Frankenstein (1931) - fanipoika juttua

 Frankenstein (1931) - fanipoika juttua - ensimmäinen katsomiskerta!!

Paikkasin muutama viikko sitten ison aukon sivistyksessäni ja katsoin ensimmäistä kertaa alkuperäisen frankensteinin!! 

James Whalen ohjaama Frankenstein (1931) oli aikanaan todella shokeeraava, ja sen vaikutus oli valtava. Se ei ollut vain "kauhuelokuva", vaan elokuvahistorian ensimmäinen laajasti noteerattu hirviötarina, joka muovasi koko genren.

Perustuu Mary Shelleyn romaaniin (1818), mutta elokuva poikkeaa kirjasta monin tavoin:

• Hirviö ei ole älykäs ja puhuva, kuten kirjassa – vaan enemmän traaginen, epätoivoinen olento, jonka maailma hylkää.

• Elokuvassa keskitytään enemmän kauhuun ja visuaaliseen shokkiin kuin moraalisiin kysymyksiin.

Vaikutus julkaisun aikaan (1931):

Yleisö oli kauhuissaan – kirjaimellisesti. 1930-luvun alussa elokuvissa ei oltu nähty mitään vastaavaa. Boris Karloffin hirviömeikki (Jack P. Pierce'n suunnittelema) oli täysin ennenkuulumatonta. Monille katsojille oli liikaa jo pelkkä hirviön ilmestyminen valkokankaalle.

Ajan moraalinen ilmapiiri:


Synnin, jumalanpilkan ja kuoleman herättely oli vakavia aiheita 30-luvun Amerikassa. Elokuva herätti kohua ja kiellettiin joissain osavaltioissa tai sensuroitiin (esim. repliikkejä poistettiin). Elokuvan alun puhe (Edward Van Sloanin varoitus):

“How do you do? ... I think it will thrill you. It may shock you. It might even... horrify you. So if any of you feel that you do not care to subject your nerves to such a strain, now’s your chance to... well, we warned you!”

Tämä neljännen seinän rikkominen (puhuminen suoraan yleisölle) oli täysin poikkeuksellista!

– Universal Pictures pelkäsi yleisön reaktiota niin paljon, että varoitus lisättiin lieventämään mahdollista skandaalia.
– Samalla se rakensi mystiikkaa: “Tämä on niin vaarallista, että saatat haluta poistua.”

Shokeraavimmat asiat elokuvassa 1930-luvulla:

- "It's alive!" -kohtaus Jumalan rooliin asettuminen – “luodaan elämää” ilman Jumalaa

- Tyttö ja kukat (hirviö hukuttaa vahingossa pikkutytön) Näytti viattoman kuoleman – tämä kohtaus sensuroitiin monissa versioissa vuosikymmeniksi.

- Hirviön ulkonäkö Karloffin meikki oli niin pelottava, että osa katsojista pyörtyi

- Traaginen loppu, torni palaa, hirviö kuolee Ei onnellista loppua, joka oli harvinaista tuolloin

- Uskonnollinen symboliikka “I know what it feels like to be God!” tämä repliikki poistettiin monesta kopiosta uskonnollisen kohun vuoksi

Miksi elokuva jäi elämään?

Boris Karloffin roolisuoritus on myyttinen – hirviö ei ole paha, vaan väärinymmärretty, yksinäinen.
Hänestä tuli popkulttuurin symboli surusta, pelosta ja ihmisyyden rajoista.

Elokuvan tyyli, musiikki ja valot – goottilainen kauhu visuaalisessa huipussaan.
Ilman tätä ei olisi Draculaa, The Mummyä, Wolf Mania – eikä modernia horror cinemaa.

Universal Monster -buumi alkoi tästä.
Frankenstein ja Karloff loivat hirviön arkkityypin – myöhemmin jopa empaattisen antisankarin.

1931 vuoden Frankenstein voi tuntua nykykatsojalle hitaalta ja vanhalta, mutta 1930-luvulla se oli kuin katsoisi tieteellistä kauhua helvetin ja taivaan rajalla – ja se muutti elokuvakerrontaa pysyvästi.

5/5 on pakko antaa tälle ikoniselle leffalla, ja vaikka en ollut tätä nähnyt ennen niin tiesin kyllä sen vaikutuksen koko elokuva kulttuuriin. Monet käyttävät tätä "blueprinttinä" omiin monsteri leffoihin!