Creepshow 2 (1987) - fanitusta

 Creepshow 2 (1987) - fanitusta

Yleiskatsaus

• Nimi: Creepshow 2

• Julkaisuvuosi: 1987

• Kesto: noin 92 minuuttia

• Genre: Kauhu / Antologia

• Maa: Yhdysvallat

• Ohjaus: Michael Gornick

• Käsikirjoitus: George A. Romero (perustuu Stephen Kingin tarinoihin)

• Tuotanto: Laurel Entertainment, New World Pictures

• Musiikki: Rick Wakeman

• Kuvaus: Richard Hart

“Creepshow 2” on jatko-osa George A. Romeron ja Stephen Kingin alkuperäiselle “Creepshow” (1982) -antologiaelokuvalle. Romero kirjoitti käsikirjoituksen myös tähän, ja ohjauksesta vastasi Michael Gornick, joka oli Romeron pitkäaikainen kuvaaja. Elokuva koostuu kolmesta tarinasta (“Old Chief Wood’nhead”, “The Raft” ja “The Hitchhiker”) sekä kehyskertomuksesta, jossa Creep hahmo esittelee tarinat sarjakuvamaisessa muodossa.

“Old Chief Wood’nhead”
“The Raft”
“The Hitchhiker”


Kuvaukset tapahtuivat pääosin Prescottissa, Arizonassa, ja osittain Maine’ssa. Animoitu kehyskertomus toimi kunnianosoituksena EC Comicsin Tales from the Crypt -tyylille.

Päähenkilöt ja näyttelijät

Kehyskertomus ("The Creep / The Comic Book Wraparound")

• The Creep (ääni): Joe Silver

• Billy: Domenick John

• Animoitu Billy: äänenä Joe Silver (sama kuin Creepillä)

Tarinat:

"Old Chief Wood’nhead"

• George Kennedy – Ray Spruce

• Dorothy Lamour – Martha Spruce

• Holt McCallany – Sam Whitemoon

• Frank Salsedo – Benjamin Whitemoon

• Don Harvey – Andy Cavanaugh

• Paul Satterfield – Fatstuff

• Tom Wright – Whitey

"The Raft"

• Daniel Beer – Randy

• Page Hannah – Rachel

• Jeremy Green – Deke

• Elizabeth Lamers – Laverne

"The Hitchhiker"

• Lois Chiles – Annie Lansing

• David Beecroft – Lover / liikemies

• Tom Wright – The Hitchhiker ("Thanks for the ride, lady!")

• Stephen King – Cameo rooli (rekan kuljettaja)

Tarinat ja käsikirjoitus


“Old Chief Wood’nhead” on moraalisesti yksinkertainen mutta visuaalisesti kiinnostava kostotarina. Se tuntuu kuitenkin hieman venytetyltä.

“The Raft” on yleisesti pidetty elokuvan parhaana segmenttinä: tiivis, klaustrofobinen ja tehokas kauhutarina, joka muistuttaa Kingin parhaiden novellien (ja 80-luvun kauhuelokuvien) tunnelmaa.

“The Hitchhiker” puolestaan on groteski, toistoon perustuva painajaismainen jakso, jossa on vahvaa fyysistä kauhua ja ironinen loppu.

Kehyskertomus: “The Creep”

• Elokuva alkaa, kun The Creep, zombimainen isäntä (vrt. Crypt Keeper), jakaa sarjakuvia postilaatikkoon.

• Nuori poika Billy odottaa Creepshow-lehden saapumista.

• Animaatio siirtyy tarinoiden välille: Billy tilaa postimyynnistä kostonhyönteisiä, joita hän aikoo käyttää kiusaajiensa varalle.

• Lopussa Billy onnistuu kostossaan – jättiläismäiset lihamatojen kaltaiset olennot hyökkäävät hänen kiusaajiensa kimppuun.

"Old Chief Wood’nhead"

Juoni:
Vanha pariskunta, Ray ja Martha Spruce, pitävät pientä sekatavarakauppaa syrjäisessä pikkukaupungissa. Kaupan edessä on puinen intiaanipatsas – “Old Chief Wood’nhead”.
Eräänä iltana nuori paikallinen rikollinen Sam Whitemoon (paikallisen päällikön poika) ja hänen kaverinsa ryöstävät kaupan ja tappavat pariskunnan.
Kun he lähtevät, patsas herää eloon ja alkaa kostaa heidän puolestaan.

Keskeiset tapahtumat:

• Patsas tappaa rikolliset yksi kerrallaan verisesti: jousella, tomahawkilla, ja lopulta skalpeeraa Samin.

• Aamulla patsas palaa paikoilleen, mutta sillä on Samin hiukset vyössään – kosto on täyttynyt.

Teemat: oikeudenmukaisuus, retributio, perinteen kunnioittaminen.

"The Raft"

Juoni:
Neljän college-opiskelijan ryhmä menee syrjäiselle järvelle uimaan syksyisenä päivänä. He löytävät kelluvan lautan keskeltä järveä ja päättävät uida sille.
Yhtäkkiä veden pinnalla alkaa liikkua mustaa öljymäistä massaa, joka osoittautuu tappavaksi, älykkääksi olennoksi.

Keskeiset tapahtumat:

• Yksi uhri vedetään veteen ja liuotetaan elävältä.

• Massan sisään jäävä Rachel syödään lautan päällä.

• Lopulta Randy yrittää paeta, mutta massa nousee rannalle ja nielee hänetkin.

• Kamera paljastaa kyltin: “No Swimming.”

Teemat: nuoruuden typeryys, luonnon voima, ansaittu rangaistus.

"The Hitchhiker"

Juoni:
Rikas nainen Annie Lansing palaa yöllä kotiin rakastajansa luota. Hän ajaa väsyneenä ja kiireessä liikenteessä olevan liftarin yli – ja pakenee paikalta.
Pian hän huomaa, että liftarin haamu alkaa ilmestyä yhä uudelleen hänen autonsa eteen, pahenevasti mädäntyneenä.

Keskeiset tapahtumat:

• Haamu ilmestyy toistuvasti toistamalla: “Thanks for the ride, lady!”

• Annie yrittää paeta, mutta haamu ei kuole – hän tulee lopulta auton sisään ja tappaa naisen.

• Lopussa poliisit löytävät hänen ruumiinsa ja auton – ja liftarin hattu on auton viereisellä tiellä.

Teemat: syyllisyys, karma, väkivallan kierto.

Lopetus ja kehyskertomuksen päätös

Kehyskertomuksessa Billyn kosto onnistuu, ja The Creep heittää sarjakuvia kadulle nauraen.
Elokuva päättyy klassiseen EC Comics -henkiseen lopputwistiin ja irvokkaaseen huumoriin.

Kuvaus ja erikoistehosteet

Tom Savinin erikoistehosteet ovat edelleen vaikuttavia, vaikka budjetti on rajallinen. Käytännön efektit – erityisesti The Raftin limainen hirviö ja The Hitchhikerin verinen kulku – ovat ikonisia 80-luvun gore-efektejä.

Äänimaailma ja musiikki

Musiikki on tyypillistä aikakauden synteettistä kauhusävellystä – hieman halvan kuuloinen, mutta nostalginen. Äänisuunnittelu tukee tunnelmaa, joskin välillä ylinäytelty.

Tuotannon yksityiskohtia ja mielenkiintoisia faktoja

• Tämä oli Dorothy Lamourin viimeinen elokuvarooli ennen eläköitymistään.

• The Raft perustuu suoraan Stephen Kingin novelliin, joka julkaistiin kirjassa Skeleton Crew (1985).

• The Hitchhiker oli suunniteltu ohjattavaksi Romero itse, mutta aikataulusyistä Michael Gornick (hänen pitkäaikainen kuvaajansa) ohjasi koko elokuvan.

• Budjetti oli noin $3,5 miljoonaa, ja elokuva tuotti yli $14 miljoonaa maailmanlaajuisesti.

• Elokuva on saanut kulttistatuksen, etenkin “The Raft” ja “Thanks for the ride, lady!” -lainauksen ansiosta.

Gornickin ohjaus on teknisesti pätevä mutta ei yhtä omaperäinen tai energinen kuin Romeron ensimmäisessä osassa. Elokuva kärsii pienemmästä budjetista, mikä näkyy tuotantoarvoissa ja efektien laadussa. Toisaalta Gornick onnistuu säilyttämään sarjakuvamaisen tyylin ja mustan huumorin sävyn, joka on franchisen tavaramerkki.

Plussat:

• Sarjakuvamainen visuaalinen tyyli

• “The Raft” toimii erinomaisesti tiiviinä, painajaismaisena tarinana

• Käytännön erikoistehosteet ja gore ovat 80-luvun kulttikamaa

Miinukset:

• Epätasainen tarinallinen rytmi

• Budjetin rajallisuus näkyy kaikessa

• Ei saavuta alkuperäisen Creepshow’n tasoa kekseliäisyydessä tai energisyydessä

Tämä on kulttiklassikko genrefaneille, mutta teknisesti ja dramaturgisesti keskitasoa. Parhaimmillaan camp-henkisenä 80-luvun kauhun aikakapselina. "The Raft" tarina on jäänyt monien katsojien mieleen ja se tuodaan useasti esille ikonisena 80-luvun juttuna, "estetiikkana". Kerrassaan nerokas lähestymistapa pienelle tarinalle!

3/5 tähteä, olen tällaisten genre-elokuvien suuri fani. George A. Romero, Stephen King ja Tom Savini muodostaa toimivan kokonaisuuden, joka erottuu monista muista samanhenkisistä teoksista. Creep hahmon animoinnista tykkään kovasti, tulee hieman sellainen 80-luvun hassu cringemäinen vaikutus.