Young Guns 1 ja 2 - Billy The Kiddin Legenda Elää
Young Guns 1 ja 2 - Billy The Kiddin Legenda Elää
YOUNG GUNS I & II
Kun villi länsi sai rock'n'roll-sydämen
Esipuhe
Western oli 1980-luvun lopulla vähän hankalassa paikassa.
John Waynen, Gary Cooperin ja Clint Eastwoodin kaltaisten tähtien klassinen länsi oli jo nähty moneen kertaan. Nuorempi elokuvayleisö ei välttämättä kokenut pölyisiä katuja, kuudestilaukeavia ja ratsastavia revolverimiehiä enää samalla tavalla kiehtoviksi kuin aikaisemmat sukupolvet.
Sitten tulivat nuoret miehet pitkine hiuksineen, nahkatakkeineen, revolvereineen ja asenteineen.
Young Guns ilmestyi vuonna 1988 ja teki lännenelokuvalle jotakin hyvin yksinkertaista mutta samalla nerokasta: se teki siitä nuoren.
Billy the Kidin ja hänen Regulators-joukkonsa tarina kerrottiin melkein kuin kyseessä olisi 1800-luvulle sijoitettu rockbändi. Emilio Estevez, Kiefer Sutherland, Lou Diamond Phillips, Charlie Sheen, Dermot Mulroney ja Casey Siemaszko olivat nuoria näyttelijöitä, joista monen ura oli juuri kovassa nousussa. Heidän ympärilleen sijoitettiin vanhemman kaartin raskassarjalaisia, kuten Terence Stamp ja Jack Palance.
Kaksi vuotta myöhemmin Young Guns II jatkoi tarinaa, mutta tunnelma oli muuttunut.
Ensimmäisessä elokuvassa nuoret miehet lähtevät sotaan lähes kuolemattomina.
Toisessa he alkavat ymmärtää, etteivät he ole.
Ja kaiken keskellä seisoo yksi mies.
William H. Bonney. Henry McCarty. Billy the Kid.
Mies, joka kuoli noin 21-vuotiaana – mutta jonka legenda elää vielä lähes puolitoista vuosisataa myöhemmin.
YOUNG GUNS – NUORET ASEMIEHET SAAPUVAT
Vuoden 1988 Young Guns perustuu löyhästi vuosien 1878–1881 tapahtumiin ja erityisesti New Mexicossa käytyyn Lincoln Countyn sotaan.
Elokuvan käsikirjoitti John Fusco, joka ei lähtenyt tekemään Billy the Kidistä tarinaa pelkän Hollywood-mielikuvan perusteella. Fusco oli kiinnostunut Billystä ja Lincoln Countyn sodasta jo vuosia aikaisemmin ja vietti noin neljästä viiteen kuukautta New Mexicossa tutkimassa aihetta ennen käsikirjoituksen syntymistä. Elokuvaa varten historiallista tapahtumaketjua kuitenkin tiivistettiin ja henkilöitä yhdisteltiin; esimerkiksi Regulators-joukon kokoa pienennettiin elokuvassa kuuteen keskeiseen hahmoon.
Ohjaajaksi tuli Christopher Cain.
Fusco ja Cain olivat tutustuneet Cainin The Principal -elokuvan yhteydessä. Tarinan mukaan Cain oli vakuuttunut Young Gunsista luettuaan vain kuusitoista sivua Fuscon ensimmäisestä käsikirjoitusversiosta.
Cain myös tuotti elokuvan yhdessä Joe Rothin kanssa. Tuotannosta vastasi Morgan Creek, ja elokuvaa kuvattiin suurelta osin New Mexicossa. Cerrillosin pikkukaupunki muutettiin kuvausten ajaksi muistuttamaan 1870-luvun Lincoln Countya.
Mutta käsikirjoituksen ja maisemien lisäksi tarvittiin yksi ratkaiseva asia.
Billy.
EMILIO ESTEVEZ ON BILLY THE KID
Billy the Kidin rooliin päätyi Emilio Estevez.
Ratkaisu osoittautui elokuvan kannalta ratkaisevaksi.
Estevez ei näyttele Billyä perinteisenä vähäpuheisena lännen sankarina. Hänen Billynsä nauraa. Hän virnistää. Hän ärsyttää muita. Hän on arvaamaton, lapsellinen, hurmaava ja vaarallinen.
Välillä tuntuu siltä, että hänelle koko maailma on yksi suuri leikki.
Kunnes joku kuolee.
Silloin katsoja alkaa vähitellen ymmärtää, mikä hahmossa on niin kiehtovaa. Billy ei tunnu täysin ymmärtävän kuolevaisuutta – ei muiden eikä ehkä omaansakaan.
Juuri tämä erottaa hänet muista Regulators-joukon miehistä.
REGULATORS – CASTING, JOKA TEKI ELOKUVAN
Ensimmäisen Young Gunsin castingista vastasi Penny Perry.
Ja casting on yksi elokuvan suurimmista vahvuuksista.
Kiefer Sutherland on Doc Scurlock, joukon runollisempi ja harkitsevampi jäsen.
Lou Diamond Phillips on Chavez y Chavez, joka tuo ryhmään mystiikkaa, ylpeyttä ja rauhallisempaa voimaa.
Charlie Sheen esittää Dick Breweria, Regulators-joukon alkuperäistä johtajaa.
Dermot Mulroney on Dirty Steve Stephens ja Casey Siemaszko Charley Bowdre.
Ja Billynä tietenkin Emilio Estevez.
Tämän porukan kemia on koko elokuvan moottori.
He riitelevät, vitsailevat, juovat, ampuvat, ratsastavat ja yrittävät pysyä hengissä.
He eivät tunnu kuudelta perinteiseltä westernsankarilta.
He tuntuvat kuudelta nuorelta mieheltä, jotka sattuvat elämään aikana, jolloin riita saattoi päättyä siihen, että joku veti revolverin esiin.
Sitten vastapuolelle tuotiin todellista painoa.
Terence Stamp esittää englantilaista karjankasvattajaa John Tunstallia ja Jack Palance tämän vihollista Lawrence Murphya. Terry O'Quinn puolestaan nähdään Alexander McSweeninä.
Tämä oli fiksu ratkaisu.
Nuorten näyttelijöiden ympärillä oli kokeneita näyttelijöitä, joiden läsnäolo antoi tarinalle painoarvoa.
TARINA ALKAA KOSTOSTA
John Tunstall ottaa joukon nuoria miehiä suojelukseensa ja antaa heille mahdollisuuden elää hieman toisenlaista elämää.
Sitten Tunstall murhataan.
Siitä alkaa Regulators-joukon sota.
Aluksi miehet toimivat lain nimissä. Heillä on oikeus pidättää Tunstallin murhasta epäiltyjä.
Billyllä on kuitenkin hieman erilainen käsitys sanasta pidättää.
Siinä on koko tarinan tragedia.
Oikeutta lähdetään hakemaan aseilla, mutta jossakin vaiheessa oikeuden ja koston välinen raja katoaa.
Lopulta miehet, jotka lähtivät metsästämään rikollisia, ovat itse lainsuojattomia.
HISTORIAA – MUTTA HOLLYWOODIN EHDOILLA
Young Gunsia ei kannata katsoa dokumenttina.
John Fusco teki huomattavan määrän historiallista taustatyötä, mutta elokuva muuttaa, tiivistää ja yhdistelee todellisia tapahtumia ja henkilöitä. AFI:n tuotantotietojen mukaan useita Regulators-joukon todellisia jäseniä yhdistettiin elokuvan hahmoihin.
Silti elokuvassa on jotakin kiinnostavaa.
Sen taustalla oleva peruskonflikti on todellinen.
John Tunstall oli todellinen.
Alexander McSween oli todellinen.
Lawrence Murphy oli todellinen.
Regulators oli todellinen.
Lincoln County War oli todellinen.
Ja Billy the Kid oli hyvin todellinen.
Elokuva vain laittaa historian päälle 1980-luvun Hollywoodin nahkatakin.
Ja se toimii.
YOUNG GUNS II – LEIKKI ON LOPPUNUT
Kun Young Guns II ilmestyi vuonna 1990, ensimmäisen elokuvan menestys oli muuttanut tilanteen kokonaan.
Jatko-osan tuotanto ei lähtenyt täysin suoraviivaisesti käyntiin. Kuvauksia suunniteltiin alun perin syksylle 1989, mutta Emilio Estevezin, Kiefer Sutherlandin ja Lou Diamond Phillipsin sopimuksia sekä käsikirjoitusta käsiteltiin vielä ensimmäisen elokuvan menestyksen jälkeen. Varsinaiset kuvaukset käynnistyivät tammikuussa 1990 Old Tucsonissa Arizonassa.
Christopher Cain ei tällä kertaa ohjannut.
Ohjaajaksi tuli uusiseelantilainen Geoff Murphy.
Käsikirjoittajana jatkoi John Fusco, mikä oli tärkeää, koska tarina säilytti yhteyden ensimmäiseen elokuvaan. Tuottajina toimivat muun muassa Paul Schiff ja Irby Smith. Kuvaajana jatkoi Dean Semler, mutta leikkaajaksi vaihtui Bruce Green. Musiikista vastasi Alan Silvestri.
Castingista vastasi tällä kertaa Michael Chinich.
Ja jälleen näyttelijävalinnat osuivat kohdalleen.
VANHAT ASEMIEHET JA UUDET KASVOT
Estevez palaa Billyksi.
Sutherland palaa Dociksi.
Lou Diamond Phillips palaa Chaveziksi.
Mutta joukkoon liittyy yksi erittäin tärkeä uusi hahmo.
Christian Slaterin Arkansas Dave Rudabaugh.
Dave haluaa olla yhtä kuuluisa kuin Billy.
Siinä on hahmon koko ongelma.
Billy ei varsinaisesti yritä olla legenda. Legenda vain syntyy hänen ympärilleen.
Dave puolestaan haluaa legendaksi.
Ja mitä enemmän hän yrittää, sitä selvemmin hän jää Billyn varjoon.
Mukana ovat lisäksi Alan Ruck Hendry William Frenchinä ja nuori Balthazar Getty Tom O'Folliardina.
Mutta tärkein uusi näyttelijä on William Petersen.
Hän esittää Pat Garrettia.
Billyn ystävää.
Ja lopulta miestä, jonka tehtäväksi tulee tappaa Billy the Kid.
PAT GARRETT JA BILLY
Tässä kohtaa Young Guns II muuttuu ensimmäistä elokuvaa kiinnostavammaksi myös teemallisesti.
Kyse ei enää ole vain siitä, pääseekö Billy pakoon.
Kyse on siitä, kuinka kauan hän voi paeta.
Ensimmäisessä elokuvassa horisontti tuntuu loputtomalta.
Toisessa horisontti sulkeutuu.
Yksi ystävä kuolee.
Toinen katoaa.
Kolmas vaihtaa puolta.
Laki lähestyy.
Vanha länsi alkaa muuttua.
Billy jatkaa nauramista, mutta naurussa ei ole enää aivan samaa huolettomuutta.
Ja Pat Garrett tietää jotakin, mitä Billy ei halua hyväksyä.
Aika on loppumassa.
BON JOVI JA BLAZE OF GLORY
Jos ensimmäinen Young Guns oli 1980-luvun western, toinen elokuva vei ajatuksen vielä pidemmälle.
Jon Bon Jovi teki elokuvan innoittamana kokonaisen Blaze of Glory -albumin, ja nimikappaleesta tuli käytännössä erottamaton osa Young Guns II:n identiteettiä.
Se sopii elokuvaan täydellisesti.
Tässä ei enää ratsasteta kohti seikkailua.
Tässä ratsastetaan kohti loppua.
Billy the Kidistä tulee mies, joka tietää, että maailma odottaa hänen kuolemaansa – mutta joka aikoo silti mennä manalaan omalla tavallaan.
MUTTA KUKA OLI OIKEA BILLY THE KID?
Tässä elokuvan takaa alkaa löytyä vielä kiinnostavampi tarina.
Billy the Kid tunnettiin useilla nimillä.
Hänen syntymänimekseen tunnetaan yleensä Henry McCarty. Hän käytti myöhemmin myös nimiä Henry Antrim ja William H. Bonney. Hänen varhaisista vaiheistaan on edelleen epävarmuutta, mutta hän syntyi todennäköisesti vuonna 1859 ja kuoli Fort Sumnerissa New Mexicossa 14. heinäkuuta 1881.
Hän oli siis kuollessaan vain noin 21-vuotias.
Billy jäi nuorena ilman vanhempiaan ja ajautui vähitellen pikkurikollisuuteen, karjavarkauksiin ja lopulta väkivaltaiseen maailmaan, jossa laki, politiikka, liiketoiminta ja yksityiset asejoukot sekoittuivat toisiinsa.
Lincoln County War muutti kaiken.
Kun John Tunstall tapettiin helmikuussa 1878, hänen entisistä työntekijöistään ja liittolaisistaan muodostettu Regulators lähti tavoittelemaan murhasta vastuullisiksi katsottuja miehiä. Billy oli yksi heistä.
Tästä alkoi tapahtumaketju, joka teki nuoresta William Bonneysta Billy the Kidin.
TAPPOIKO BILLY 21 MIESTÄ?
Billyyn liitettiin myöhemmin kuuluisa väite:
yksi tapettu mies jokaista hänen elinvuottaan kohden.
Siis 21 miestä.
Todellisuus näyttää olleen huomattavasti vähemmän dramaattinen.
Historiallisissa lähteissä Billy yhdistetään useisiin kuolemantapauksiin, mutta kaikkia hänelle myöhemmin laitettuja tappoja ei voida pitää hänen yksin tekeminään. Nykyisissä elämäkertatiedoissa hänet yhdistetään yhdeksään kuolemaan, joista neljä hänen katsotaan tehneen yksin ja viisi mahdollisesti yhdessä muiden kanssa.
Mutta 21 kuulostaa paremmalta.
Ja juuri siinä syntyy legenda.
Villi länsi ei elänyt pelkillä tosiasioilla.
Se eli tarinoilla.
PAKO, JOKA TEKI HÄNESTÄ KUOLEMATTOMAN
Yksi Billy the Kidin legendan tärkeimmistä tapahtumista oli hänen pakonsa Lincolnin vankilasta vuonna 1881.
Billy oli tuomittu kuolemaan.
Hänen piti hirttäytyä.
Mutta Billy karkasi.
Paon aikana kaksi vartijaa, James Bell ja Bob Olinger, kuoli.
Erityisesti tästä pakomatkasta tuli keskeinen osa Billyn legendaa: nuori lainsuojaton, joka oli jo tuomittu kuolemaan, onnistui jälleen kerran nöyryyttämään lakia ja katoamaan New Mexicon maisemiin.
Mutta tällä kertaa vapaus jäi lyhyeksi.
Sheriffi Pat Garrett jatkoi hänen metsästystään.
PAT GARRETT TAPPAA BILLY THE KIDIN
Heinäkuun 14. päivän yönä vuonna 1881 Billy oli Fort Sumnerissa.
Pat Garrett oli siellä odottamassa.
Kohtaamisesta on kerrottu lukemattomia versioita, ja yksityiskohdista on kiistelty myöhemmin, mutta lopputulos tunnetaan.
Garrett ampui Billy the Kidin kuoliaaksi.
Nuori lainsuojaton oli poissa.
Legenda vasta alkoi.
Garrett itse osallistui legendan rakentamiseen julkaisemalla vuonna 1882 Billystä elämäkerran The Authentic Life of Billy, the Kid. Smithsonianin kokoelmissa teos kuvataan Garrettin kertomukseksi William H. Bonneyn elämästä, seikkailuista ja kuolemasta.
Ja tässä on melkoinen ironia.
Mies, joka tappoi Billy the Kidin, auttoi samalla tekemään hänestä kuolemattoman.
MIKSI BILLY THE KIDISTÄ TULI LEGENDA?
Pelkkä rikollisuus ei riitä selittämään sitä.
Villissä lännessä oli vaarallisempia miehiä.
Oli miehiä, jotka tappoivat enemmän.
Oli suurempia rikollisjoukkoja.
Oli kuuluisampia lainvalvojia.
Mutta Billyssä yhdistyi monta legendalle täydellistä asiaa.
Hän oli nuori.
Hän kuoli nuorena.
Hänestä oli olemassa valokuva.
Hänellä oli tarttuva lempinimi.
Hän osallistui todelliseen ja veriseen Lincoln Countyn sotaan.
Hän pakeni vankilasta.
Häntä jahtasi entinen tuttava Pat Garrett.
Ja lopulta juuri Garrett tappoi hänet.
Tarina oli melkein liian hyvä ollakseen totta.
Sen vuoksi sitä alettiin kertoa uudelleen.
Kirjoissa.
Sanomalehdissä.
Pulp-lehdissä.
Televisiossa.
Elokuvissa.
Jokainen sukupolvi loi oman Billy the Kidinsä.
Ja vuonna 1988 Emilio Estevez loi yhden muistettavimmista.
HISTORIA JA LEGENDA
Todellinen Billy the Kid ja Young Gunsin Billy eivät tietenkään ole sama henkilö.
Estevezin Billy on elokuvahahmo.
Hän on historiallisesta Billystä rakennettu rock'n'roll-versio.
Mutta ehkä juuri siksi hahmo toimii niin hyvin.
Elokuvan Billyssä on jotakin olennaista koko Billy the Kid -myytistä.
Hän on yhtä aikaa sympaattinen ja vaarallinen.
Hän voi saada ystävänsä nauramaan ja hetkeä myöhemmin ampua ihmisen.
Hän haluaa kuulua johonkin, mutta ei pysty elämään sääntöjen mukaan.
Hän ei tunnu pelkäävän kuolemaa.
Tai ehkä hän pelkää sitä niin paljon, että hänen on pakko nauraa sille.
LOPPUMIETTEET
Young Guns ja Young Guns II eivät ole täydellisiä historiankuvauksia.
Eikä niiden tarvitsekaan olla.
Ensimmäinen elokuva on nuoruuden western.
Siinä maailma on avoinna.
Ystävät ovat vierellä.
Hevoset kulkevat.
Aseet paukkuvat.
Ja kuolema tuntuu aina tapahtuvan jollekin toiselle.
Young Guns II kertoo siitä hetkestä, kun nuoruuden lasku tulee maksettavaksi.
Ystävät katoavat yksi kerrallaan.
Legenda kasvaa.
Ihminen sen sisällä pienenee.
Siksi pidän jatko-osaa monella tavalla surullisempana elokuvana. Ensimmäisen elokuvan Regulators lähtee ratsastamaan kostamaan ystäväänsä. Toisessa elokuvassa he ratsastavat lähinnä saadakseen vielä yhden päivän lisää.
Ja keskellä kaikkea ratsastaa Billy.
Virnistää.
Nauraa.
Vetää revolverinsa.
Ja jatkaa matkaa.
Ehkä juuri siinä on myös vastaus siihen, miksi oikea Billy the Kid jäi historiaan.
Henry McCarty eli vain noin 21 vuotta.
Billy the Kid on elänyt jo lähes puolitoista vuosisataa.
Ensimmäinen oli ihminen.
Toinen on tarina.
Ja tarinoita on tunnetusti paljon vaikeampi tappaa.
4+/5 Tähteä ensimmäiselle young gunsille! 3+/5 Tähteä jatko-osalle!!
.png)
.png)
Kommentit
Lähetä kommentti