Psyko (1960) - elokuva edellä omaa aikaansa

 Psyko 1960 Elokuvan vaikutus ja muuta juttua

Psyko (Psycho, 1960) on todellinen kauhuelokuvien kulmakivi, ja sen vaikutus genreen on valtava.

Tässä on  Norman Batesin hahmosta ja dissosiatiivisesta persoonallisuudesta, ja lopuksi vertaillaan ensimmäiseen Friday the 13th -elokuvaan (1980), jossa on yllättävän samankaltaisia juonirakenteita.

Ohjaaja Alfred Hitchcock vei kauhun uudelle tasolle elokuvalla Psyko, joka alkaa kuin film noir -draama, mutta muuttuu vähitellen mielipuoliseksi psykologiseksi trilleriksi.
Juoni pähkinänkuoressa:

Marion Crane varastaa rahaa ja pakenee motelliin, jota pitää kohtelias mutta erikoinen Norman Bates. Motellin takana hän kuulee Norman puhuvan äidilleen – mutta tämä äitiä ei koskaan näy kunnolla. Marion kohtaa legendaarisen suihkumurhan, joka oli siihen aikaan täysin shokeeraava veto: tappaa päähenkilö puolivälissä elokuvaa. Lopulta paljastuu: Norman on itse "äiti" – hänellä on dissosiatiivinen persoonallisuushäiriö (silloin kutsuttiin skitsofreniaksi), ja hän on muumioinut oikean äitinsä ruumiin.

Normanin mieli on jakautunut kahteen identiteettiin:

- Norman, kiltti ja introvertti poika.

- "Äiti", hallitseva ja murhanhimoinen persoonallisuus, joka "ottaa vallan" kun Norman tuntee seksuaalista halua tai vihaa.

Tämä esitys dissosiatiivisesta identiteetistä oli aikanaan uraauurtava ja vaikutti moniin myöhempiin  hahmoihin (esim. Fight Club, Split jne.).

- Kameratyö ja leikkaus: Legendaarinen suihkukohtaus, on kuvattu niin, että veitsi ei koskaan oikeasti osu kehoon. Silti katsoja kokee sen niin.

- Tarinarakenne: Hitchcock huijaa katsojaa elokuvassa ensin keskitymme Marioniin, sitten elokuva vaihtaa fokuksen täysin.

Viimeisessä kohtauksessa Norman on täysin vajonnut äitinsä persoonaan ja istuu sellissä. Hän ajattelee ääneen äitinsä äänellä ja sanoo:

"Hän ei tekisi pahaa kärpäsellekään."

Vertaus: Friday the 13th (1980)

Ensimmäinen Friday the 13th jakaa yllättävän paljon samaa Psykon kanssa:

Yhteisiä elementtejä:

Murhaaja ei aluksi näy:
– Psyko: "Äiti" on läsnä, mutta ei näytetä ennen loppua.
– Friday: Katsoja ei tiedä murhaajaa ennen viimeisiä hetkiä.

Seksuaalisuus laukaisee väkivaltaa:
– Norman kokee syyllisyyttä seksuaalisista haluista.
– Pamela Voorhees kostaa nuorille, jotka harrastavat seksiä poikansa kuoleman vuoksi.

Murhaaja on vanhempi, joka toimii lapsensa puolesta:
– Psyko: Norman on sekä äiti että poika.
– Friday: Pamela toimii Jasonin "puolesta".

Yllättävä tappaja:
– Katsoja ei odota, että tappaja on nainen (Pamela) tai että tappaja onkin päähenkilö (Norman/"äiti").

Psyko on mestariteos, joka ei pelkästään määritellyt psykologisen kauhun vaan vaikutti myös slasher-genren syntyyn. Se on sekä taiteellisesti kunnianhimoinen että pelottavan tehokas.

Friday the 13th (1980) taas otti tuosta kaavasta inspiraation, lisäsi verta ja teiniangstia, ja loi aivan uuden kauhualagenren – slasherin, joka kukoisti 80-luvulla.

Hitchcockilla oli selkeitä tavaramerkkejä ja ominaisia ohjaustyylejä, jotka näkyvät vahvasti juuri Psykossa. Tässä ne tärkeimmät piirteet:

Hitchcock ei luottanut halpaan säikyttelyyn. Hän uskoi siihen, että katsojan tietoisuus vaarasta luo tehokkaampaa jännitystä kuin äkillinen yllätys. Psykossa tämä näkyy esimerkiksi siinä, kun tiedämme Norman Batesin olevan epävakaa, vaikka muut hahmot eivät tiedä.

Hitchcock itse selitti: "Jos räjähdys tapahtuu yllättäen, se on yllätys. Mutta jos katsoja näkee pommin pöydän alla ja hahmot juttelevat sen vieressä, se on jännitystä."

Psykossa alussa näyttää siltä, että Marion Crane (Janet Leigh) on elokuvan päähenkilö – kunnes hänet murhataan legendaarisessa suihkukohtauksessa vain noin 40 minuutin kohdalla. Tämä oli täydellinen shokki, koska yleisö ei ollut tottunut siihen, että "päähenkilö" kuolee varhain. 

Hitchcock käytti kameraa niin, että katsoja tunsi katsovansa salaa tai oli jopa itse osallisena tilanteessa. Esimerkiksi:

- Suihkukohtaus: nopeita leikkauksia, ei näytetä veistä osumassa, mutta ääni ja kuviteltu väkivalta ovat järkyttäviä.

- Norman kurkkii Marionia reiästä: voyeuristinen kamera-asetelma.

Bernard Herrmannin jousimusiikki on Psykon tunnusmerkki – erityisesti kriipivä viuluraapaisu suihkukohtauksessa. Hitchcock käytti musiikkia luomaan psykologista painetta, ei vain taustaksi.

Hitchcockin elokuvissa toistuu usein epäterve suhde vanhempiin, etenkin äitiin. Psykossa Norman Batesin suhde äitiinsä on kirjaimellisesti kuolettava. Tämä liittyy Hitchcockin kiinnostukseen Freudin teoriaan ja psykologisiin jännitteisiin.

Psykon alussa Marion varastaa rahaa ja pakenee – katsoja luulee, että elokuvan pääkonflikti liittyy tähän. Mutta rahat unohtuvat täysin, kun Norman ja motelli astuvat kuvaan. Hitchcock käytti "MacGuffin"-termiä kuvaamaan tarinan elementtiä, joka käynnistää juonen, mutta ei oikeasti ole tärkeä.

Psykolle täydet 5/5 tähteä