The Legend (1985) - Tom Cruise fantasia teos
The Legend (1985) - Tom Cruise fantasia teos
LEGEND (1985)
Legend
Ohjaaja: Ridley Scott
Pääosissa:
Tom Cruise – Jack
Mia Sara – Princess Lili
Tim Curry – Darkness (Lord of Darkness)
Musiikki:
Euroopan versio: Jerry Goldsmithin orkesterisävellys
Yhdysvaltain versio: Tangerine Dreamin elektroninen soundtrack
Tuotantoyhtiö: Universal Pictures
Kuvattu: Pinewood Studios, Englanti
Genre: Fantasia, romantiikka, seikkailu
Elokuva sijoittuu ajattomaan, myyttiseen maailmaan, jossa ihmiset, keijut ja pimeyden olennot elävät rinnakkain.
Jack (Tom Cruise) on metsän villi ja viaton nuorukainen, joka rakastaa prinsessa Liliä (Mia Sara). Hän vie Liliä katsomaan maailman puhtaimpia olentoja — yksisarvisia — jotka ovat hyvyyden ja valon suojelijoita.
Mutta Darkness (Tim Curry), demoninen olento, joka vihaa valoa, aikoo tappaa yksisarviset ja tuoda ikuisen yön maailmaan.
Kun Lili koskettaa yksisarvista, Darknessin palvelijat sieppaavat sen ja katkaisevat sen sarven. Tämä rikkoo luonnon tasapainon, ja maa jäätyy ikuiseen talveen.
Jack, yhdessä tonttujen, haltioiden ja muiden metsän olentojen kanssa, lähtee pelastamaan Liliä ja palauttamaan valon. Hän joutuu lopulta kohtaamaan Darknessin omassa maanalaisessa valtakunnassaan.
MUUTAMIA KOHTAUKSIA JA DIALOGEJA
Jack ja Lili yksisarvisten luona
Lili: "They're so beautiful, Jack. So pure... can I touch them?"
Jack: "No one must ever touch a unicorn, Lili. It’s forbidden."
(Lili silti lähestyy uteliaana, ja koskettaa yksisarvista — kohtaus, joka laukaisee maailman tuhon.)
Darknessin ensiesiintyminen
Darkness (Tim Curry):
"What is light without dark? I am a part of you all… You can’t have one without the other."
(Tämä kohtaus on visuaalisesti ikoninen — Tim Curryn massiivinen demoninen hahmo, sarvineen ja punaisine ihonsävyineen, on yksi 1980-luvun vaikuttavimmista maskeeraussaavutuksista.)
Jackin taistelu Darknessia vastaan
Darkness: "The dreams of youth are the regrets of maturity!"
Jack: "Then so be it!" (Jack hyödyntää peilejä heijastaakseen auringonvalon pimeyteen ja tuhoaa Darknessin valolla.)
VISUAALINEN TYYLI JA TUOTANTO
Lavastus: Elokuva kuvattiin Pinewood Studiosin kuuluisalla 007-lavalla, joka muunnettiin satumetsäksi. Lavastus koostui oikeista puista, sammalista ja vesielementeistä, jotka loivat unenomaisen ja tiheän tunnelman. Lavasteet tuhoutuivat kerran tulipalossa, ja osa kohtauksista jouduttiin rakentamaan uudelleen.Maskeeraus ja erikoistehosteet:
Tim Curryn Darkness-hahmo on yhä yksi elokuvahistorian vaikuttavimmista maskeeraustöistä. Hahmo vaati yli 5 tuntia meikkausta päivässä ja sisälsi massiiviset sarvet, jotka painoivat useita kiloja. Useat metsän olennot olivat mekaanisia nukkeja, maskeerattuja näyttelijöitä ja puppetteja – samaan tapaan kuin The NeverEnding Storyssa.
Kuvaus ja valaistus:
Ridley Scott loi elokuvaan pehmeän, unenomaisen visuaalisen ilmeen. Hän käytti sumua, valon kimalluksia ja glitter-efektejä, jotta jokainen kohtaus tuntuisi sadulta. Tämä tyyli vaikutti myöhempiin fantasiaelokuviin ja mainoksiin.
TEEMAT
-
Valon ja pimeyden tasapaino
-
Viattomuuden menetys ja aikuiseksi kasvaminen
-
Rakkaus ja uhrautuminen
-
Luonnon ja puhtauden symboliikka (yksisarviset valon lähteinä)
Legend (1985) on kuuluisa siitä, että siitä on olemassa useita eri versioita, jotka poikkeavat toisistaan merkittävästi sävyltään, musiikiltaan ja jopa juonirakenteeltaan.
KAKSI (JA PUOLI) PÄÄVERSIOTA
| Versio | Kesto | Musiikki | Tyyli ja sävy | Julkaisupaikka |
|---|---|---|---|---|
| 1. USA theatrical version (Universal, 1986) | n. 89 min | Tangerine Dream (elektroninen soundtrack) | Nopea tempo, kaupallisempi, kevyempi, vähemmän dialogia | Yhdysvallat |
| 2. European (International) version (1985) | n. 94 min | Jerry Goldsmith (orkesterimusiikki) | Hitaampi, runollisempi, tummempi sävy | Eurooppa ja Japani |
| 3. Director’s Cut (2002 DVD / Blu-ray) | n. 113 min | Jerry Goldsmith (alkuperäinen sävellys) | Ridley Scottin alkuperäinen visio – eheä, romanttinen ja melankolinen | myöhempi julkaisu |
USA:n teatteriversio (Tangerine Dream)
Tausta:
Yhdysvaltalainen studio Universal pelkäsi, että elokuvan eurooppalainen versio olisi liian “taiteellinen” ja hidas amerikkalaiselle yleisölle. Niinpä elokuvaa leikattiin reilusti ja siihen tehtiin uusi, modernimpi soundtrack.
Musiikki:
Korvattiin Jerry Goldsmithin sinfoninen sävellys saksalaisen Tangerine Dreamin elektronisella musiikilla.
Tulos: futuristinen, jopa popmainen äänimaailma, joka muutti elokuvan unenomaisesta sadusta enemmän “videopelimäiseksi” fantasiaksi.
Muutokset:
-
Leikattiin pois useita romanttisia ja pohdiskelevia kohtauksia Jackin ja Liliin välillä.
-
Poistettiin Darknessin syvällisempiä monologeja valosta ja pimeydestä.
-
Loppua muutettiin — USA-versiossa Jack ja Lili lähtevät yhdessä metsään kepeässä sävyssä.
-
Nopeampi rytmitys, enemmän toimintaa, vähemmän hiljaisia hetkiä.
-
Loppuun lisättiin pop-balladi "Loved by the Sun" (Jon Anderson & Tangerine Dream).
Tyyli:
Tämä versio on visuaalisesti sama, mutta sävyltään “kevyempi” ja kohdistettu nuorelle yleisölle.
Euroopan versio (Jerry Goldsmith)
Musiikki:
Jerry Goldsmithin alkuperäinen orkesterisävellys on klassinen, mystinen ja tunteikas. Se sisältää teemoja, jotka korostavat luonnon, rakkauden ja pimeyden välistä kamppailua.
Sävy ja rytmi:
-
Hidastempoisempi, sadunomainen ja visuaalisesti meditatiivinen.
-
Jackin ja Liliin rakkaustarina saa enemmän painoa.
-
Darknessin hahmo on monisävyisempi — ei vain paha, vaan myös surullinen, yksinäinen olento.
-
Loppu on runollisempi ja avoimempi: Jack ja Lili eivät välttämättä jää yhteen, vaan maailma palaa tasapainoon.
Vaikutelma:
Lähimpänä Ridley Scottin alkuperäistä visiota — mystinen, myyttinen ja jopa operamainen elokuva.
Director’s Cut (2002–)
Löydettiin uudelleen 1990-luvun lopulla Universal-arkistoista.
Ridley Scott sai mahdollisuuden restauroida ja julkaista elokuvan omassa alkuperäisessä muodossaan.
Pituus: n. 113 minuuttia
Musiikki: Jerry Goldsmithin täysi sävellys
Rakenteellisesti: sisältää kohtauksia, joita ei nähty missään aiemmassa versiossa, mm.:
-
Lili laulamassa “Sing to the Forest” -kohtaus
-
Jackin pitkä keskustelu keijujen kanssa
-
Darknessin filosofisempia vuoropuheluja
-
Rauhallisempi, unenomaisempi loppu
Tämä versio on nykyään kriitikoiden suosikki, koska se edustaa Ridley Scottin alkuperäistä taiteellista näkemystä.
Legend (1985) on Ridley Scottin kolmas suuri elokuva Alienin (1979) ja Blade Runnerin (1982) jälkeen — ja samalla hänen rohkein visuaalinen kokeilunsa. Se on tummasävyinen satu hyvästä ja pahasta, jossa Scott yrittää yhdistää renessanssimaalauksen estetiikan, satujen symboliikan ja 80-luvun fantasiaelokuvien estetiikan. Vaikka se sai ensi-iltansa sekavin arvosteluin ja kaupallisesti jäi tappiolliseksi, Legend on sittemmin noussut kulttiklassikoksi, etenkin visuaalisen ja esteettisen kunnianhimonsa vuoksi.
Elokuva kertoo maailmasta, jossa valo ja pimeys käyvät ikuista kamppailua.
Yksisarviset ovat valon lähde – niiden tuhoaminen mahdollistaisi ikuisen yön.
Jack (Tom Cruise), viaton metsänpoika, ja Lili (Mia Sara), utelias prinsessa, joutuvat Darknessin (Tim Curry) juonen keskelle, kun yksisarvinen haavoittuu Liliä seuranneen kosketuksen vuoksi.
Jackin on yhdessä keijujen ja haltioiden kanssa pelastettava Lili ja palautettava tasapaino.
Musiikki – kaksi eri maailmaa
-
Jerry Goldsmithin orkesterimusiikki (Euroopan ja Director’s Cut -versioissa):
Klassinen, romanttinen ja mystinen – tukee elokuvan taiteellista ja symbolista puolta.
Kuin fantasiaversio Blade Runnerin sävellyksistä. -
Tangerine Dream (USA-versio):
Elektroninen, kevyempi ja kaupallisempi. Tekee elokuvasta nopeatempoisemman ja vähemmän runollisen.
Musiikki muuttaa koko elokuvan luonteen. Goldsmithin versio tuntuu aikattomalta satuoopperalta, Tangerine Dreamin versio taas 1980-luvun pop-fantasy-seikkailulta.
Symboliikka ja tulkinta
-
Darkness on ehkä Scottin uran moniselitteisin hahmo — ei puhdas pahis, vaan pimeyden perikuva, joka kaipaa valoa.
-
Jack ja Lili eivät ole vain ihmiset, vaan arkkityypit: mies ja nainen, viattomuus ja kiusaus.
-
Yksisarvinen symboloi puhtautta ja luonnon ikuista tasapainoa.
Elokuvan voisi tulkita myös aikuiseksi kasvamisen allegoriaksi: Lapsuuden satu (valon maailma) joutuu kohtaamaan aikuisuuden todellisuuden (pimeys, halu, kuolevaisuus).
Heikkoudet
-
Juoni on hyvin yksinkertainen, lähes runollisen abstrakti — mikä voi tehdä siitä monille “tyhjän” tuntuisen.
-
Dialogi on paikoitellen kömpelö ja melodramaattinen.
-
Tom Cruisen roolihahmo jää hieman paperiseksi – elokuva nojaa enemmän visuaalisuuteen kuin näyttelijäntyöhön.
Upein fantasiaelokuvien visuaalinen tuotanto 1980-luvulla
Tim Curryn Darkness on historiallinen hahmo
Käsityön ja käytännön efektien juhla
Musiikki ja kuvasto luovat aidosti ajattoman tunnelman
“Legend” oli aikanaan pettymys studioille, mutta:
Sen estetiikka vaikutti myöhempiin teoksiin, kuten Labyrinth (1986), Pan’s Labyrinth (2006), The Lord of the Rings (Peter Jacksonin trilogia, 2001–2003) ja jopa Final Fantasy -pelisarjan visuaaliseen tyyliin.
Legend (1985) on enemmän taideteos kuin perinteinen elokuva.
Se on unelma, ei kertomus – ja kuten unessa, sen logiikka on visuaalista ja emotionaalista, ei aina rationaalista.
Se on elokuva, joka jakaa mielipiteitä, mutta niille, jotka antautuvat sen rytmille ja kuvalliselle maailmalle, se on poikkeuksellisen kaunis kokemus.
Kommentit
Lähetä kommentti