Dracula - elokuvat, asiaa
Dracula - elokuvat, asiaa
(artikkeliin käytetty chatgpt:tä, typoja ja disinformaatiota saattaa esiintyä)
Ohjaaja Francis Ford Coppola (Kummisetä-trilogia) loi Bram Stokerin klassikkoromaanin pohjalta visuaalisesti upean ja tunnelmallisen vampyyrielokuvan, joka erottuu sekä tyylillään että näyttelijöiden suorituksillaan.
Päänäyttelijät
Gary Oldman – Kreivi Dracula (moniulotteinen, karismaattinen ja pelottava)
Winona Ryder – Mina Murray / Elisabeta (draamaa ja romantiikkaa)
Anthony Hopkins – Professori Van Helsing (höystetty huumorilla ja raadollisuudella)
Keanu Reeves – Jonathan Harker (jälkikäteen arvosteltu, mutta omintakeinen)
Sadie Frost – Lucy Westenra (sensuelli ja traaginen)
Richard E. Grant – Tohtori Jack Seward (neuroottinen ja naiivi)
Tom Waits – Renfield (häiriintynyt ja unohtumaton)
Elokuvan rytmitys ja tyyli
Alku (Transylvania): Hidas, tunnelmallinen ja painostava – Draculan ja Harkerin kohtaamisessa on goottista kauhua.
Keskipitkät (Lontoo): Nopeutuu romanssin ja kauhun myötä – Lucyn vampyyrismi ja Draculan vietteleminen antavat dramaattista jännitystä.
Loppu (Transylvania paluu): Raivoisa ja emotionaalinen – lopputaistelu on visuaalisesti hurja (käytettiin vähän CGI:tä, ennemmin praktikaali erikoistehosteita).
Coppolan käyttämä teatterimaisuus: Käytti praktikaali efektejä, varjoteatteria ja vanhanaikaisia filmausmenetelmiä (ei tietokoneanimaatiota).
Vastaanotto ja kriitikoiden mielipiteet
Oscar-voitot (3): Paras puvustus, paras maskeeraus, paras lavastus.
Arvostelut:
Kehut: Visuaalisesti upea, Gary Oldmanin ja Anthony Hopkinsin suoritukset, uskollisuus Stokerin teoksen hengelle.
Kritiikki: Jotkut pitivät Keanu Reevesin suoritusta jäykkänä, ja juonen rytmiä epätasaisena (romantiikka vs. kauhu).
Kulttiasema: Elokuva on noussut goottisen kauhun klassikoksi, ja sen romanttinen, barokkityylinen Dracula on vaikuttanut vampyyrikuvastoon pitkään.
Vertaileva arvio
Verraten esim. Bram Stoker’s Dracula (1979): Coppolan versio on paljon emotionaalisempi ja visuaalisempi.
Verraten modernimpiin vampyyreihin (Underworld, Twilight): Tämä Dracula on väkivaltainen, seksuaalinen ja psykologisesti monimutkainen.
"Dracula – Verevä vainaja" (Dracula: Dead and Loving It, 1995) – Leslie Nielsenin komediallinen vampyyriparodia
Ohjaaja Mel Brooks ja koomikko Leslie Nielsen (Airplane!, The Naked Gun) toivat Bram Stokerin klassikkotarinaan absurdin komedian, joka parodioi sekä vampyyrejä että klassista kauhuelokuvaa – erityisesti Francis Ford Coppolan Draculaa (1992).
Huumorin tyyli
Slapstick & farssi:
Dracula (Nielsen) liukastuu verilammikkoon ja tekee täydellisen koomisen kaatumisen.
Renfield (Peter MacNicol) syö kärpäsiä liioitellun innokkaasti ja pudottaa sattumalta koko purkin.
Sanaleikit ja meta-huumori:
"Minä en juo... viiniä" (Dracula sanoo tämän juodessaan verta).
Kriitikoiden mukaan liian pitkä kohtaus, jossa hahmot jatkavat keskustelua samaan aikaan kun kamera kiertää ympärillä.
Visuaaliset vitsit:
Kun vampyyrit hävittävät uhrinsa, jää jäljelle pelkkä pieni tuhkapino (kliseinen kauhuelokuvaklisee liioiteltuna).
Kun Dracula muuttuu lepakoksi, se on ilmeisesti räpylöillään heilutteleva mies pahvilepakon siivissä.
Leslie Nielsenin Dracula
Suoritus: Nielsenin vakava, mutta täysin tietoinen liioittelu tekee hänestä täydellisen parodian – hänen silmänräpäyksensä ja maneerit ovat kultaa.
Klassiset Nielsen-vitsit:
Kun hän sanoo "En ole hullu!" ja katsoja näkee hänen hullun naurunsa.
Hänen epäonnistuneet yrityksensä olla uhkaava (esim. kun hän "karkaa" hitaasti kävelemällä).
Juonen rakenne (komedian näkökulmasta)
Alku (Transylvania):
Dracula ostaa kiinteistön Englannista – myyjä (Harvey Korman) yrittää epätoivoisesti piilotella että paikassa on kummitus.
Harkerin (Steven Weber) kohtaus Draculan kanssa on täynnä kiusallisia hiljaisuuksia ja outoja eleitä.
Keskimmäinen osa (Lontoo):
Lucy (Lysette Anthony) muuttuu vampyyriksi, mutta hänen "kauhistuttava" ilmeensä on liioitellun typerä.
Van Helsing (Mel Brooks itse) tappaa vahingossa potilaan ja selittää sen "pieneksi virheeksi".
Loppu (Taistelu vampyyreja vastaan):
Tikku-ukko-efektit ja huonot räjähdykset tekevät taistelusta tahallisen halvan näköisen.
Draculan kuolema on yliampuva melodraama auringonvalossa.
Vastaanotto ja arvostelu
Kriitikoiden suhtautuminen:
Jotkut pitivät sitä "liian tyhmänä" – Brooks ja Nielsen eivät välttämättä yltäneet Young Frankensteinin (1974) tasolle.
Fanit rakastivat sen tajutonta huumoria – erityisesti Nielsenin ja Brooksin yhteistyö.
Kulttielokuvan asema: Se on arvostettu retrokomediana, joka parodioi niin vampyyrejä kuin vanhoja kauhuleffoja.
Vertaileva arvio
Verrattuna The Naked Gun -sarjaan:
Samantyyppistä huumoria, mutta vampyyriteemalla.
Dracula -elokuvien franchise kattaa yli vuosisadan ajalta lukuisia elokuvia, sarjoja ja sovituksia, joissa käsitellään Bram Stokerin klassikkoromaanin (1897) hahmoa. Tässä on laaja katsaus eri aikakausien ja genrejen edustajiin:
Klassiset kauhuelokuvat
Nosferatu (1922) - F.W. Murnaun mykkäelokuva (epävirallinen sovitus)
Dracula (1931) - Bela Lugosin ikoninen tulkinta
Horror of Dracula (1958) - Christopher Leen ensimmäinen Hammer-filmatisointi
Modernit kauhut ja romanttiset versiot
Bram Stoker's Dracula (1992) - Francis Ford Coppolan visuaalisesti upea versio
Dracula 2000 - Nykyaikainen uudistus
Dracula Untold (2014) - Alkuperäistarina supersankarin kaavalla
Komediat ja parodiat
Love at First Bite (1979) - Disko-aikainen romanttinen komedia
Dracula: Dead and Loving It (1995) - Mel Brooksin ja Leslie Nielsenin parodia
Hotel Transylvania - Animaatiokomediasarja
TV-sovitukset ja sarjat
Dracula (2013) - BBC:n moderni minisarja
Castlevania - Netflix-animaatio (videopeliin perustuva)
Renfield (2023) - Draculan palvelijan tarina
Epäviralliset jatko-osat ja spin-offit
Blade: Trinity (2004) - Dracula esiintyy modernissa toteutuksessa
Van Helsing (2004) - Universalin monsteriversumin osa
The Last Voyage of the Demeter (2023) - Laivamatkasta kertova kauhuelokuva
Franchisen nykytila
Universal Pictures kehittää uutta "Dark Universea" Draculan kanssa
Netflix ja muut streamauspalvelut tuottavat uusia sovituksia
Videopelisarjat kuten Castlevania pitävät hahmon elossa
Kommentit
Lähetä kommentti