonteesta: se on sekä kauhua että satiiria.
Lillardin improvisoitu repliikki teki Stu’sta fanisuosikin, ja monet ovat spekuloineet vuosia, voisiko hän vielä palata tulevissa osissa.

Scream ja parodiat – Scary Movie -ilmiö

Scream toi 1990-luvulla slasher-genren takaisin huipulle – ja samalla teki itsestään parodian kohteen.
Vuonna 2000 ilmestynyt Scary Movie oli lähes suora parodia Screamista (ja I Know What You Did Last Summerista).

Ghostfacesta tuli komediahahmo,
Sidney → Cindy Campbell,
Gale → Gail Hailstorm,
Billy ja Stu saivat yliampuvat versiot,
ja elokuvan kontentti muuttui puhtaaksi absurdiksi slapstickiksi.

Ironista kyllä, Scream itse parodioi jo kauhua — joten Scary Movie on parodia parodiasta. Tämä kertoo, kuinka vahvasti Screamin maailma juurtui populaarikulttuuriin.

“Stab” – elokuvia elokuvien sisällä

Perusidea

Stab-sarja on Screamin sisäinen elokuvasarja, joka perustuu Woodsboron oikeisiin murhiin. Toisin sanoen:

Ensimmäisen Screamin tapahtumat → muutetaan elokuvaksi nimeltä Stab.
Seuraavat Scream-elokuvat kommentoivat sitä, miten Stab-sarja vääristää, liioittelee ja hyödyntää näitä todellisia tapahtumia – eli Scream parodioi omaa parodiaansa.

Näin syntyy meta-maailma, jossa:

Scream kertoo ihmisistä, jotka katsovat elokuvaa, joka on tehty Screamista.

Stab-elokuva	Esiintyy missä Scream-osassa	Perustuu mihin	Merkitys / meta-kommentti
Stab (1997)	Scream 2	Ensimmäisen Screamin tapahtumiin	Parodioi Screamin menestystä ja Hollywoodin tapaa kaupallistaa tragedia. Sisältää kohtauksia, joissa oikeita murhia näyttelevät julkkikset (Tori Spelling Sidneynä!).
Stab 2–3	Scream 3	Jatko-osat Stab-sarjassa	Näytetään, kuinka Stab-sarja on muuttunut täysin itsereferenssiksi – nyt Hollywood tekee elokuvan elokuvasta elokuvassa.
Stab 4–5–6–7	Mainittu Scream 4:ssä	Kuvitteellisia jatko-osia	Fanit inhoavat, että sarja meni “liian yli” (mm. aikamatkailu ja scifi-elementit). Parodia Hollywoodin reboot- ja sequel-obsessiosta.
Stab 8 (requel)	Mainittu Scream (2022)	Reboot ilman yhteyttä alkuperäiseen	Selkeä piikki todellisia reboot-ilmiöitä kohtaan (Halloween, Star Wars, Ghostbusters). Faneja suututti “meta ilman sydäntä”.

Miksi Stab on niin nerokas konsepti

Scream oli jo itsereflektiivinen kauhuelokuva, mutta Stab tekee siitä “peilin sisällä peilin”.
Katsoja seuraa hahmoja, jotka katsovat omasta elämästään tehtyä elokuvaa — ja pohtivat, miten elokuvien säännöt ohjaavat heidän kohtaloaan.

Elokuvateollisuuden kritiikki:
Stab-sarja kuvastaa Hollywoodin taipumusta rahastaa oikeilla tragedioilla ja nostalgialla.
Mitä pidemmälle Stab-sarja etenee, sitä enemmän se irtaantuu todellisuudesta — aivan kuten monet todelliset franchiset (esim. Halloween tai Fast & Furious).

Fanien ja “toxisen fandomin” satiiri:
Scream (2022) tuo esiin, kuinka jotkut fanit kokevat “oman” elokuvasarjansa pilaantuneen ja haluavat “oikeuttaa” sen väkivalloin. Tämä on suora viittaus Stab 8:n saamaan negatiiviseen vastaanottoon elokuvan maailmassa.
→ Näin Scream kommentoi fanikulttuuria, jossa ihmiset eivät enää vain katso elokuvia – he omistavat ne tunteellisesti.

Hauskoja yksityiskohtia Stab-maailmasta

“Stab” alkuperäinen ohjaaja: Robert Rodriguez (oikeassa maailmassa Spy Kids ja From Dusk Till Dawn), cameo-viittaus elokuvan sisäiseen universumiin.
Tori Spelling näyttelee Sidneytä Stab-elokuvassa – juuri kuten Screamin Sidney vitsailee ensimmäisessä osassa:

“They’ll probably get Tori Spelling to play me in the movie.” 😄
→ Ja sitten niin todellakin käy!
Luke Wilson näyttelee Billy Loomisia Stabissa — täydellinen meta-vitsi.
Stab 5:ssa on aikamatkustusta – viittaus siihen, kuinka jatko-osat usein menettävät yhteyden alkuperäiseen tyyliin.

“Stab” ei ole vain vitsi, vaan kommentti tarinoiden hallinnasta:
Kuka omistaa tarinan, kun se perustuu oikeaan tragediaan?
Ja mitä tapahtuu, kun tarina toistetaan yhä uudelleen – kadottaako se merkityksensä?

Scream-sarjan myötä Stab toimii:

Peilinä yleisölle: me katsomme väkivaltaa viihteenä.
Peilinä Hollywoodille: teollisuus muuttaa todelliset murhat franchiseksi.
Peilinä faneille: rakkaus tarinaan voi muuttua omistushaluksi ja vihaksi.

En halua pisteyttää yhtäkään Scream elokuvaa tässä. Minulla aina välillä vaihtuu maku, että mikä näistä elokuvista olisi "paras". Minä olin mukana lapsena heti Scream ilmiössä (ensimmäinen ja toinen osa) jo ennen kuin Scary Movie komedia ilmestyi.

Joitakin eri teemoja Scream elokuvissa!!

Scream:

Screamin ikimuistoisia kohtauksia ovat ikoninen avaus Casey Beckerin kanssa, huipentumajuhlafinaali ja Deweyn selviytyminen viime hetken päätöksestä. Drew Barrymorea alunperin suunniteltiin Sidneyksi.

Viimeinen bilekohtaus: Lempinimellä "Scene 118" tämä laajennettu jakso on elokuvan huipentuma, jossa Ghostfacen todellinen identiteetti paljastetaan, sisältäen 42 minuuttia kestävän tuotantokuvauksen.

Deweyn selviytyminen: Alun perin Deweyn oli tarkoitus kuolla, mutta testiyleisön positiivinen reaktio johti ohjaaja Wes Cravenin muuttamaan loppua, jotta Dewey selviää.

Ghostface maski: ikonista maskia ei alun perin luotu elokuvaa varten. Se oli löydetty esine, jonka pukusuunnittelija löysi sijainnin etsimisen aikana tämän blogikirjoituksen mukaan.

Ohjaaja Wes Craven esiintyy cameossa talonmies Fredinä, yllään raidallinen pusero, joka oli samanlainen puku elokuvasta A Nightmare in Elm Street.

Scream 2:

Scream 2 -elokuvassa "elokuvakoulu" viittaa paikallisesti nimeen Windsor Film School, joka on todellisuudessa UCLA:n kampuksella kuvattu. Elokuvassa tapahtuu useita jännittäviä kohtauksia kyseisellä kampuksella, mukaan lukien Gale Weathersin takaa-ajo äänieristetyissä editointihuoneissa.

Kuvauspaikka:

Elokuvakoulun kohtaukset kuvattiin useammalla paikkakunnalla, mutta monia kohtauksia, erityisesti elokuva-aineksen ja oppituntien kohtauksia, kuvattiin UCLA:n kampuksella, Los Angelesissa.
Kohtauksia:

Tunnetuin kohtaus on Gale Weathersin takaa-ajo, joka tapahtuu elokuva-akatemian editointihuoneissa. Myös elokuva-aineksen ja opetuskohtauksia kuvattiin UCLA:lla, Agnes Scott College nimellä tunnetussa Winter Theatressa, mutta paikka vaihtui myöhemmin UCLA:n kampukseen.

Elokuvassa on kohtaus kampuksen kahvilassa, jossa hahmo Mickey huomauttaa, että toinen opiskelija, Derek, imitoi Top Gun -elokuvaa laulamalla romanttisen kappaleen Sidneylle elokuvasta. Mickey käyttää viittausta havainnollistaakseen Derekin kiintymystä Sidneyyn, ja se toimii popkulttuuriyhteytenä elokuvassa onnistuneesti.

Mickey käyttää Derekin laulua havainnollistaakseen tämän tunteitaan Sidneytä kohtaan.

Viittaus on tietty hetki elokuvassa, jossa popkulttuuria käytetään kuvaamaan hahmojen suhteita ja toimintaa.

Scream 2:n hauska koululuokka kohtaus. Se sisältää elokuvaopiskelijoiden keskustelua siitä, mitkä jatko-osat ovat parempia kuin alkuperäiset, kuten Aliens ja The Godfather: Part II, T2, House 2 (eli suomeksi Naapurissa kummittelee). Huumori tulee jatko-osien metakommenteista, ja opiskelijat pohtivat, mitkä jatkotoimet ovat parempia, vaikka he eivät tiedä olevansa uuden jatko-osan aiheita. Keskustelua johtaa kauhuelokuvien asiantuntija Randy Meeks, joka tuo esiin kauhujen jatko-osien puutteet ja yhtäläisyydet.

Kohtauksen konteksti: Elokuvassa ryhmä elokuvaopiskelijoita, mukaan lukien Sidney Prescott, keskustelee elokuvatunnilla jatko-osista, metakommentaarista jatko-osien luonteesta.

Keskeinen dialogi: Randy Meeks väittää, että jotkut jatko-osat ovat parempia kuin alkuperäinen, mutta lopulta hän väittää, että Scream 2 ei olisi yhtä hyvä kuin Scream.

Ironia: Kohtauksen huumori piilee sen ironiassa, kun elokuvaopiskelijat keskustelevat jatko-osien luonteesta, teemasta, jolle Scream-franchise itse rakentuu. Kohtaus lisää myös elokuvan jännitystä, sillä se ennakoi tulevaa väkivaltaa.

Scream 2 elokuvan alussa nähdään leffateatterikohtaus joka on jäänyt minulla hyvin mieleen! Loistava alkukohtaus joka aloittaa elokuvan, dialogissa puhutaan kauhuelokuvien vähän käytetystä blackexploitaatiosta! Ja "valkoisten" yliedustuksesta.

Scream 3:

Scream 3:n mieleenpainuvia kohtauksia ovat muun muassa avausjakso väärennetyn Ghostfacen kanssa, Randyn trilogian sääntöjä käsittelevän videon metakommentti ja "Stab 3" -elokuvan sijoittelu, jota käytetään tappajan metsästysmaana.

Muutamat triviakohdat ovat Patrick Dempseyn viime hetken palkkaaminen, David Arquetten ja Courteney Coxin tosielämän suhde, joka osui samaan aikaan elokuvan tuotannon kanssa, ja Neve Campbellin lyhentynyt näyttöaika hänen rajoitetun aikansa vuoksi.

Ikimuistoisia kohtauksia

Meta-avain: Elokuva alkaa Cotton Wearyn ja nuoren naisen murhalla, joka vahvistaa nopeasti elokuvan Hollywood-ympäristön ja metakommentin "Stab 3" -elokuvatuotannosta.

Randyn videosäännöt: Randy Meeksin postuumivideo selittää kauhutrilogian "säännöt" ja lisää tarinaan merkittävän metakerroksen.

"Splattermaaksi" asetettu "Stab 3": Elokuvan huipentuma tapahtuu alkuperäisen Screamin lavasteiden jäljennöksissä, luoden täyden ympyrän hetken ja sekoittaen todellisuuden elokuvan fiktioon.

Carrie Fisherin cameo: Elokuvassa on humoristinen cameo Carrie Fisheriltä, joka esittää elokuva-arkistonhoitajaa, joka paljastaa menettäneensä prinsessa Leian roolin toiselle näyttelijälle nimeltä Carrie Fisher.

David Arquette ja Courteney Cox: Pari tapasi Screamin kuvauksissa, meni naimisiin kuukautta ennen Scream 3:n tuotannon alkamista ja jopa lyhensi häämatkaansa aloittaakseen kuvaamisen.

Scream 4:

Scream 4:n ikimuistoisia kohtauksia ovat useat avausjaksot, Kirbyn intensiivinen kauhuelokuvien triviatesti ja Jillin viimeinen sairaalakohtaus Sidneyn kanssa. Merkittävin trivia sisältää, että elokuva oli Wes Cravenin viimeinen hänen ohjaamansa elokuva.

Aloitusjakso: Elokuva alkaa "elokuva elokuvassa" -rakenteella, jossa hahmot katsovat ja keskustelevat Stab 6:sta. Tämän keskeyttää toistuvasti todellinen Ghostface, joka hyökkää hahmoja vastaan "todellisessa" Woodsboro-ympäristössä, metakommentti "uusinnoksille" (englanniksi "reimagined") ja jatko-osille.

Scream 4 oli viimeinen Wes Cravenin ohjaama elokuva ennen kuolemaansa vuonna 2015. Elokuvan oli tarkoitus olla uuden Scream-trilogian alku, mutta suunnitelmat muuttuivat Cravenin kuoleman jälkeen.

Scream 5:

Scream 5:n ikimuistoisia kohtauksia ovat avaus Taran kanssa, uusien ja alkuperäisten näyttelijöiden jälleennäkeminen sairaalassa, viimeinen välienselvittely "alkuperäisessä" Stab-talossa ja kahden uuden tappajan paljastaminen. Trivia sisältää muun muassa sen, että David Arquette opetti näyttelijöille, kuinka maalata kuten Bob Ross kuvausten aikana, elokuva kuvattiin äänilavalla salaisuuden vuoksi ja Samara Weaving oli suosittu fanisarja Sam Carpenterin roolista.

Elm Streetin viittaus: Elokuva vahvistaa selvästi, että Elm Street on sen kadun nimi, jolla Sidney Prescott varttui, kunnia nyökkäys Nightmare on Elm Street -sarjalle.

Scream 6:

Scream 6:n ikimuistoisia kohtauksia ovat avaushyökkäys, metrokohtaus, Galen takaa-ajo ja Anikan kuolema. Sekalaisia asioita ovat nyökkäys Wes Cravenin salanimelle bodenin nimessä*, se, että Courteney Cox oli ensimmäinen näyttelijä, joka kirjautui mukaan, ja lukuisten easter eggien läsnäolo koko elokuvan ajan, mukaan lukien Tim Robinsonin cameo.

*Wes Cravenin viittaus: Bodega "Abe's Snake" on nimetty Wes Cravenin salanimestä, jota hän käytti aikuiselokuvien tekemiseen.

Sidney Prescottin poissaolo: Sidney Prescott on poissa elokuvasta, mutta siihen viitataan useita kertoja, koska Neve Campbell ei palannut palkkakiistan vuoksi.

Scream 6:n näkyvin giallo-viittaus on heti elokuvan alussa, jossa tappaja Jason tapetaan hänen harmitellessaan C miinus-arvosanasta giallo-paperiesseestään. Tätä korostaa entisestään hänen t-paitansa, joka viittaa Dario Argenton vuoden 1971 giallo-elokuvaan "4 Mosche Di Velluto Grigio" (käännettynä "Four Flies on Grey Velvet"). Mindy kommentoi myöhemmin Jasonin pakkomiellettä Argentoon, joka tunnetaan giallo-elokuvistaan, kuten Suspiria ja Deep Red.